tag:blogger.com,1999:blog-57759077402416217362024-03-08T13:34:33.204+02:00Poolside SchlegelArnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.comBlogger144125tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-53432743833109811062021-05-19T12:21:00.002+03:002021-05-19T12:26:14.031+03:00"Avoimella maisemalla ei tarkoiteta metsätaloudellisia uudistusaloja"<p><i>Luontaisesti syntyneitä, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvia metsikköjä, joissa jaloja lehtipuita kasvaa runkomaisina puina vähintään 20 kappaletta hehtaarilla yhtenä tai useampana lähekkäisenä ryhmänä rajattavissa olevalla yhtenäisellä alueella. Jaloja lehtipuita ovat tammi, metsälehmus, vaahtera, saarni, kynäjalava ja vuorijalava. Runkomaiseksi puuksi katsotaan puu, jonka läpimitta on 1,3 metrin korkeudella yli seitsemän senttimetriä. Runkomaisen tammen läpimitta on kuitenkin sanotulla korkeudella vähintään 20 senttimetriä.</i></p><p><br /></p><p><i>Pähkinäpensaslehtoja, joissa on vähintään kaksi metriä korkeita tai leveitä pähkinäpensaita vähintään 20 kappaletta hehtaarilla yhtenä tai useampana lähekkäisenä ryhmänä rajattavissa olevalla yhtenäisellä alueella.</i></p><p><br /></p><p><i>Tervaleppäkorpia, jotka ovat luhtaisia tai lähteisiä ja joissa valtapuuna on tervaleppä ja aluskasvillisuutena mättäillä on hiirenporrasta, nevaimarretta tai muita suuria saniaisia. Välikköpinnoilla kasvaa luhtakasveja, useimmiten vehkaa ja kurjenmiekkaa.</i></p><p><br /></p><p><i>Luonnontilaisia hiekkarantoja, jotka ovat riittävän laajoja, jotta niihin on muodostunut sulkeutumatonta hiekkarannan kasvillisuutta ja joilla esiintyy hiekkarannalle tyypillisiä eliölajeja. Maa-aines on hiekkaa tai hietaa eikä rantaa ole rakentamisella taikka täyttämis- tai tasoittamistoimenpiteillä merkittävästi muutettu.</i></p><p><br /></p><p><i>Merenrantaniittyjä, jotka ovat muokkaamattomia, luontaisesti tai perinteisen maankäytön seurauksena avoimia ja matalakasvuisia, lähes puuttomia ja pensaattomia heinä- tai ruohovaltaisia ranta-alueita.</i></p><p><br /></p><p><i>Puuttomia ja luontaisesti vähäpuustoisia hiekkadyynejä, jotka ovat tuulen kuljettaman ja kasaaman hiekka-aineksen muodostamia alueita, jotka metsätaloudellisesti ovat jouto- tai kitumaita.</i></p><p><br /></p><p><i>Katajaketoja, jotka ovat muokkaamattomia, puoliavoimia ja perinteisen maankäytön muovaamia tuoreita tai kuivia niittyjä. Alueella esiintyy katajaa maisemallisesti merkittävässä määrin ja katajien välissä on kallio- tai niittykasvillisuutta.</i></p><p><br /></p><p><i>Lehdesniittyjä, jotka ovat puoliavoimia ja joilla on vähintään viisi lehdestettyä puuta hehtaarilla sekä niittykasvillisuutta.</i></p><p><br /></p><p><i>Avointa maisemaa hallitsevia yksittäisiä puita ja enintään viiden puun puuryhmiä, jotka ovat järeärunkoisia, iäkkäitä, usein monihaaraisia ja laajalatvuksisia. Männyn, kuusen, koivun ja tammen rungon läpimitta on 1,3 metrin korkeudella vähintään 60 senttimetriä sekä muiden puiden vähintään 40 senttimetriä. Avoimella maisemalla ei tarkoiteta metsätaloudellisia uudistusaloja.</i></p><p><br /></p><p><br /></p><p><span style="font-size: x-small;">(Lähde: Luonnonsuojeluasetus – "Luonnonsuojelulain 29 §:ssä mainituilla luontotyypeillä tarkoitetaan seuraavia alueita")</span></p><div><br /></div>Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-79205515798822621922021-02-16T11:05:00.007+02:002021-02-19T17:27:26.267+02:00Siltalan kirjoituskurssi 2021<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghiAvXeoDnMvqROzbb1WdLkIBHBjyrlF2rwXNqGEODF6VNfKoGRZUYqOW0q7wXenIPPnLcLeDijel3vrUYL24ankrU0JkM0DwW0vADpt5g5t4b7acZm2S5sTxUMeMrFl7i9FUMVm2XpRE/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="2048" data-original-width="2048" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghiAvXeoDnMvqROzbb1WdLkIBHBjyrlF2rwXNqGEODF6VNfKoGRZUYqOW0q7wXenIPPnLcLeDijel3vrUYL24ankrU0JkM0DwW0vADpt5g5t4b7acZm2S5sTxUMeMrFl7i9FUMVm2XpRE/" width="240" /></a></div><br /><p></p><p>Haluatko Siltalan järjestämälle kirjoituskurssille maalis–toukokuussa? Kolmen tapaamiskerran intensiivikurssi on tarkoitettu romaanikäsikirjoitusta työstäville kirjoittajille, jotka eivät ole aiemmin julkaisseet kaunokirjallista teosta. [EDIT 19.2. KURSSI ON TÄYNNÄ]</p><p>Kurssi järjestetään etänä kolmena lauantaina (Teamsin kautta). Tärkeimpänä työmuotona on keskustelu. </p><p>Kurssille otetaan kahdeksan osallistujaa. Ilmoittautuminen tapahtuu helmikuun loppuun mennessä sähköpostilla Antti Arnkilille (arnkila [at] gmail [piste] com). Kerro viestissä hiukan kirjoitussuunnitelmistasi ja siitä, mitä toivot kurssilta. </p><p>Kurssin ensimmäisellä kerralla sovitaan deadline, johon mennessä osallistujat lähettävät 20–30 liuskan mittaisen katkelman romaanikäsikirjoituksestaan. Teksti voi olla jo valmiina tai sen voi kirjoittaa kevättalven/kevään aikana.</p><p>Ensimmäinen tapaamiskerta rakentuu luennon ja sitä seuraavan vapaan keskustelun varaan. Vetäjä kertoo romaanin tekniikoista ja tyylilajeista ja siitä, mitä hyödyllistä hän on vuosien mittaan oppinut tekstien työstämisestä sekä editorin että kirjoittajan roolissa. Käydään läpi romaaniin liittyviä peruskäsitteitä ja keinoja, kuten näkökulmatekniikkaa, aikatasoja, epäluotettavuutta, ironiaa, metaforan käyttöä, tekstilajien sekoittamista, juonellisen ja muun aineksen suhdetta ja niin edelleen. Osallistujat kertovat omista romaanisuunnitelmistaan. </p><p>Toista tapaamiskertaa varten osallistujat saavat luettavaksi näytteitä kiinnostavista romaaneista. Tekstipätkistä keskustellaan yhdessä ja pyritään konkreettisten esimerkkien kautta oppimaan jotakin uutta romaanin keinoista. Ensimmäisellä kerralla alkaneet keskustelut jatkuvat.</p><p>Kolmannella ja pisimmällä tapaamiskerralla käydään läpi kaikkien osallistujien omat kirjoitukset, jotka on lähetetty vetäjälle ja muille osallistujille ennen tapaamista. Jokainen kirjoittaja saa palautteen ja kehittämisehdotukset omasta tekstistään. Palaute on samaan aikaan kannustavaa ja kriittistä. Sitä osallistujat voivat hyödyntää työstäessään jatkossa kokonaista käsikirjoitusta eteenpäin.</p><p>Tapaamiskerrat:</p><p>La 20.3. klo 11–14</p><p>La 17.4. klo 11–14</p><p>La 8.5. klo 11–17</p><p>Kurssin osallistumismaksu on 300 € (sis. ALV). Lasku lähetetään ensimmäisen kerran jälkeen.</p><p>Tervetuloa mukaan!</p><p><br /></p>Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-41973345758611898622020-10-08T13:19:00.016+03:002020-10-09T10:28:38.936+03:00”Älkää tulko riippuvaisiksi vedestä” – muistiinpanoja Mad Max Fury Roadista<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjP6KJmTeqFJjaM6XAQ9WJf2TiCAah40DEp3kuEb0NgJ6TKyWK7bZxPgo2f_Uhyg94ML8uAyjw3cFOemHR7KIdtyuatAj3PXXNTX4L7IKW0pfXGdTh92yUpWTeyF6nsYWaFr2oNbqWnms/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="362" data-original-width="497" height="233" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjP6KJmTeqFJjaM6XAQ9WJf2TiCAah40DEp3kuEb0NgJ6TKyWK7bZxPgo2f_Uhyg94ML8uAyjw3cFOemHR7KIdtyuatAj3PXXNTX4L7IKW0pfXGdTh92yUpWTeyF6nsYWaFr2oNbqWnms/" width="320" /></a></div><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kun Max joutuu sotapoikien kaappaamaksi, hänestä tehdään ”yleinen luovuttaja”, verivarasto. Hänen asemansa ja veriryhmänsä tatuoidaan selkään.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kalliolinnakkeen huipulla viheriöi. Näkyy tuulimyllyjä. Linnoitus tuottaa ilmeisesti kasviproteiinia sekä maitoa ja vaihtaa niitä bensaan ja aseisiin.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Sotarekka lähetetään "Bensakaupunkiin" ja "Luotifarmille". Furiosa, ylipäällikkö, kuljettaa. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Raaka materialismi: vesi, veri, bensa, maito, lehtivihreä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Hissit ja muut Linnoituksen mekaaniset laitteet pyörivät lihasvoimalla. Kun öljyn tarjoamista energiaorjista on pulaa, tilalle astuu alkuperäinen lihasorjuus.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><i>”Älkää tulko riippuvaisiksi vedestä”</i>, julistaa hallitsija Immortan Joe.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Linnakkeessa on kuulemma vettä ”naurettavat määrät”. Commonsit on aidattu johtajien omaisuudeksi, alamaiset elävät niukkuudessa. ”Trickle-down economics” toteutuu irvokkaan kirjaimellisesti.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Furiosa vie mukanaan Immortan Joen jalkavaimot, synnyttäjät. Max on mukana veripussina, letkun ja ketjun kautta kiinni sotapojassa.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Jossakin kaukana siintää Furiosan vanha kotiseutu, "Monen Äidin Viherpaikka”.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">”Kuka tappoi maailman?” kaikuu kysymys läpi elokuvan.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Fyysiset, konkreettiset siteet muihin. Mitään riippumattomuutta ei ole. Kaikki ovat sidoksissa lähimpään resurssien ja voiman keskittymään, kuten sotarekkaan tai mihin tahansa muuhun ajoneuvoon tai varastoon. Elävät roikkuvat kiinni toisissaan.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Luodit ovat ”antisiemeniä”. Max pesee veren pois maidolla, jota naisista lypsetään.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Oranssit päivät, siniset yöt. Värimäärittely leikittelee toimintaelokuvien orange-blue-julistekliseellä. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Viimeinen puu ja auton hinaus irti mudasta. ”Viherpaikka” ohitetaan tietämättä, että sitä edes on. Entinen elämän keidas on nykyään helvettinäky, kurja räme, jossa keppijalkaiset piruparat vaeltavat ja maailmanlopun mustat linnut raakkuvat.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk-nNQg1rhK-my1W_hwunf-JgWOeN1ErGCTKpJkR4cSYv34NzTZiRZqkDzYDR8V52Ky4kE7P0s-xkDzrRItp0jIkbI9lXFejLYuN7bhi8s16IScm4ew7wQSzDp1H3fkb9sw9srxbOO-t8/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="375" data-original-width="742" height="162" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk-nNQg1rhK-my1W_hwunf-JgWOeN1ErGCTKpJkR4cSYv34NzTZiRZqkDzYDR8V52Ky4kE7P0s-xkDzrRItp0jIkbI9lXFejLYuN7bhi8s16IScm4ew7wQSzDp1H3fkb9sw9srxbOO-t8/" width="320" /></a></div><br /><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Maa on hapanta, mikään ei kasva. Furiosalle selviää, että hänen vanha kotipaikkansa on kuihtunut lähes olemattomiin. Juuret ovat tuhoutuneet, kirjaimellisesti.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Mummot säilyttävät siemeniä tulevaisuutta varten. Taivaalla lentää satelliitti, muistona ajasta, jolloin ”kaikilla oli oma ohjelma”.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kun muut ovat lähdössä suolatasankojen yli epätoivoiseen pakoyritykseen, Max sanoo, että mennään takaisin. Hetkeä aikaisemmin paettiin Linnakkeesta kohti Furiosan nostalgista kotiseutua, joka hänen muistikuvissaan viheriöi. Kun Viherpaikka olikin tuhoutunut, avautui suolatasangolle abstraktin paon suunta, kuulemma 160 päivää ajoa jonnekin, jossa ehkä sittenkin olisi pelkkää suolaa ja tyhjää. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Mutta tilanne on muuttunut: Linnake on tyhjillään, koska sieltä lähdettiin liikkeelle ilman suunnitelmaa. Jos Linnakkeesta ei olisi lähdetty, ei olisi ehkä koskaan avautunut mitään uutta mahdollisuutta. Keinotekoisesti ylläpidetyn niukkuuden ja radikaalin epätasa-arvon pääkallopaikalta oli irtauduttava, vaikka tiedossa ei ollut kuin epämääräinen mielikuva jostakin paremmasta.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Romanttinen mielikuva tuhoutuu, mutta lähteminen, liike itse on muuttanut olosuhteita.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Tässä vaiheessa Max, Furiosa ja joukot hylkäävät abstraktin paon suunnitelman ja iskevät kiinni konkreettisen kumouksen mahdollisuuteen. Onko tämä Mad Maxin leninistinen hetki?</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiigfiJ5RDgR0XUyV2Oy7raiy-K3GTBuKJvKsEbE3JJJ7jaGcEjvNJRMI1stzkUB0uR1k7QUMoFpMpY-GpjVqp7nsHStzeYr5bY7N7MvcYsYoc1rAryiOt_nUdEN-8zCyZbWlECZFvi-9o/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="205" data-original-width="340" height="193" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiigfiJ5RDgR0XUyV2Oy7raiy-K3GTBuKJvKsEbE3JJJ7jaGcEjvNJRMI1stzkUB0uR1k7QUMoFpMpY-GpjVqp7nsHStzeYr5bY7N7MvcYsYoc1rAryiOt_nUdEN-8zCyZbWlECZFvi-9o/" width="320" /></a></div><br /><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Paluun takaa-ajo on täynnä kohtauksia, jossa roikutaan väkisin mukana tai harppunoidaan auto kiinni toiseen. Jokaista epätoivoistakin iskua tarvitaan taistelussa. Mikään yksi isku ei koskaan riitä, vaan kaikkien on annettava kaikkensa. Taistelu koostuu yksittäisistä iskuista ja eleistä, joista jokaisella on konkreettinen vaikutus.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kun Furiosaa elvytetään loppusuoralla, verenluovutus tapahtuu uudestaan, tällä kertaa omaehtoisesti.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Linnoitukseen palataan Immortan Joen autolla, Joen ja muiden pahispomojen kuoltua.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kun kansanjoukot näkevät Immortan Joen ruumiin, he alkavat huutaa: ”Päästäkää heidät ylös!” Ryysyläisiksi taantunut kansa haluaa nostaa uudet hallitsijat heti asemiin. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Ei tule vallankumousta vaan ylimysten vaihto. Ratkaisun mielekkyydestä vallitsee kummallisen itsestäänselvä yksimielisyys. Kansa mölyää itselleen uudet oligarkit uhraamatta ajatustakaan sille, että voisi hallita itse, muuttaa koko järjestyksen.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Lypsettävät naiset, jotka alussa nähtiin, päästävät nyt veden virtaamaan putkista valtoimenaan. Tämä esitetään vallankumouksellisena kliimaksina, mutta niukkuuden mekanismin puikkoihin on itse asiassa vain vaihdettu eri ihmiset. Mikään "alarakenteen" ongelma ei näytä ratkeavan Fury Roadissa. Päättyykö kaikki sittenkin antikliimaksiin, jääkö kumous kesken?</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Miten elämä Linnoituksessa jatkuisi? Osa Immortan Joen kauden ongelmista ehkä selvitetään, naisten asema paranee ainakin Linnoituksen yläkerroksissa, mutta säilyykö peruskuvio ennallaan: niukkoja resursseja vartioivat ja säännöstelevät nyt uudet, kenties ainakin aluksi inhimillisemmät hallitsijat, mutta miten jatkossa?</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Miten hullujen ”sotapoikien” kastin kanssa menetellään? Riittääkö resursseja oikeudenmukaisesti jaettavaksi? Onko Linnoituksen juurella parveileva ryysyproletariaatti jo niin perin pohjin alistunutta, ettei se enää edes mielikuvituksen tasolla voi kuvitella tasa-arvoista yhteiskuntaa? </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Miten Linnoitus asettuu uusiin voimapoliittisiin asemiin, kun lähimaiden vallan keskukset on hetkeksi lyöty? Nousevatko myös Bensakaupungissa ja Luotifarmilla uudet johtajat valtaan – millaiset? </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Periaatteessa hetki olisi kai otollinen valloitussodalle, jossa Linnoituksen väki Furiosan johdolla ottaisi itselleen Bensakaupungin ja Luotifarmin, nyt kun ne ovat vailla entisiä vahvoja johtajiaan ja sotajoukkojaan. Syntyisikö valloitussodan seurauksena vain uusi, entistä voimakkaampi imperiumi?</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Patriarkaatti korvautuu tarinan lopussa matriarkaatilla, mutta millaiseen poliittiseen tulevaisuuteen Linnaketta viedään, jos valtahierarkiat ja päätösvalta resurssien jakamisesta säilyvät ennallaan? Onko tähän maailmaan mahdollista rakentaa uutta Viherpaikkaa? Voiko mikään tässä maailmassa perustavasti muuttua?</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_dlnLo6IKHkZ5nFxUfwKBpgtUmLGLFFiu95euRnw8bSnDTKDmGbn9aWTAx_YXKvgL9YYoTIOs9bG9io2zS2r2_syx4d2qeDCzUyokWPtfyQdqIyACPrxJwGGtYO-wM3AX2BUj3NX_ijA/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="295" data-original-width="495" height="191" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_dlnLo6IKHkZ5nFxUfwKBpgtUmLGLFFiu95euRnw8bSnDTKDmGbn9aWTAx_YXKvgL9YYoTIOs9bG9io2zS2r2_syx4d2qeDCzUyokWPtfyQdqIyACPrxJwGGtYO-wM3AX2BUj3NX_ijA/" width="320" /></a></div><br /><br /></div></div><p><br /></p>Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-52518702755024371892020-03-29T08:22:00.001+03:002020-03-30T08:18:54.939+03:00Breaking Badin kiero materialismi<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSUaRpsF9BGr2PXWIUv2w0xBcrc9mRg7umcQhyphenhyphenpbn7aGCs6ydoQtEdYwu8pf1Z8Gdo48XwOchRfEBNSGNngN3yM7khDFy3jMeKpIBKPQ9sr-A08nCJ4bu-NABVRdE6clOO4dQbsoGi0zQ/s1600/BB-maskit.png" imageanchor="1"><img border="0" height="245" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSUaRpsF9BGr2PXWIUv2w0xBcrc9mRg7umcQhyphenhyphenpbn7aGCs6ydoQtEdYwu8pf1Z8Gdo48XwOchRfEBNSGNngN3yM7khDFy3jMeKpIBKPQ9sr-A08nCJ4bu-NABVRdE6clOO4dQbsoGi0zQ/s320/BB-maskit.png" width="320" /></a><br />
<br />
Yksitoista viikkoa. Sitten kaikki olisi kunnossa.<br />
<br />
Yksitoista viikkoa työtä ja kauppaa, sen jälkeen rahaa olisi tarpeeksi ja hommat voisi lopettaa. Walter saisi kuolla rauhassa.<br />
<br />
Breaking Badin toisen tuotantokauden avausjaksossa Walter White istuu autossa yhteistyökumppaninsa Jesse Pinkmanin kanssa ja tekee laskelmia. Aikaa ei ole paljon, koska keuhkosyöpä on todennäköisesti parantumaton. Kemianopettajan palkka ei riitä kalliisiin hoitoihin eikä rahaa kerry säästöön tulevia vuosia varten. Skyler-vaimo jäisi tyhjän päälle kahden lapsen kanssa, joista toinen on vielä kohdussa. Talo menisi alta, kun perheen elättäjä olisi poissa.<br />
<br />
Jo normaalioloissa Walter on joutunut tekemään kahta työtä. Opettajan toimensa ohella hän on käynyt autopesulassa osa-aikahommissa. Rahat ovat juuri ja juuri riittäneet tavallisiin menoihin. Luottovelkaa on. Sieraimet ovat pysyneet pinnan yläpuolella, mutta Walterin sairastuminen näyttää kohtalokkaalta iskulta. Vakuutus ei korvaa hoidoista koituvia hirvittäviä kuluja.<br />
<br />
Mutta Walter on keksinyt suunnitelman, jonka avulla kaikki järjestyisi: hän on ryhtynyt valmistamaan metamfetamiinia. Walterin taidoilla synteettisestä piristeestä on saatu puhtaampaa kuin katukaupassa on koskaan nähty. Uusi kristalli on alkanut syrjäyttää huonompia aineita markkinoilta.<br />
<br />
Kauppamieheksi Walter on saanut painostettua entisen oppilaansa Jesse Pinkmanin, jolla on alalta kokemusta. Walter on sattumalta nähnyt Jessen rikollisissa puuhissa ja uhannut käräyttää tämän ellei saa apua.<br />
<br />
Toisen kauden alussa ollaan tilanteessa, jossa Walter ja Jesse ovat jo menestyksekkäästi valmistaneet ainetta matkailuautoon rakennetussa laboratoriossa ja saaneet tavaraa eteenpäin. Määrät ovat kuitenkin Walterin mielestä liian pieniä, ja niinpä hän on pakottanut Jessen mukaan isompaan liigaan. Jessen varoituksista huolimatta Walter on päätynyt asioimaan suoraan Albuquerquen merkittävän diilerin Tuco Salamancan kanssa. Vainoharhainen, impulsiivisen väkivaltainen Tuco on suostunut kaupantekoon, jossa puhutaan grammojen sijaan kiloista.<br />
<br />
Walter on laskenut, että Tucon hyväksymällä tahdilla tulevaisuuden turvaksi tarvittavat 737 000 dollaria saadaan kokoon noin yhdessätoista viikossa. Lasten opiskelut, asuntolaina, kulutusluotot, kymmeneksi vuodeksi käyttörahaa. Kohta Walter voisi eläköityä huumehommista eikä vaimon tarvitsisi tietää mitään.<br />
<br />
Puoliso on kyllä ihmetellyt, missä Walter aikaansa viettää, mutta kaikkien kannalta olisi mukavampaa, jos ei jouduttaisi puhumaan tapetuista vihollisista ja heidän hävitetyistä ruumiistaan, ei pahoinpitelyistä eikä murtovarkauksista, joita Walterin tee-se-itse-eläkevakuutus edellyttää. Kaikki on kuitenkin tehty hyvästä syystä, perheen eteen. Näin toimii itsenäinen, vastuullinen mies.<br />
<br />
Walterin suunnitelma ehtii olla voimassa muutamia minuutteja. Sen jälkeen asiat alkavat jälleen riistäytyä käsistä kammottavin seurauksin. Kuvio on sarjassa toistuva: Walter järkeilee, suunnittelee ja selittää. Sen jälkeen arvaamattomat voimat pääsevät irti ja käynnistyy sivuvaikutusten helvetillinen ketjureaktio.<br />
<br />
Hypättyään huumebisnekseen Walter löytää itsensä painajaismaisesta maailmasta, jossa tappaminen, jatkuva valehtelu ja ryöstöt ovat arkipäivää. Hänellä on kuitenkin hämmentävä kyky selittää asiat parhain päin silloinkin, kun ollaan jo menossa kohti uutta katastrofia.<br />
<br />
Lisäksi Walter huomaa nauttivansa uudesta roolistaan. Luodessaan nahkansa ja muuntautuessaan ”Heisenbergiksi” Walter löytää uudelleen tukahdutetun kunnianhimonsa kemistinä. Samalla hän tulee vieneeksi katkeraan loppuun itsenäisen miehen fantasiansa. Walter kammoaa ajatusta siitä, että olisi muista riippuvainen. Mutta myrkyllinen versio yksilön riippumattomuuden ideasta vie häntä kohti alati kamalampia riippuvuuksia.<br />
<br />
*<br />
<br />
Kun Breaking Badin luoja Vince Gilligan törmäyttää yhteen kaksi eri todellisuutta, New Mexicon alamaailman ja tavallisen keskiluokkaisen elämänmenon, hän tulee korostaneeksi sitä, mikä maailmoille on yhteistä: jatkuva, piinaava huoli pärjäämisestä taloudellisten realiteettien puristuksessa.<br />
<br />
Uutiset kertovat talouden ongelmista, ja pitkin tarinaa viitataan vuoden 2008 talousromahduksen jälkeiseen tilanteeseen. Jopa sarjan menestyneet hahmot, kuten Skylerin esimies Ted, tuovat esiin pelkonsa putoamisesta. Mitä tapahtuisi, jos toimeentulo menisi ja lapset joutuisivat tyhjän päälle? Koulumaksuihin ei olisi varaa, auto menisi myyntiin. Ihmiset elävät epävarmuuden tilassa, monet jopa kuilun partaalla.<br />
<br />
Sarjan mittaan tulee tutuksi myös Albuquerquen köyhä väestö, niin rahattomat valkoiset kuin paperittomat maahanmuuttajat sekä osavaltion alkuperäisasukkaat. Karkotusuhan alla elävillä työläisillä, kodittomilla ja zombietaloissa majailevilla narkomaaneilla ei näytä olevan mitään toivoa nousta olosuhteiden yläpuolelle. Mutta ei keskituloistenkaan luokkaliikkuvuus suuntaudu kuin alaspäin. Suojassa on vain ohut Bentleyllä ajava eliitti.<br />
<br />
Alamaailmassa pienet toimijat saattavat nousta hetkellisesti parempiin asemiin. Riskit ovat kuitenkin valtavat, ja aina on viisaampaa pysytellä jonkun paikallisen rahamiehen siipien suojassa ja tyytyä osaansa. Alussa Jesse valistaakin Walteria, että on tiedettävä paikkansa. On hullua lähteä tunkemaan itseään Tucon kaltaisen kihon reviirille. Se ajaa koko järjestelmän epätasapainoon, niin kuin Walter saa pian nahoissaan tuntea.<br />
<br />
Itsenäisyydestä unelmoiva Walter löytää itsensä alati tihenevästä riippuvuussuhteiden seitistä. Jokainen askel kohti autonomiaa johtaa yhä kamalampaan sidokseen seuraavan tason pomon kanssa. Walterin luonnostelema exit-strategia käy toivottomaksi. Tältä alalta ei jäädä kultakello ranteessa eläkkeelle. On jatkettava pakoa eteenpäin, aina syvemmälle pimeyteen.<br />
<br />
Sarjassa siteerataan usein Kummisetää, ja eräs hahmoista pääsee lausumaan trilogian kolmannen osan kuuluisimman repliikin: ”Just when I thought I was out, they pull me back in.” Yhdellä tasolla koko Breaking Bad on tämän avainlauseen kehittelyä mahdollisimman absurdiin pisteeseen.<br />
<br />
Eräässä jaksossa mainitaan, että Walterin tulot kemianopettajana ovat 43 000 dollaria vuodessa. Walterin käytyä sairaalassa nähdään, kuinka printteri raksuttaa laskua muutamasta vaivaisesta päivästä. Summa on moninkertaisesti Walterin kuukausipalkan verran, ja varsinaiset syöpähoidot tietävät monumentaalisia lisäkustannuksia.<br />
<br />
Neljännen kauden puolivälissä käy ilmi, että Walter tienaa huumeilla noin seitsemän miljoonaa vuodessa. Uudessa toimessaan hänen on kuitenkin jatkuvasti tapettava ja valehdeltava enemmän pysyäkseen edes hengissä.<br />
<br />
Breaking Badin hahmojen väliset suhteet ovat tyypillisesti molemminpuolisia kiristyssuhteita, joista ei ole minkäänlaista onnellista ulospääsyä. Ihmisten keskinäinen riippuvuus toisistaan toteutuu irvikuvana, jossa jokainen osoittaa toista aseella päähän.<br />
<br />
Epäterveet suhteet, velkakierteet ja yleinen pelko riivaavat lähes kaikkia. Eikä toivottomuuden aikaansaamiseksi tarvita edes rikoksia, koska jo tavallinen keskiluokkainen elämä on aineellisten huolten miinakenttä. Breaking Badin synkän fiktiolinssin läpi amerikkalainen arki ei vaikuta ruusuiselta, eikä itse asiassa edes siedettävältä.<br />
<br />
*<br />
<br />
Teoksessaan Pohjoinen teoria kaikesta (2017) Anu Partanen on vertaillut amerikkalaista ja pohjoismaista näkökulmaa sosiaaliturvaan ja verotukseen. Omakohtaisiin kokemuksiin perustuvassa tietokirjassa Partanen kuvaa järkytystään Yhdysvaltoihin muuton jälkeen. Uudella mantereella hän tajusi yhtäkkiä olevansa oman onnensa ja mahdollisen työnantajansa armeliaisuuden varassa asioissa, jotka aiemmin olivat hänelle taattuja.<br />
<br />
<i>“On vaikea liioitella, miten perusteellisesti sairausvakuutuksen menettäminen tuhosi turvallisuudentunteeni. Lähes kaikissa muissa nykyaikaisissa teollisuusmaissa, Suomi mukaan lukien, terveydenhoitoa pidetään perustavana ihmisoikeutena. Minun oli liki mahdotonta ymmärtää, että uudessa kotimaassani pidettiin hyväksyttävänä jättää apua tarvitsevat ilman hoitoa tai ajaa heidät vararikkoon hoitolaskujen vuoksi.”</i><br />
<br />
Partanen alkoi sekä henkilökohtaisista syistä että journalistin mielenkiinnosta selvittää amerikkalaisen järjestelmän kiemuroita ja joutui pian toteamaan, että huippumodernin teollisuusmaan versio sosiaaliturvasta oli byrokratian, riiston ja epävarmuuden sokkelo.<br />
<i><br /></i>
<i>“[A]merikkalaiset vakuutusyhtiöt, lääkärit, sairaalat ja muut terveydenhuollon tärkeimmät osapuolet ovat pääasiassa voittoa tavoittelevia yrityksiä, jotka veloittavat mahdollisimman paljon mahdollisimman vähästä. Lisäksi Yhdysvaltain hallinto ei maksa työttömille vakuutusta eikä säätele palveluiden hintoja pitääkseen hinnat kurissa.”</i><br />
<br />
Partasen mukaan ihmiset päätyvät lääkärilaskujen takia konkursseihin, velkavankeuteen tai sukulaistensa elätettäviksi. Taloudellinen ahdistus määrittää amerikkalaista elämää aivan eri mitassa kuin muissa kehittyneissä maissa. Tässä ”painajaisten labyrintissa” on 2000-luvulla ajauduttu jatkuvasti huonompaan suuntaan.<br />
<br />
<i>“Vuosien 2003 ja 2013 välillä työnantajien tarjoamien sairausvakuutuksien hinta nousi kolme kertaa nopeammin kuin palkat. Työntekijöiden vakuutusmaksut ja omavastuuosuus kaksinkertaistuivat. Amerikkalaisten palkasta menee siis huomattavasti suurempi osuus terveydenhoitoon kuin vain vuosikymmen sitten.”</i><br />
<br />
Kun Partanen vertaa Yhdysvaltain järjestelmää pohjoismaiseen, hän päätyy teesiinsä, jonka mukaan amerikkalainen unelma vapaudesta, riippumattomuudesta ja yksilöllisyydestä toteutuu paradoksaalisesti Pohjoismaissa. Tähän Partasen ajatukseen ovat Yhdysvalloissa sittemmin tarttuneet jotkut näkyvät demokraattipoliitikot, kuten Bernie Sanders.<br />
<br />
Yleisen amerikkalaisen näkemyksen mukaan pohjoismaissa eletään ”holhousvaltiossa”, jossa sosialistinen keskusvalta työntää näppinsä kaikkeen. USA:ssa sen sijaan rahojen käytöstä saa päättää itse. Partasen mukaan sikäläinen järjestelmä on kuitenkin ajanut suuren osan tavallisista ihmisistä riippuvuuksien ja talousvaikeuksien syvenevään noidankehään, josta ei ole ulospääsyä. Vähävaraiset jättävät kalliit sairausvakuutukset ottamatta, mikä kostautuu tilanteissa, joissa hoitoa tarvittaisiin. Äideillä ei ole mahdollisuutta pitää äitiyslomaa, töihin on pakko palata mahdollisimman pian. Elämänkaari päiväkodista vanhainkotiin näyttäytyy taloudellisten vaarojen esteratana. Järjestelmä ohjaa voitot superrikkaiden kultapossukerholle samaan aikaan kuin keskiluokan ahdinko syvenee ja köyhien kohtalo on jo syntymässä sinetöity.<br />
<br />
Partanen ehdottaa amerikkalaisen pudotuspelin tilalle ”pohjoismaista rakkausteoriaa”, jonka on muotoillut ruotsalainen tutkija Lars Trägårdh. Sen mukaan nimenomaan pohjoismaisessa järjestelmässä on kyetty luomaan kaikille tasapuoliset mahdollisuudet rakentaa elämäänsä vailla jatkuvaa taloudellista paniikkia. Sellaisissa oloissa ihminen voi ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä.<br />
<br />
<i>“Pohjoismaisen rakkausteorian tavoite on estää [...] ihmissuhteiden syöpyminen luomalla yhteiskunnallisia järjestelyjä, joiden ansiosta jokainen voi rakastaa niin vapaasti kuin mahdollista ja ilman takaajatuksia.”</i><br />
<br />
Partanen mainitsee kirjassaan ohimennen myös Breaking Badin ja sen pohjalta tehdyn nettimeemin, jossa kuvitellaan sarjan asetelma universaalin sosiaaliturvan maassa. ”Herra White, teillä on syöpä, hoidot alkavat ensi viikolla. Loppu.” Breaking Bad ei olisi voinut syntyä muualla kuin Yhdysvalloissa, koska vain siellä ristiriita huippumodernin, ”vapaan” yhteiskunnan ja retuperällä olevan terveydenhuoltojärjestelmän välillä on niin syvä.<br />
<br />
Mutta olisiko Walter hyväksynyt pohjoismaista hoivaa, jos sellaista olisi ollut tarjolla? Suuri osa hänen ongelmistaan tuntuisi juontuvan vääristyneestä riippumattoman miehen mielikuvasta, joka jatkuvasti ajaa häntä tekemään kaikkein huonoimpia valintoja.<br />
<br />
*<br />
<br />
Breaking Badin pyöriessä televisiossa Yhdysvalloissa hyväksyttiin suuri terveydenhuoltouudistus, Affordable Care Act eli Obamacare. Siitä lähtien republikaanit ovat pyrkineet kumoamaan lain, ja sen tulevaisuus on epävarmalla pohjalla.<br />
<br />
Oli hyvin hämmentävää seurata vuoden 2017 amerikkalaista keskustelua Obamacaren kumoamisyritysten ympärillä. Esiin nousi pohjoismaisesta näkökulmasta käsittämättömiä tulkintoja siitä, mitä vapaus ja riippumattomuus pohjimmiltaan tarkoittavat. Esimerkiksi republikaaniedustaja John Shimkus kysyi eräässä väittelyssä aivan tosissaan, miksi miesten pitäisi osallistua äitiydestä koituviin kustannuksiin. Eiväthän miehet synnytä. Obamacareen sisältyy lista tietyistä perusetuuksista, ja niihin kuuluu äitiydestä ja lapsen syntymästä koituvien kulujen korvaamista. Nämä ihmiselämän tärkeimpään ytimeen kuuluvat tukimuodot ovat kuitenkin nykyisen äärirepublikaanisen ajattelun mukaan loukkaus valinnanvapautta kohtaan.<br />
<br />
Shimkusin kanta oli sentään jopa amerikkalaisittain melkoisen paksu ja herätti kritiikkiä. Tällaisissa väittelyissä välähtää kuitenkin esiin perustava ero suhteessa siihen, miten USA:ssa ja Suomessa mielletään koko kansalaisuuden ajatus.<br />
<br />
Kun näin Shimkusin kommentin taannoin Twitterissä, tuntui kuin olisin kuunnellut ulkoavaruuden olennon puhetta. Tajusin yhden niistä perussiteistä, jotka määrittävät koko suhdettani yhteiskuntaan. Miten minä liityn muiden elämään ja miten muut liittyvät minun elämääni? Millä tavalla me – tuntemattomat, jotka ohitamme toisemme kadulla – olemme osa samaa yhteiskuntaa, tai nykyään jo hiukan epäilyttävältä kalskahtavaa ”kansaa”? Mistä yhteenkuuluvuuden kokemus syntyy? Alitajuisesti sen täytyy liittyä jaetun riskin ja vastuun ajatuksiin. Minua ei yhdistä muihin mikään rotupiirre tai kansallinen kaanon, vaan kehollisuus ja haavoittuvaisuus. Tämä nousee jatkuvasti mieleeni, kun seuraan Breaking Badin kaltaista satiiria tai älyttömiä debatteja yksilönvapaudesta.<br />
<br />
Siinä, että voimme tulla yhteiskuntana tietoisiksi hauraudestamme ja rakentaa järjestelmiä, joiden kautta huolehdimme toisistamme, on jotain ihmeellistä, suurta. Ymmärrämme, että kuka tahansa voi yhtä lailla sairastua, vammautua tai kuolla – että ihminen syntyy, synnyttää elämää, tuntee kärsimystä ja nautintoa, ja että näiden realiteettien täytyy olla aivan kaiken yhteiskunnallisen ajattelun ja päätöksenteon lähtökohtia.<br />
<br />
Tämä näkökulma hyvinvointivaltioon tuli esiin myös Ken Loachin dokumenttielokuvassa The Spirit of ’45 (2013), joka kuvaa sodanjälkeisen Britannian yhteiskunnallisia uudistuksia, kuten paremman terveydenhuoltojärjestelmän rakentamista. Eräs elokuvassa haastatelluista toi esiin sosiaaliturvan perustana olevaa ajatusta:<br />
<br />
<i>“Riski jaetaan, jotta kaikki tuntevat olevansa vastuussa kaikista. Pidämme huolta toisistamme. Se, että on sinut sen kanssa, että huolehtii muista, on todella tärkeää. Se tekee sivistyneemmäksi. Olen todella ylpeä, että kehitimme terveydenhuollon. Jos olisin amerikkalainen, häpeäisin sitä, että asun rikkaassa maassa, jolla ei ole varaa anteliaisiin ajatuksiin.”</i><br />
<br />
Huolehtiminen toisista, yhteiskunnan rakentaminen tällaisen keskinäisen vakuutuksen pohjalle, on sivistystä. Anu Partanen puhuu samasta kirjassaan:<br />
<br />
<i>“Yhdysvaltain nykysysteemi – vaikka emme sitä ehkä huomaakaan – ei ole ainoastaan huono tapa järjestää terveydenhuoltoa; se kirjaimellisesti repii hajalle kansakunnan halun tukea toinen toistaan.”</i><br />
<br />
Breaking Badissa Skyler yrittää vakuutella miehelleen, että joskus on oikein ottaa vastaan muiden apua. Walter ei kuitenkaan hyväksy edes oman poikansa rakentamaa nettisovellusta, jolla kerätään hoitoihin rahaa.<br />
<br />
Sarjan viimeisellä kaudella Walter ajautuu yhteistyöhön vastenmielisten uusnatsien kanssa. Yksi heistä tilittää tovereilleen, kuinka ”holhousvaltio” puuttuu kaikkeen. Lapsilla on pyöräilykypärät ja lentokoneessa ei saa enää tupakoida. Keskusvallan ja säädösten vastaisuus yhdistääkin Gilliganin jälkimodernissa lännentarinassa mitä erilaisimpia hahmoja. Niin natsit kuin lakimies Saul Goodman ja päältäpäin kunnollinen liikemies Ted Beneke puhuvat valtion roolista pelkästään kielteiseen sävyyn.<br />
<br />
Breaking Badin maailmassa korostuvat paikalliset yhteisöt: perhe, kaveriporukat, rahamiesten ympärille rakentuvat jengit. Suurimpia merkityksellisiä elämänpiirejä ovat kaupunki ja osavaltio. Keskusvalta on abstrakti välistävetäjä. ”Uncle Sam’s pocket” on vihattava moolokinkita, jonne ihmisille itselleen kuuluvat rahat katoavat.<br />
<br />
Saul Goodmanin hahmon ympärille rakennetussa spin-off-sarjassa Better Call Saul tämä keskusvallan vastaisuus satirisoidaan loppuun saakka. Saul saa kutsun miljonääri Rickyn tiluksille. Ricky haluaa palkata Saulin ajamaan oikeusjuttua, jossa miljonääri eroaisi Yhdysvalloista ja hänen ranchinsa itsenäistyisi omaksi valtiokseen. Ricky tarjoaa miljoonan könttäsummaa oikeusjutun läpiviennistä, ja Saul ehtii jo innostua, kunnes käy ilmi, että valuutta onkin Rickyn itse painamaa uuden valtion rahaa. Arvottomia seteleitä koristaa samaisen Rickyn naama.<br />
<br />
Gilliganin Amerikassa rahan ja vallan keskittymät vetävät piiriinsä niiden armoilla olevat ihmisparat. Joko olet hyvän työnantajan tai hetkellisesti suopean rikollispomon suojeluksessa tai sitten putoat ulkopuolelle haaskalintujen nokittavaksi. Kaikki ovat taloudellista valtaa pitävien panttivankeina.<br />
<br />
Kun Walter ja Jesse päätyvät suuren luokan diilerin Gus Fringin leipiin, Gusin imperiumi pitää loitolla sekä poliisin että meksikolaisen kartellin. Lailliselle yhteiskunnalle Gus näyttäytyy nuhteettomana liikemiehenä, joka lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja auttaa poliisia. Kartellin suuntaan hän taas on sen verran kova voimatekijä, että hänen kanssaan on neuvoteltava yhteisistä jakelusopimuksista. Walter valmistaa Gusin maanalaisessa laboratoriossa nyt jo satojen kilojen eriä sinistä kristalliaan. Tilanne vakiintuu joksikin aikaa sellaiseksi, että Walter voi teeskennellä tienaavansa asiallisesti rahaa perheelleen.<br />
<br />
Tietenkin hän on sekä toimeentulonsa että henkensä velkaa Gusille, jonka tarkkailukameran valvonnassa hän joutuu työskentelemään. Ja kun voimapoliittinen tasapaino järkkyy, Walteria uhkaavat pian sekä poliisin että kartellin voimat.<br />
<br />
Walterin rikollisten puuhien lopullisesti paljastuttua Skylerille tämä joutuu punnitsemaan, jatkaako miehensä rinnalla. Samana päivänä kun Walter vaatii Skyleria tekemään valintansa, Skyler päättää iskeä työpaikalla pomonsa Tedin. Nähdään pornoelokuvamaisen vieraantuneeksi tyylitelty kohtaus kopiokoneen äärellä. Skyler tekee siirtonsa ja ilmaisee Tedille haluavansa suhteeseen. Hän on vaihtamassa yhden rahamiehen toiseen, koska ei näe muutakaan pelastusta. Kun sitten Skyler nähdään myöhemmin Tedin kylpyhuoneessa, hän kipristelee varpaitaan lattian lämpimillä kaakeleilla. Yksityiskohta voisi olla sattumanvarainen ellei Gilligan olisi niin hysteerisen tarkka detaljeista. Kun sarja on muutenkin täynnä viittauksia 80-luvun elokuviin, ajatukset kulkeutuvat Die Hardin alkupuolen kohtaukseen, jossa Bruce Willisin roolihahmo kipristelee varpaitaan matolla vähän ennen kuin panttivankitrilleri pääsee vauhtiin ja Willis joutuu pakenemaan paljain jaloin tornitalon kerroksiin. ”Paholainen on yksityiskohdassa”, niin kuin Skyler sanoo toisessa tilanteessa. Ohimenevä varvaskohtaus korostaa ihmisen panttivankimaista asemaa Breaking Badissa ja toisaalta hänen haurasta kehollisuuttaan. Nyt nautiskellaan kylpyhuoneessa, mutta pian taas juostaan paljain jaloin lasinsirpaleilla.<br />
<br />
Partanen viittaa kirjassaan westernien todellisuuteen – maailmaan, joka on lähellä Vince Gilliganin sydäntä. Partasen ensivaikutelma uudesta kotimaastaan, johon hän saapui suurin odotuksin, oli kokemus joutumisesta heitteille: ”Olin eksyksissä erämaassa. Ja amerikkalaisessa erämaassa jokainen on omillaan.” USA:n ja meikäläisten olosuhteiden eron Partanen kiteyttää historian valossa seuraavasti: ”Yhdysvallat on jo pitkään ollut palaamassa villin lännen menneisyyteensä, kun taas Pohjoismaat ovat vieneet individualismin loogiseen edistyksen suuntaan ja kohti tulevaisuutta.”<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7UCp9KP5di_sU8OF_y-1QQHpHtyq6dsOJaZTqBKJvYXnkau6vsApy_t-2ksIAgUsENY8LWhiE2F-Gr3RarXNRuvAHIU7_42_Puo4sJ08to9mdTmWOM7du9GwIxqev6NQmgWdNx4eUw-w/s1600/BB-aavikko.png" imageanchor="1"><img border="0" height="247" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7UCp9KP5di_sU8OF_y-1QQHpHtyq6dsOJaZTqBKJvYXnkau6vsApy_t-2ksIAgUsENY8LWhiE2F-Gr3RarXNRuvAHIU7_42_Puo4sJ08to9mdTmWOM7du9GwIxqev6NQmgWdNx4eUw-w/s320/BB-aavikko.png" width="320" /></a><br />
<br />
*<br />
<br />
Albuquerque valikoitui Breaking Badin tapahtumapaikaksi sattumalta. Alun perin sarja piti kuvata Los Angelesissa, mutta verotussyistä päädyttiin New Mexicoon. Voin kuvitella Gilliganin riemun, kun hän on ensimmäistä kertaa ajellut katselemassa mahdollisia kuvauspaikkoja – sekä itse kaupunkia että erityisesti autiomaata ja Navajo-reservaattia sen länsipuolella.<br />
<br />
Eräässä jaksossa kuullaan radiosta, että Albuquerquessa on 330 aurinkoista päivää vuodessa. Sataakohan koko sarjassa kertaakaan? Tasainen, armoton auringonvalo sekä hiekanruskeat, paahtuneet värisävyt antavat Breaking Badille visuaalisen perusilmeen.<br />
<br />
Aina kun Walter ja Jesse lähtevät matkailuautollaan autiomaahan ”kokkaamaan”, ajetaan ensin tolkuton matka maanteitä ja sitten pölyisiä kärrypolkuja keskelle ei mitään. Ympärillä on silmänkantamattomiin auringonpolttamaa maata, kaktuksia ja kuivia heinätuppaita. Kaukana autereessa piirtyy vuorijonon pahaenteinen profiili. Lohduttoman maiseman ylle levittäytyy herkullisen sininen taivas cumuluksineen.<br />
<br />
Aivan varmasti New Mexicon osavaltiossa on myös metsiä, mutta Gilligan kätkee ne katsojilta visusti. Kun kaupungista poistutaan, nähdään lähinnä rannatonta aavikkoa. Skorpionien ja hämähäkkien ekologinen lokero soveltuu ruumiiden, rahojen ja aseiden kätkemiseen sekä kivikasvoisten miesten neuvotteluihin pysäköityjen autojen edustalla. Asekauppias sanoo Walterille, jonka tapahtumat ovat tempaisseet jo lopullisesti irti kemianluokan rauhasta: ”Tämä on länttä. Jos sinua uhataan, sinulla on oikeus ampua tappaaksesi.”<br />
<br />
Myös Albuquerquen kaupunkimiljöö on visuaalisen americanan juhlaa: autojen hautausmaat, pesulat ja myymälät automaattiovineen, narkkareiden hökkelit, lakimies Saul Goodmanin mauttomat vastaanottotilat. Mikään hahmojen pukeutumisessa, autoissa, heidän kotiensa sisustuksessa ja esineistössä ei ole ylimalkaista. Jokainen kohtaus on kudottu kiinni miljöisiin ja esineisiin, joilla on määrätty materiaalinen ilmeensä: parkkipaikat, aavikkomaisemat, takapihat, varastohallit, dinerit, joiden pöydissä käydään salaisia keskusteluja.<br />
<br />
Tapahtumapaikat ja rekvisiitta ovat kuin aineellistunutta amerikkalaista runoutta, samoin kuin sarjan jaksojen nimet: ”Box Cutter”, ”Bullet Points”, ”Shotgun”. Loputtomilla materiaalisilla yksityiskohdilla herkutellessaan sarja alleviivaa, kuinka ihminen on aineen realiteeteista pääsemättömissä.<br />
<br />
*<br />
<br />
Keskitysleiriltä hengissä selvinnyt italialainen kirjailija ja kemisti Primo Levi julkaisi 1975 romaanin nimeltä Jaksollinen järjestelmä. Se kuvaa kirjailijan elämänvaiheita ja ajatuksia parinkymmenen alkuaineen kautta. Jokainen teoksen luku sisältää omaelämäkerrallisen tarinanpätkän, joka kiertyy tietyn alkuaineen, kuten vaikka raudan, hopean tai hiilen ympärille. Kemianopiskelijan ja myöhemmin ammattikemistin työ nostaa esiin muistoja ihmissuhteista, sattumista ja vastoinkäymisistä. Kemia näyttäytyy Levin käsittelyssä sekä kovana luonnontieteenä että sotkuisena alkemian kaltaisena yritysten ja erehdysten leikkinä.<br />
<br />
Aine on Jaksollisessa järjestelmässä täynnä tuntemattomia ulottuvuuksia ja salaisuuksia. Ihminen yrittää maanitella tai pakottaa sitä paljastamaan itsensä, mutta alkuaineet vetäytyvät epäpuhtaisiin seoksiin ja vuorten kätköihin. Aineen lyyrinen oikullisuus turhauttaa ja viehättää kemistiä.<br />
<br />
<i>“Mendelejevin jaksollinen järjestelmä, jota juuri noina viikkoina vaivalloisesti opimme setvimään, oli runoutta, korkeampaa ja juhlallisempaa kuin kaikki lyseossa oppimamme runous – jos tarkkaan ajatteli, siinä oli jopa riimi!”</i><br />
<br />
Ylpeä henki joutuu usein nöyrtymään, kun yritetään saada materia palvelemaan ihmisen tarkoituksia. Aine ei koskaan paljasta salaisuuksiaan kokonaan.<br />
<br />
Hengeltään ja tyyliltään Breaking Bad on tyystin erilainen kuin Levin romaani, mutta myös Gilliganin tarinan keskipisteessä on kemisti, jonka luonnontieteellinen näkökulma levittäytyy koko teokseen. Aine itse on ehdottomasti yksi Breaking Badin päähenkilöistä, ja luonnontieteellinen kausaalisuuden ajatus, sovellettiin sitä sitten miten ironisena muunnelmana tahansa, on yksi tärkeimmistä tarinaa eteenpäin vievistä tekijöistä.<br />
<br />
Breaking Badin ensimmäisellä kaudella nähdään luokkahuoneeseen sijoittuva kohtaus, jossa Walter kertoo oppilailleen kemiallisten reaktioiden luonteesta. Hän toteaa, että reaktiot voivat olla nopeita tai hitaita. Jos reaktio on asteittainen, energian muutos on lievä. Sitä ei välttämättä edes huomaa. Ruoste kertyy hiljalleen auton pohjaan, eikä kukaan huomaa mitään ennen kuin jotain menee rikki. Mutta jos reaktio tapahtuu nopeasti, harmittomat aineet saattavat vaikuttaa toisiinsa niin, että syntyy valtava yhtäkkinen energianpurkaus.<br />
<br />
Walterin sanat viittaavat salakavalasti eteenpäin kohtaukseen, jossa hän käyttää räjähdysainetta saadakseen yliotteen Tuco Salamancasta. Mutta puheessa on toinenkin taso: selittäessään hitaita ja räjähdysmäisen nopeita reaktioita Walter tulee kuvanneeksi itse Breaking Badin rytmiä ja dynamiikkaa. Eri lajityyppejä yhdistelevä sarja etenee välillä verkkaisen ihmissuhdedraaman tempossa ja välillä taas, usein saman jaksonkin sisällä, katastrofaalisen nopeasti. Asiat, jotka muhivat näkymättömissä, ryöpsähtävät äkkiä pintaan ja panevat liikkeelle hallitsemattomia reaktioita, jotka suistavat hahmot uusille radoille.<br />
<br />
Ajan myötä Walter sekä ruostuttaa että räjäyttää entisen elämänsä hajalle. Eräässä jaksossa näytetään takauma, jossa nuori Walter yrittää selvittää pikkutarkasti ihmisen koostumuksen kemian näkökulmasta. Hän saa määriteltyä 99 prosenttia ihmisestä eri aineiksi. Prosentti jää puuttumaan, mutta Walter ei tahdo uskoa, että ylijäämä olisi sielua.<br />
<br />
Ihminen on ”vain kasa lihaa”, väittää eräs sarjan hahmo. Walter ja Jesse joutuvat omakohtaisesti arvioimaan vulgaarimaterialismin todenperäisyyttä: kammottavassa kohtausten sarjassa kahden tapetun diilerin ruumiit pitää hävittää hapolla kylpyammeessa. Happo kuitenkin syövyttää myös ammeen ja samaa vauhtia lattian, ja pian toksinen lihapuuro ryöppyää alakerran katosta kauhistuneiden keskushenkilöiden silmien eteen.<br />
<br />
Köykäisemmässä rikostarinassa ruumiita vain ”kadotetaan” jonnekin, mutta Breaking Badiin on kirjoitettu sisään aineen häviämättömyyden laki. Sen paremmin ruumiit, aseet, syöpäkasvaimet kuin yhtiön kiusalliset paperit eivät ota kadotakseen.<br />
<br />
Materia kiertää jaksosta toiseen: Salamancan hammaskoriste säilötään lasikuutioon hänet ampuneen Hankin muistoesineeksi. Traumoista kärsivä Hank haluaa kuutiosta eroon ja heittää sen jokeen, josta se kulkeutuu laittomasti rajan ylittävän miehen haltuun. Raskauden aikana salaa tupakoivan Skylerin hylkäämä röökiaski pulpahtaa pintaan vessanpöntöstä Walterin järkytykseksi. Pieni siivousrobotti yrittää uutterasti imuroida Jessen taloa huumebileiden jäljiltä, mutta mahtuu tuskin liikkumaan tiedottomina makaavien ihmisten ja roskan lomassa.<br />
<br />
On ihailtava tekijöiden viitseliäisyyttä: kun jaksossa heitetään pizza talon katolle, voimme luottaa siihen, että se on siellä vielä myöhemminkin, joka kerta hieman mädäntyneempänä. Walterin housut, jotka lentävät matkailuauton kyydistä sarjan avausjaksossa, nähdään mytyssä aavikolla yhdessä viimeisistä jaksoista.<br />
<br />
Oma lukunsa on rahan kierto aineena. Gilligan pitää tiukasti huolta siitä, että raha ei ole mitään abstraktia velkaa tai tietoverkossa liikkuvia ykkösiä ja nollia, vaan jääräpäistä materiaa siinä missä kaikki muukin. Ensin sitä on Walterilla liian vähän ja pian jo aivan liian paljon.<br />
<br />
Scarfacessa, johon sarjassa eri tavoin viitataan, keskitason huumepomo Frank Lopez opastaa aloittelevaa Tony Montanaa: kun uralla etenee, muodostuu ongelmaksi, mitä tehdä kaikelle rahalle. Ongelman kohtaa myös Walter, joka ensin piilottelee huumerahoja ilmastointikanavassa, sitten vaippalaatikossa. Kohta on hankittava rahanlaskentakone. Sitten sekään ei vedä paperia tarpeeksi vilkkaasti ja on alettava suodattaa miljoonia autopesulan kirjanpidon kautta. Lopulta rahanpesulaitosta pyörittävä Skyler ei voi muuta kuin lappaa setelikasoja vuokraamaansa varastokoppiin. Summittainen arvio saldosta saadaan punnitsemalla setelitukut. Jatkuvasti lihova seteleiden auma täytyy myrkyttää tuholaisten varalta. Viimein Walterilla on 80 miljoonaa tynnyreihin varastoituna ja aavikolle haudattuna. Kun suurin osa rahoista ryövätään häneltä, Walter työntää viimeistä tynnyriään halki aavikon kuin pillerinpyörittäjä rakasta lantapalloaan. Tasamaan Sisyfos ei luovuta.<br />
<br />
Ensin raha on kiven alla, sitten se vyöryy päälle paaleina. Nähdään suoranaisia potlatchin kaltaisia tuhlauksen rituaaleja: Jesse heittelee rahaa nippuina ulos auton ikkunasta. Walter polttaa seteleitä grillissä. Ja toisaalta tilanteessa, jossa Walter ehdottomasti tarvitsisi perheen pelastamiseksi aarteen, jota on säilyttänyt lattian alla, Skyler onkin lahjoittanut rahat pois.<br />
<br />
*<br />
<br />
Onko Breaking Badilla ”sanomaa”? Tarina on tietysti täynnä moraalisia valintatilanteita ja yhteiskuntakriittisiä piikkejä. Mutta jääkö kaikesta kohkaamisesta lopulta jotain käteen?<br />
<br />
Yksi vähemmän lainatuista Murphyn laeista kuuluu näin: ”Jotta jokin voisi puhdistua, jonkin muun on likaannuttava. Mutta voit saada kaiken likaiseksi saamatta mitään puhtaaksi.” Onko Breaking Badin maailmassa lopulta ”kaikki saastunut”, kuten Walter eräässä jaksossa valittelee pilaantuneen huume-erän äärellä? Onko sarja lopulta vain äärimmäisen synkkä komedia eikä juuri muuta – ”postmoderni Ohukainen ja Paksukainen”, niin kuin Vince Gilligan on eräässä haastattelussa sanonut? Millainen etiikka sarjasta on luettavissa, jos minkäänlaista?<br />
<br />
Ainakin voidaan sanoa, että aineellisuuden ja kausaalisuuden sinnikkäästä korostamisesta kasvaa tarinaan tietty vastuun ajatus. Teoilla on tuntuvat seurauksensa ja sivuvaikutuksensa. Usein seuraus toteutuu yllättävässä, synkän ironisessa muodossa. Väkivalta tuntuu väkivallalta ja jättää kehoon jälkiä. Ruhjeita jää myös mieleen, ellei mieli ole jo täysin väkivallan kovettama.<br />
<br />
Usein sarjan hahmojen kokema ja aiheuttama kärsimys johtuu siitä, että he takertuvat tiettyihin ideoihin – esimerkiksi riippumattomuuden tai perheen ideoihin – niin tiukasti, että päätyvät jatkuvasti mitä typerimpiin ratkaisuihin materiaalisessa todellisuudessa. Ideoilla yritetään oikeuttaa törkeitä tekoja, ja aistivat kehot joutuvat kantamaan seuraukset.<br />
<br />
Mitä tulee tarinan äärimmäisiin väkivallantekoihin, Breaking Badin moraalifilosofinen katse – jonka symbolina nähdään tuhoutuneen pehmolelun kylmä pupilli – tarkentaa samaan kysymykseen kuin viittaamansa Scarface ja Huuliharppukostaja: millainen on hahmo, joka on valmis tappamaan lapsen? Tony Montana veti rajan siihen, mutta Huuliharppukostajan pääpahis Frank ei. Breaking Badissa Walter myrkyttää lapsen, joskaan ei kuolettavasti. Käytännössä hänen toimintansa seurauksena lapsia kuolee. Myös omat lapsensa hän asettaa toistuvasti hengenvaaraan. Asetelman karmivuutta alleviivaa osaltaan se, että toinen lapsista on vammainen ja toinen vasta vauva.<br />
<br />
Yhteiskunnallisessa mittakaavassa Breaking Bad voidaan tulkita sosiaalipoliittiseksi kannanotoksi. Jos sarja on satiiri yhtäältä läpeensä rahavetoisen yhteiskunnan ongelmista ja toisaalta eräästä tuhoisasta maskuliinisuuden mallista, satiirin kärjet osoittavat kahteen eri kohtaan. Yhtäältä tarina näyttää, miten ahdistava on yhteiskuntajärjestelmä, jossa turvaverkkoja ei ole. Toisaalta se näyttää, miten systeemi nojaa Walter Whiten sisäistämälle yksilöllisyyden tulkinnalle. Rahattomana potilaana Walter on järjestelmän uhri, mutta täydellisestä riippumattomuudesta haaveilevana miehenä hän on samalla systeemin jatkuvuuden takaaja.<br />
<br />
Breaking Badin maailma on karrikoidusti sukupuolittunut. Sarjan käänteisessä kasvukertomuksessa Walter näytetään pilakuvana amerikkalaisesta patriarkasta. Hänen fantasiansa, että miehen kuuluu elättää perheensä tuli mitä tuli, on tärkein syy kaikille hänen läheistensä kokemille kärsimyksille.<br />
<br />
Whiten perhettä epätoivoisesti kannattelevan Skylerin osa on raskain mahdollinen. Juuri häntä Walterin kaksoiselämä repii raastavimmin rikki. Kun Skyler joutuu panttaamaan totuutta Walterista, hän joutuu lähipiirin sylkykupiksi, vaikuttaa vain ”nartulta, joka ei osaa relata”, kuten hahmo itse toteaa.<br />
<br />
Tähän liittyy myös kummallinen lieveilmiö sarjan ympärillä. Skyleria näyttelevä Anna Gunn kirjoitti vuonna 2013 New York Timesiin puheenvuoron, jossa hän kertoi roolihahmoonsa ja jopa itseensä kohdistuvista vihareaktioista. Ristiriita, joka Walterin ja Skylerin välille sarjassa viritetään, tuntui monista katsojista niin ikävältä, että he alkoivat purkaa sitä näyttelijään lähettämällä vihapostia. Gunn tulkittiin tiukkapipoiseksi naiseksi, joka estää miesten vapaan hauskanpidon rikosten äärellä.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQidNJIvFAHZjd5RdZRDmwPyH1E_nWDcqximK8p8vkoptznfqoWEVIwf12hblorLmpcbMjNP5-eJqY0ewZ3Wo9-TJSI2_-5s7hJ8udrPi8Tt2G81q-8IiLCMOnfRjbW3qzDdeEN4xAJas/s1600/BB-raha.png" imageanchor="1"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQidNJIvFAHZjd5RdZRDmwPyH1E_nWDcqximK8p8vkoptznfqoWEVIwf12hblorLmpcbMjNP5-eJqY0ewZ3Wo9-TJSI2_-5s7hJ8udrPi8Tt2G81q-8IiLCMOnfRjbW3qzDdeEN4xAJas/s320/BB-raha.png" width="320" /></a><br />
<br />
*<br />
<br />
Eräät Breaking Badin fanit ovat esittäneet teorian, jonka mukaan sarjan viimeinen jakso on itse asiassa unta tai kuolevan Walterin hallusinaatiota. Teoria on siitä mielenkiintoinen, että se valottaa osaltaan sarjan eettisiä ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.<br />
<br />
Sarjan viidennen ja viimeisen tuotantokauden lopussa Walter on joutunut turvautumaan ”Kadottajan” apuun. Hänen tilanteensa on niin tukala, että hän on päättänyt hankkia uuden identiteetin. Walter on kuljetettu kaikessa hiljaisuudessa New Hampshiren lumisiin maisemiin, kirjaimellisesti toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Siellä hän elää yksitoikkoista elämää pienessä syrjäisessä mökissä.<br />
<br />
Walter elättelee edelleen haavetta järjestää viimeiset rahansa perheensä käyttöön. Perhe ei rahoja missään nimessä tahdo. Kadottajan ankarien ohjeiden vastaisesti Walter vaeltaa läheisen kylän baariin ja soittaa pojalleen ehdottaen rahojen lähettämistä kiertoteitse. Poika torjuu Walterin. Vaikuttaa jo siltä, että Walter olisi luovuttamassa ja antautumassa poliisille. Kuitenkin nähtyään TV:ssä Schwartzien upporikkaan pariskunnan – Elliottin ja Gretchenin, Walterin entiset yhteistyökumppanit, jotka aiemmin tarjoutuivat maksamaan syöpähoidot – hän saa uuden ajatuksen. Kun poliisit lähestyvät baaria, Walter murtautuu vieraaseen autoon ja yrittää käynnistää sen ilman avainta. Tämä ei onnistu.<br />
<br />
Sitten tapahtuu ihme. Walter kääntää häikäisysuojan alas ja auton avaimet kirjaimellisesti putoavat hänen käteensä.<br />
<br />
Alkaa tapahtumakulku, joka tuntuu fantasian kuvitukselta: Walter palaa Albuquerqueen, junailee rahoituksen perheelleen Schwartzeja uhkailemalla, pystyy vierailemaan Skylerin luona vaikka on parhaillaan maan etsityimpiä rikollisia, saa jopa tavata kuopuksensa. Sen jälkeen Walter panee toimeen kostosuunnitelmansa: hän myrkyttää vastustajansa, tappaa uusnatsit pöljällä Ihmemies-tyyppisellä kommervenkilla ja vapauttaa Jessen.<br />
<br />
Koko sarja tuntuu muuttuneen toiseksi. Kaikki sujuukin yhtäkkiä Walterin suunnitelmien mukaan, vaikka ennen juuri mikään ei sujunut. Ei yllätyksiä, ei odottamattomia sivuvaikutuksia, joihin katsoja on aiemmissa jaksoissa tottunut. Tarinan olennaisimmat opetukset ovat kääntyneet vastakohdakseen: nyt aine totteleekin ihmistä kitkattomasti, väkivalta on ratkaisu ja mies vie projektinsa päätökseen niin kuin haluaa. Walter on viimein fantasiansa mukainen Heisenberg, mutta tällä kertaa ilman epätarkkuusperiaatetta. Paholaisen tai aaveen tapaan hän vaeltaa ihmisten keskuudessa ja tekee mitä lystää.<br />
<br />
Mitä viimeinen jakso tekee sarjalle ja sen etiikalle? Tuntuisi siltä, että netissä esitetty uniteoria on ainoa tapa säilyttää Breaking Badin moraalinen perusta. Ilman aineen oikullista vastarintaa, vääristyneiden fantasioiden romauttamista ja Murphyn lakeja sarja tuntuisi typistyvän raa’aksi slapstickiksi vailla koossapitävää maailmankuvaa.<br />
<br />
Gilligan on itse torjunut uniteorian viittaamalla muun muassa siihen, että päätösjaksossa tulee esiin asioita, joita Walter ei voi tietää.<br />
<br />
Mitä lopusta sitten pitäisi ajatella? Tämänkin sarjan päätyttyä vaikutelma on sama kuin oikeastaan kaikkien ylistettyjen ”television tiiliskivien” jälkeen: miksette lopettaneet ajoissa!<br />
<br />
Jos uniteoria ei pysy pystyssä, ehkä pitäisi vain pudottaa pari viimeistä jaksoa pois Breaking Badin kaanonista? Kolmanneksi viimeiseen jaksoon ”Ozymandias”, joka on nimetty Shelleyn runon mukaan, sisältyisi sopiva loppukohtaus sarjalle. Shelleyn teksti kuvaa kuollutta hirmuvaltiasta ja hänen jättämäänsä tyhjää perintöä. Mitä hyötyä kaikesta kärsimyksestä on ollut, kun jäljellä on lopulta vain tyrannin murtunut patsas ja joka suuntaan levittäytyvä loputon aavikko?<br />
<br />
Walter on tuhonnut ympäriltään kaiken arvokkaan ja viimein tajuaa itsekin täydellisen perikatonsa. Jalat pettävät alta. Ihmisen raunio, vapaan subjektin ivamukaelma, kaatumassa pölyiselle maankamaralle – siinä olisi ollut linjakas lopetus.<br />
<i><br /></i>
<i>[Teksti on julkaistu kokoelmassa <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006335802.html">Sunnuntaiesseet</a>, Siltala 2019]</i>Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-26316575665985593032020-03-25T08:17:00.003+02:002020-03-26T17:47:14.743+02:00Korona ja Leviathan<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzcE3jzwHish63mXNOD6B7VP6ApjLtvISc1p8VeXLQuuLX7bWuIrpqUS4Azxg4HrqFXwkOBwP1SyjK2vVkojkGoc7POpLC1FHpuv6JU7smmlFBu7Zh6lPo8OXVojleGw07DERHONtmHHY/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-3-24+kello+20.04.27.png" imageanchor="1"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzcE3jzwHish63mXNOD6B7VP6ApjLtvISc1p8VeXLQuuLX7bWuIrpqUS4Azxg4HrqFXwkOBwP1SyjK2vVkojkGoc7POpLC1FHpuv6JU7smmlFBu7Zh6lPo8OXVojleGw07DERHONtmHHY/s320/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-3-24+kello+20.04.27.png" width="320" /></a><br />
<br />
<div style="text-align: right;">
<i><span style="font-size: small;">– What’s the playbook? </span></i></div>
<div style="text-align: right;">
<i><span style="font-size: small;">– This is virgin territory, Mister Prime Minister. There is no playbook.</span></i></div>
<div style="text-align: right;">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div style="text-align: right;">
<span style="font-size: small;">(<i>Black Mirror</i>, “The National Anthem”)</span></div>
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Olemme jumissa kotona, mutta asiat liikkuvat hirmuista vauhtia tuntemattomaan suuntaan. Muutamia viikkoja sitten sukelsimme johonkin, josta tulemme aikanaan ulos eri maailmaan.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Järjestelmä oli koko ajan vain yhden pandemian päässä murroksesta, mutta jos joku olisi sanonut näin tammikuussa, ajatusta olisi pidetty alarmistisena foliohattuiluna.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Tuntuu kuin kaikki täytyisi kirjoittaa uusiksi. Joka aamu edellisen päivän asiat tuntuvat vanhentuneilta...</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Totta kai jo ennen tätä tiedettiin yleisesti, että <i>business-as-usual </i>ei voi jatkua. Jostakin saumasta sen oli pakko alkaa revetä, ja se lähti nyt repeämään tästä. Öljyn hintasodan ja pandemian kertashokki laittoi kaiken kerralla sekaisin ja liikkeeseen, ja toistaiseksi on vasta alustavia merkkejä keinoista, joilla asiat saadaan uudelleen hallintaan.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Eri valtiot reagoivat tilanteeseen hyvin eri tavoin. Yksi kiinnostavimmista ilmiöistä onkin ollut, miten muutamassa viikossa on muodostunut erilaisia kansallisia koulukuntia asioiden koordinointiin. Moni on varmasti näinä päivinä tuntenut suurta kiitollisuutta siitä, että elää Suomessa eikä esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Unkarissa.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Kukaan ei tiedä, miten kriisi päättyy – sen paremmin kansanterveyden kuin taloudenkaan näkökulmasta. Kompastelemme nyt myrkynvihreässä sumussa, mutta samalla havaitsemme, että ison kriisin tullen emme suistuneet kaaokseen ainakaan heti. Ihmiset ovat orientoituneet ihmeen nopeasti uuteen, tai vähintään tulleet jotenkin toimeen disorientaationsa kanssa. On alettu ajatella, etsiä uutta suuntaa. On nähty talkoohenkeä, harkintaa, venymistä.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Oli hyvin tiedossa, että on tulossa kriisejä ja shokkeja, mutta nyt kun äkkiä todella ollaankin kriisin keskellä, ensimmäinen lohdullinen asia on se, että se ei näytä keikauttavan meitä automaattisesti kuiluun, vaan olemme päinvastoin saaneet nähdä yhteishengen nousun. Kriisin tullen olemme kuin olemmekin kaikki jonkinlaisia demareita. Ahdistuksen keskellä hengitämme hiukan rauhallisemmin, koska hiuksenhienon vaalivoiton turvin pääministerinä on Sanna Marin eikä Jussi Halla-Aho. Demokratian kioskia ei laiteta ainakaan heti kiinni.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Kun tämän ajan historiaa joskus kirjoitetaan, voi hyvin paljastua, että suomalainen demokratia pelastui osaksi tuon parlamentaarisen onnenkantamoisen ansiosta. Mutta tietenkään tulevasta ei kukaan tiedä mitään.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Koronasta selvitään, tavalla tai toisella, mutta kriisit eivät lopu siihen. Seuraava isompi happotesti järjestelmille tulee olemaan ennennäkemätön pudotus taloudessa. Siihen on jo alettu valmistautua, ja synkkä näkymä on muuttanut keskustelun kapitalismista melkein yhdessä yössä. Esimerkiksi perustulosta ja erilaisista valtion tukipaketeista puhutaan maailmalla nyt täysin eri sävyssä kuin vielä ennen kriisiä. Pandemia on pikakelannut historiaa tilanteeseen, jossa on pakko alkaa nopeasti valmistautua monenlaisiin systeemiä ravisteleviin iskuihin.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Savotta, joka nyt on edessä, pakottaa miettimään koko yhteiskuntasopimuksen ideaa uudelleen. Pandemia on kriisi, joka lyö hetkessä läpi koko maailman. Muutamassa viikossa nekin, jotka tähän saakka ovat saaneet nauttia <i>business-as-usualin</i> eduista, maailman hyväosaiset, joutuvat vastatusten pimeiden kauhunäkyjen kanssa. Mikä ketään suojaa tällaisen edessä? Kun virus riehuu ihmispopulaatioissa, talous sukeltaa ja tulevaisuuden rakenteet alkavat yhtäkkiä sortua altamme, jokainen alkaa nopeasti ajatella selviämistään, terveyttään, toimeentuloaan, koko sitä hauraaksi osoittautuvaa ja osin imaginääristä kudosta, joka elämäämme on kannatellut. Mikä meitä suojelee, jos kannatinpalkit alkavat oikeasti murtua? Olemme kenties pyöritelleet päässämme erilaisia uhkakuvia ja kriisin mahdollisuuksia, mutta kun päälle vyöryy näkymätön virus, jota ei voi pysäyttää ja joka laittaa viikossa valot pois maailmantaloudesta, poliittisessa mielikuvituksessa alkaa myrskytä.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">On pakko jälleen muistaa, mihin valtiota tarvitaan. Kun aletaan äkkiä puhua satojen miljardien pelastuspaketeista ja koko maan asioiden ohjaamisesta poikkeustoimilla, jokainen markkinafundamentalistikin tajuaa, missä suunnassa peräseinä sijaitsee. Yhdysvalloissa republikaanit ovat vuosikymmeniä unelmoineet keskusvallan purkamisesta, kovan kapitalismin ylivallasta, ja nyt siellä päästään katsomaan reaaliaikaista kauhuelokuvaa, joka tämän kehityksen päässä lähtee pyörimään. Kun valtiorekka lähtee kunnolla sivuluisuun, trumpilaiset kaikkialla maailmassa alkavat ehkä viimein ymmärtää mille ovat hurranneet.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Kuka pelastaa ihmiset, kun kaikki alkaa luhistua alta?</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Thomas Hobbes pohti 1600-luvulla <i>Leviathanissa</i> niitä syitä, jotka saavat ihmiset luovuttamaan valtaansa vapaaehtoisesti suvereenille valtiolle. Lähtökohtana oli ajatus hirvittävästä luonnontilasta, jossa ihminen joutuu jatkuvasti vastatusten väkivallan, puutteen ja kauhun kanssa. Tilassa, jossa ihmistä ei suojele minkäänlainen valtio, kaikki elävät sodassa kaikkia muita vastaan. Elämä on julma, häijy ja lyhyt. Koska tila on sietämätön, ihmiset ovat valmiita oman etunsa nimissä hakeutumaan kohti tahoa, joka suojelee heitä luonnontilalta. He ovat valmiita luovuttamaan valtaansa suvereenille saadakseen vastineeksi turvaa ja jatkuvuutta. Näin syntyy yhteiskuntasopimus ja perustelu valtiolle. Sisällissodan aikaan elänyt ja vakavasti sairastellut Hobbes ymmärsi elämän pohjimmaisen haurauden ja ihmisten keskinäisriippuvuuden. Tämä sai hänet muotoilemaan konservatiivisen yhteiskuntafilosofian, joka tarjosi vakautta, turvaa, jatkuvuutta.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Maailmanlaajuinen kriisitila, jossa arki mullistuu ja ihmisten terveys ja toimeentulo ovat vaakalaudalla, rinnastuu sotatilaan. Siinä aletaan pian koetella yhteiskuntasopimuksen liitoksia, määritellä ehkä koko sopimusta uudelleen. Suomessa itse viruksen eteneminen on näyttänyt toistaiseksi olevan jokseenkin hyvin hallinnassa, mutta emme vielä tiedä mitä tapahtuu, kun pahimmat viikot tulevat. Monet elävät kummallista, hirtehistä asemasotavaihetta kotona – ja samalla on jouduttu tietysti huomaamaan, että toiset joutuvat taistelemaan etulinjassa. Tavalliset työläiset, joita ei normaalioloissa pidetä sankareina ja joille ei makseta tarpeeksi palkkaa, paljastuvat nopeasti sankareiksi, jotka kannattelevat yhteiskunnan elintoimintoja. Hoitajat, kuskit, kaupan myyjät... ylipäätään kaikki, joiden on pakko altistaa oma fyysinen kehonsa vaaralle, jotta jonkun toisen keho voisi skypettää makuuhuoneessa. Kriisitilanteen toimijoiden arvo on äkkiä pakko palauttaa yleisesti mieleen. Näiltäkään osin paluuta vanhaan ei voi olla.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Ylipäätään ymmärrämme hetkellisesti monimutkaisen keskinäisen riippuvuutemme, kehollisen yhteytemme, yhteisen haavoittuvaisuutemme. Kun lähden kävelylle ja väistän jalkakäytävällä tuntematonta vastaantulijaa säädetyn etäisyyden päähän ja vilkaisemme toisiamme silmiin, kummatkin ymmärtävät tämän etäisyyden olevan side välillämme.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Kaikkialla ihmiset hakeutuvat kohti turvaa ja kysyvät, kestääkö systeemi. Yrittäjät joutuvat sulkemaan yrityksiään, opettajat pitävät etäkoulua pyörimässä jaksamisensa rajalla. Kärsimykseen ja ahdistukseen liittyy nopeasti herännyt tunne kohtalonyhteydestä. Suomessa poliittiset asetelmat, jotka kuukausi sitten tuntuivat akuuteilta, ovat likimain menettäneet merkityksensä. Kun punavihreä hallitus on tarttunut toimeen ja laittanut rajat kiinni, oikeistopopulistien relevanssi on haihtunut yhdessä yössä. Epätoivoisesti somehuomiota kriisinkin keskellä hakeva Halla-ahon PS on paljastunut juuri siksi hyödyttömäksi trolliryhmäksi, joka se koko ajan olikin.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Mutta toisaalta myös ekokriisi on hetkeksi kadonnut agendalta kokonaan. Kansallisessa hätätilassa kaikki ovat samaa Suomi Oy:n pelastusrintamaa. Kokoomuksen, Vasemmiston ja Vihreiden välillä ei näinä viikkoina ole käytännössä eroa. Nyt pelastetaan Meitä. Jälleen kerran synkkänä kääntöpuolena on tietysti se, että maailman todelliset kauhunäyttämöt, kuten kohta viruksen armoille joutuvat pakolaisleirit, eivät ole näinä viikkoina käytännössä kenenkään käytännön tärkeysjärjestyksessä korkealla. Pandemian ja talouskriisin iskiessä politiikka on kelautunut kenties kymmeniä vuosia taaksepäin jonkinlaiseen suureen koronakonsensukseen, jossa ei edes tarvitse puhua talvisodan hengestä, koska kaikki ymmärtävät sen muutenkin.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Se talkoohenki, jota vähän väliä politiikassa peräänkuulutetaan, nouseekin kovan paikan tullen spontaanisti kansalaisista itsestään. Joistakin pinnanalaisista reserveistä kaikki tämä energia on yhtäkkiä noussut käyttöön.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Tarkoittaako tämän sitä, että nationalismia määritellään parhaillaan uudelleen? Vaihtaako nationalismi itse asiassa puolta? Yhtäkkiä uhattua kansanruumista pelastavatkin punavihreät naisministerit, joita vielä hetki sitten yritettiin maalata sentimentaalisen maailmanparannuksen edustajiksi äärioikeiston toimesta. Kun rajat laitetaan jämäkästi kiinni pandemian takia ja suomalaisille yrittäjille aletaan rakentaa tukipaketteja jne., oikeistopopulismin <i>raison d'être</i> katoaa savuna ilmaan. Vähintään hetkellisesti.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Olemme saneet kokea kauhun hetkiä, ahdistusta ja hämmennystä. Kaikkea sellaista on luvassa lisää. Millaisen pelastajan puoleen käännymme? Mistä haemme turvaa, kun kaikki on pettämässä alta? Toivoa herättävää kaiken järkyttävän ja surullisen keskellä on ollut se, että kansallinen selkäydinreaktio on edelleen demokraattisen oikeusvaltion ja elämän puolustaminen. Kaikki ryntäävät kuin sanattomalla sopimuksella tukemaan ihmisiä ja työpaikkoja, hoivaa ja yrittämistä. Perinteiset puolueet ovat kaikki äkkiä yhtä. Ollaan valmiita poikkeustilan vaatimin uhrauksiin. Vapauksista tingitään ja arki järjestetään uusiksi nopealla aikataululla. Näemmekö tässä pohjoismaisen version korona-Leviathanista? Ja jos se kestää tämän, nähtäväksi jää, kestääkö se seuraavan, vielä isomman moukarin, eli talouden tylyn pudotuksen.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Joka tapauksessa reaktio, joka täällä viime viikkoina on nähty, on ainakin alustavasti lohdullinen. Vertailun vuoksi voidaan katsoa vaikka Orbánin Unkariin, jossa tätäkin kriisiä käytetään perustelemaan entistä kaameampaa vajoamista autoritäärisyyteen, tai Yhdysvaltoihin, jossa päästään lähiaikoina todistamaan syöksyä kohti sekä kansanterveydellistä, hallinnollista että taloudellista painajaista. Tätä kirjoitettaessa Trump haluaisi lähettää miljoonat ihmiset takaisin töihin, keskellä hallitsemattomana etenevää pandemiaa, jotta suurpääoma saadaan pelastettua. Verenhimoisen yhtälön lopputulos ei tule olemaan kaunis.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Tullaan näkemään suurta hajontaa siinä, millaisen vastauksen hätääntyneet kansalaiset eri puolilla maailmaa saavat omalta Leviathaniltaan. Unkarin ja Turkin kaltaisissa maissa kriisi saattaa lopullisesti sinetöidä pimeän oikeistoabsolutismin. USA:ssa voi olla odotettavissa jopa yhteiskuntasopimuksen purkautuminen. Käsittämättömän epäpätevän ja nihilistisen presidentin virheiden takia kriisi kaatuu osavaltioiden kannettavaksi, kymmenet miljoonat ihmiset ovat oman onnensa nojassa.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Entä Aasian maiden malli? Peilaaminen niiden ratkaisuihin muuttuu erityisen kiinnostavaksi siinä vaiheessa, kun aletaan nähdä kunnolla tämän kriisin seurauksia. Tautitilastoista nähdään kuitenkin jo nyt, että monissa Aasian maissa korona saatiin jyrkillä ja nopeilla toimilla hallintaan suhteellisen pian. Esimerkiksi Singapore ja Etelä-Korea ottivat niskalenkin viruksesta varsin pian, kuten myös alkuvaiheen mokailujen jälkeen Kiina.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Yhteiskunnallinen pohja reagoida kriisiin pakkokeinoilla oli tietysti aivan erilainen kuin täällä. Kollektivismi ja kurinalaisuus ja valvonnan kulttuuri mahdollistivat tietyissä maissa nopean ja johdonmukaisen, ylhäältäpäin johdetun toiminnan, jota eksponentiaalisesti leviävän taudin saaminen edes väliaikaisesti hallintaan vaati. Monessa muussa maassa reagointi on ollut hitaampaa, ja lähiviikkoina ja -kuukausina selviää, oliko meikäläinen tapa, jossa on pyritty tasapainoilemaan vapauksien ja pakkokeinojen välillä, riittävä. Ruotsi kulkee vielä jossain määrin omalla polullaan eikä ole tiukentanut linjauksiaan monen mielestä riittävästi. Uhkapelin lopputulos selviää aikanaan, tätä kirjoitettaessa kuolonuhreja on monikymmenkertainen määrä Suomeen verrattuna.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Todellinen testi tulee olemaan talouden elvyttäminen. Äkkijarrutusten vaikutus eri maiden talouteen ja sitä kautta kaikkeen muuhun tulee olemaan omanlaisensa murheellinen ihmiskoe. Aasialaistyyppinen ärhäkkä lockdown osoittaa varmaan ainakin silkan ekonomisesta näkökulmasta voimansa. Ja toisaalta, jos Ruotsi saisi koronan hallintaan samalla tehden vähemmän pidemmän aikavälin vahinkoa kansantaloudelle, ratkaisut saattaisivat myöhemmin näyttää viisailta. Mutta naapurimaassa voi myös käydä surullisesti toisin.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Yuval Noah Harari julkaisi muutama päivä sitten <a href="https://www.ft.com/content/19d90308-6858-11ea-a3c9-1fe6fedcca75">esseen</a>, jossa pohdittiin koronakriisin vaikutuksia mm. siihen, miten eri maissa tullaan jatkossa määrittelemään kansalaisten vapaudet ja suhde teknologiseen tarkkailuun. Tekstin valossa olisi mahdollista miettiä niitä kovia pelipanoksia, jotka nykyisellä hallituksella on pöydällä. Kriisi saattaa edelleen eskaloitua pahasti, ja jälkiviisaasti voidaan todeta, että toimet eivät olleet tarpeeksi kovia. Mutta jos ratkaisut osoittautuvat Suomessa onnistuneiksi, jos kärsimys, kauhu ja kaikenlainen epätasapaino pystytään rajoittamaan siedettävälle tasolle ensin koronan osalta ja erityisesti myöhemmin talouslaman vaikutusten osalta, saatetaan nähdä, että Suomessa lähdettiin oikealle tielle paitsi itse kriisin ratkaisemisessa myös yhteiskuntasopimuksen uudelleenmäärittelyssä.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Pelissä on nimittäin paljon enemmän kuin välitön selviäminen juuri nyt käsillä olevista ongelmista. Kyseessä on koko yhteiskuntamallimme selviäminen tästä ja tulevaisuudessa odottavista valtavista ongelmista. Vaikka menemmekin nyt joksikin aikaa silkkaan selviytymismoodiin ja luovumme vapauksistamme eräänlaisen poikkeustila-absolutismin nimissä, täytyy olla tarkkana, ettei samalla menetetä liikaa. Kauhun edessäkin on pystyttävä puolustamaan asioita, joita ei todennäköisesti saa takaisin, jos ne kerran lipsuvat käsistä. Siinä mielessä pidän ainakin tätä kirjoittaessani viisaana ratkaisuja, joissa on painotettu myös ihmisten omaa vastuunkantoa, harkintaa, kansalaisyhteiskunnan toimintaa.</span><br />
<br />
<span style="font-size: small;">Tiukempaan lockdowniin mennään tällä viikolla, mutta on äärimmäisen tärkeää, että tulemme poikkeustilasta myös ulos jotenkin tunnistettavana kansana. Jos sallii itselleen idealistisen ajatuksen, saatamme parhaassa tapauksessa nousta lähivuosien kriiseistä jopa jollakin tavalla selväjärkisempään yhteiskuntaan. Ehkä katsottuamme jonkin aikaa kauhua silmiin saatamme vahvistaa yhteiskuntasopimuksen uudelleen ruttolipun alla? Ymmärrämme paremmin kaiken haurauden ja tiettyjen rakenteiden sopimuksenvaraisuuden? Ehkä Leviathanin happotesti tarvitaan, että tajuamme konkreettisesti millaiset kriisit maailmaa odottavat. Meidän on pärjättävä myös seuraavien mullistusten läpi.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Heti kun pudotus alkoi pörsseissä, moni sai saman ajatuksen: eikö samoilla kriiseillä kannattaisi siirtyä perustuloon ja postfossiiliseen talouteen? Olisi mahdollista viimeistään nyt alkaa tosissaan säätää järjestelmää kestävämmälle pohjalle. Kaiken sekavuuden ja päivänpolttavien ongelmien keskellä tämä on relevantti näkökulma. Kun tiedämme jo valmiiksi, ettei vanha malli olisi kuitenkaan voinut kestää kovin pitkään, globaali kriisi voisi avata mahdollisuuksia uuteen. Jotakin uutta on joka tapauksessa pakko keksiä, halusimme tai emme. Isku talouteen tulee olemaan karmea, mutta se ei saa toimia tälle vuosikymmenelle päivitettynä uutena perusteluna julmalle, epätasa-arvoiselle leikkauspolitiikalle.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br /></span>
<span style="font-size: small;">Kaikesta tästä voi todennäköisesti selvitä, ja tämä kaikki voi opettaa meille tärkeitä asioita. Kun torilla voi viimein jälleen tavata, muistakaamme koronakevään henki.</span><br />
<div>
<br /></div>
Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-27353917210478085252020-03-13T09:55:00.000+02:002020-03-13T10:47:03.245+02:00Hajamietteitä ilmastolakkoviikoltaMuuttolintuaika käynnistyi mustalla joutsenella. Ilmastolakkoviikosta tuli koronaviruksen ja pörssiromahduksen viikko. Finanssialalla työskennellyt kaveri laittoi viestin, kun käyrät lähtivät maailmalla laskuun: <i>”Tämä on roikkunut ilmassa 2–4 vuotta ja leimahduspiste tuli nyt.”</i><br />
<br />
Miten herkästi kyykkää järjestelmä, joka myydään meille kerta toisensa jälkeen luonnollisena ja ainoana mahdollisena!<br />
<br />
Kukaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Miten asiat eskaloituvat esim. USA:ssa, kun virus leviää hallitsemattomasti, miljoonien ihmisten on silti pakko mennä töihin, ja kohta kai ruvetaan pelastamaan julkisella rahalla lentoyhtiöitä, hotelliketjuja ja energiafirmoja samaan aikaan, kun köyhien perheiden talous luhistuu lääkärilaskuihin. Rikkinäinen järjestelmä näyttää jälleen irvokkaimmat puolensa...<br />
<br />
Olimme lasten kanssa menossa lakkoilemaan. Wilmasta oli jo pyydetty luvat, opettajat vastasivat innoissaan: <i>hengessä mukana!</i> Mutta nyt lapset ovat koulussa ja minä jumitan Twitterissä katsomassa kuvia nälkäisistä apinoista thaimalaaisella torilla etsimässä ruokaa, jota turistit normaalisti niille antavat. Turistit ovat kadonneet, normaali on kadonnut...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieZJbBS-olFS1Gd8cnIxVTe0FWs0CD0847WTvvtPVpcMRI0FAVuiXZJj63kg89qT_220VC1NnYHCieBptYUOJY9GriiNXsKtQPrL0l35Mue1DXuCoCAmG92kFXiOD0CMPqugQoUr7jebM/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-3-13+kello+9.18.32.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="268" data-original-width="580" height="147" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieZJbBS-olFS1Gd8cnIxVTe0FWs0CD0847WTvvtPVpcMRI0FAVuiXZJj63kg89qT_220VC1NnYHCieBptYUOJY9GriiNXsKtQPrL0l35Mue1DXuCoCAmG92kFXiOD0CMPqugQoUr7jebM/s320/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-3-13+kello+9.18.32.png" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Olin suunnitellut julkaisevani tällä viikolla muistiinpanoja David Wallace-Wellsin <i>Asumiskelvottomasta maapallosta </i>ja Andreas Malmin <i>Fossil Capitalista</i>, jotka hiljattain luin. Loistavia kirjoja molemmat.<br />
<br />
Maailma tuntuu nyt oudolta, mutta se on varmuudella menossa paljon, paljon oudommaksi. Ehkä tämä viikko, johon Suomessa yhdistyy tiettyä karnevalismia vessapaperin hamstrauksineen ja Altian nousevine pörssikursseineen, on yksi kummallisempien aikojen pienistä esinäytöksistä, kevyistä harjoituksista.<br />
<br />
Katselen hajanaista lukupäiväkirjaani:<br />
<br />
<i>– Wallace-Wells kirjoittaa, että ilmastonmuutosta pidetään hitaana, kohtalonomaisena prosessina, mutta se ei ole sitä. Se on nopea, kiihtyvä prosessi, jota kiihdytetään ja pahennetaan lisäämällä – yhä vain lisäämällä! – fossiilisten polttoa. Maailmanlaajuisesti hiilen tuotanto on lähes kaksinkertaistunut vuoden 2000 jälkeen, kirjoittaa W-W. Mitä helvettiä? Hiilen? Ei voi eikä saa olla totta. Mutta ilmeisesti on. (Kuinka paljon olemme lopultakaan menneet eteenpäin "dark satanic mills" -ajoista? Emme vain näe kaikkea sitä mustaa savua, kun se on muualla.)</i><br />
<i><br /></i>
<i>– Puolet siitä ylimääräisestä hiilidioksidista, joka teollisen vallankumouksen alkamisen jälkeen on päästetty ilmakehään fossiilisia polttamalla, on päästetty sinne viimeisen noin kolmenkymmenen vuoden aikana. Eli juuri äsken. Aikana, jolloin vaikutukset ovat olleet jo yleisesti varsin hyvin tiedossa.</i><br />
<i><br /></i>
<i>– Se koko tilanne, jossa ihminen ja hänen sivilisaationsa ylipäätään kehittyivät, suhteellisen vakaan ilmaston tilanne, on jo jäänyt taakse. Se on mennyttä. Olemme jo jollakin muulla alueella, vaikka lämpeneminen toistaiseksi onkin vasta noin yhdessä asteessa. Kiihdytämme kohti twilight zonea...</i><br />
<i><br /></i>
<i>– Valtavat metsäpalot, voimistuvat myrskyt jne. jne. eivät ole mikään ”uusi normaali”. Koska ei tule enää olemaan mitään normaalia ilmastotilannetta. On vain jatkuva, eskaloituva prosessi. Ja se jatkuu satoja ja tuhansia vuosia. Voimme – vielä voisimme – vaikuttaa siihen, miten pahat skenaariot toteutuvat. Kahden asteen lämpenemisen maailma on erilainen kuin tämä, mutta se on myös erilainen kuin neljän tai viiden asteen dystooppinen maailma. Ja "business as usual" merkitsee monien asiantuntijoiden mukaan neljän asteen käyrää. Puhumattakaan arvaamattomista takaisinkytkennöistä, jotka voivat kiihdyttää prosessia entisestään.</i><br />
<i><br /></i>
<i>– Kahden asteen maailma ”ei ole maailmanloppu”. Paitsi niille, joille se kirjaimellisesti on, ja heitä tulee olemaan kymmeniä tai satoja miljoonia. Maailmanloppu, siis kuolema. Sitä paitsi, niin kuin hyvin tiedetään, ilmastokatastrofi on ”vain” yksi ongelmistamme. Osaammeko lopultakaan ajatella kaikkia epävarmuustekijöitä yhdessä: kymmeniltä miljoonilta loppuu juomavesi ja he lähtevät liikkeelle ja menevät minkä vain aitojen läpi. Sukupuutot etenevät. Ruuan tarve kasvaa samaan aikaan kun viljelysmaasta on pulaa. Ihmiset pakkautuvat suurkaupunkeihin, joissa äärimmäisten lämpöaaltojen vaikutukset tuntuvat pahimmin. Metsien ja merien kapasiteetti niellä hiiltä ja lämpöä heikkenee. Epävarmuus ja talouden sakkaaminen nostavat äärioikeistolaisia valtaan joka puolella maailmaa. Juuri kun asioita pitäisi yrittää hallita politiikalla, mahdollisuudet hallita niitä vähenevät. Ja niin edelleen.</i><br />
<i><br /></i>
<i>– Mitä Suomessa aiotaan tehdä? Puolustaa ”suomalaista elämänmuotoa” ja laittaa rajat kiinni? Jotta voimme yhä jatkaa halpojen laitteiden ostamista Gigantista ja kivojen Netflix-sarjojen katsomista viikonloppuisin – tai pahimmillaan larpata jotakin myyttistä versiota suomalaisuudesta? Jotain muuta on keksittävä.</i><br />
<i><br /></i>
<i>– Niin kuin Andreas Malm sanoo, niin kauan kuin fossiilitalouden gargantuamaista koneistoa ei pureta, niin kauan kuin sitä ei saada kontrollin piiriin, suurempaa toivoa lämpenemisen tuhovaikutusten hillitsemisestä ei ole, vaikka miten kierrättäisimme mehupillejä. Suunnaton järjestelmä ei tule luopumaan vapaaehtoisesti vallastaan ja voitoistaan. Mikään vanhan liiton sosialistinen vallankumous ei myöskään tule olemaan vaihtoehto. Ei tule tapahtumaan, ja jälki tulisi olemaan todennäköisesti yhtä karmeaa kuin edellisilläkin kerroilla. Pikemminkin, niin kuin se Lahtisen kuuluisa ”kapitalistinenkin tiedemies” on jo ehtinyt myöntää, markkinatalous pitäisi ajatella uusiksi suunnilleen kivijalasta saakka. Ja nopeasti. </i><br />
<i><br /></i>
<i>– Fossiiliyhtiöt tulevat hyvin mielellään rahoittamaan ja mainostamaan kaikenlaisia näennäisen mullistavia projekteja, joissa lisätään uusiutuvia öljyn päälle ja kehitellään ilmastonmuokkaukseen (geoengineering) käytettäviä tekniikoita. Näin sitten voidaan samalla jatkaa entiseen malliin. Satsaukset ja sijoitukset fossiili-infraan ovat jo niin suunnattomat tuleviksi vuosikymmeniksi, ettei minkään yhtiön ole järkevää hylätä niitä vapaaehtoisesti. Ja vaikka tuotanto dekarbonisoituu lännessä, ulkoistamme yhä koko ajan likaista tuotantoamme kaukomaihin, joissa polttaminen vain kiihtyy. Niin kuin Malm kirjoittaa, pääoma hakeutuu isomman lisäarvon ja samalla hiilivetoisemman tuotannon maihin.</i><br />
<i><br /></i>
<i>– Geoengineering-utopiat ovat siitä vitsikkäitä, että meidän on ilmeisesti helpompi kuvitella vaikkapa auringon himmentämistä insinöörivoimin kuin sitä, että voisimme hallitusti siirtyä postfossiilisiin kaikkialla maailmassa tarvittavassa aikataulussa. Hiilenkaappaussuunnitelmat ovat tietysti kannatettavia, kaikki keinot pitää ottaa käyttöön, mutta toimenpiteiden mittakaava on musertava. Niin kuin Wallace-Wells kirjoittaa, hiilensieppauslaitoksia pitäisi asentaa miljoonittain. Niitä pitäisi nousta joka päivä uusia, kymmenien vuosien ajan, että pysyisimme riittävässä tahdissa. Ilkka Herlin visioi hiljattain, että tekniikka on niin lupaavaa, että ”vielä jonakin päivänä hiilidioksidista tulee pula”. Kunpa hän olisikin oikeassa, mutta ei vaikuta lainkaan todennäköiseltä.</i><br />
<i><br /></i>
<i>– Kapitalismi vastaan kommunismi -jankkaukset somessa ja vieraskynäpalstoilla ovat nykytilanteessa pelkkää sumutusta. Me tunnemme sekä kapitalismin että kommunismin toistaiseksi pelkästään tuhopolttoversioina. </i><br />
<i><br /></i>
<i>– Mutta: mitä "kapitalismia" toisaalta on sellainen kapitalismi, joka vastaa suuriin kriiseihin pelastamalla isoimmat yritykset ja kertoo samaan hengenvetoon, että ainoan elonkehän pelastamistoimet ovat liian kalliita? Uusimman talouskriisin vaikutusten edetessä tulee olemaan hämmentävää seurata, mihin julkisia varoja suunnataan. Näemmekö 2008-henkisiä valtavia pelastuspaketteja suuryrityksille? Aletaanko pankkeja jälleen tukea sadoilla miljardeilla? Rahasta ei ole pulaa silloin kun rahamaailma täytyy pelastaa...</i><br />
<br />
... Näitä meinasin kirjoittaa auki ilmastolakkopäiväksi. Nyt kai lakkoillaan sitten somessa ja pelätään virusta.<br />
<br />
Virus on oudosti yhdistävä asia. Pop up -yhtenäiskulttuuria. Ehkä siinä on sentään se toivoa herättävä puoli, että tunnemme edes hetkellisesti jonkinlaista kohtalonyhteyttä, hauraiden kehojen yhteenkuuluvuutta? Elämme, sairastamme ja kuolemme yhdessä. Pandemia on sekin jonkinlaista kommunikaatiota, synkkää immersiivistä teatteria, johon heijastamme merkityksiä... Samalla kun se on tietysti monelle kirjaimellinen, vakava, jopa kohtalokas asia.<br />
<br />
Luultavasti kaikkea sellaista, mitä olemme seuranneet tällä viikolla ruuduiltamme, riehuvista apinoista tavaroiden hamstraukseen ja putoaviin pörssikursseihin, kaikkea sitä ja paljon oudompaa ja kaoottisempaa, on tulevina vuosina luvassa lisää, kun kaasutamme kohti horisontissa näkyvää hiekkamyrskyä.<br />
<br />
Walter Benjamin kirjoitti aikoinaan: <i>"Alistettujen traditio osoittaa meille, että ’poikkeustila’, jossa elämme, on sääntö."</i><br />
<i><br /></i>
Tavataan jonkinlaisella torilla, kun aika on.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcUWOpiL9sOan8bPNpha4c9dCfXluEihDQR-Q_fD0w1Hhtp4I4DAYYNZQjVKR714_AiZ-qLJEQZ7GQJUOKZZ2blERu6JruB60mbTyXTfRehWJDYtgDDK_mxVozL-kG3xq44SJWekCUV6o/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-3-13+kello+10.15.04.png" imageanchor="1"><img border="0" height="140" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcUWOpiL9sOan8bPNpha4c9dCfXluEihDQR-Q_fD0w1Hhtp4I4DAYYNZQjVKR714_AiZ-qLJEQZ7GQJUOKZZ2blERu6JruB60mbTyXTfRehWJDYtgDDK_mxVozL-kG3xq44SJWekCUV6o/s320/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-3-13+kello+10.15.04.png" width="320" /></a><br />
<br />Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-86086579357079527462020-01-30T10:41:00.001+02:002020-01-30T11:19:27.952+02:00”Kaikupohjapuun viljely” – Ensyklopedia varhaisromantiikan perillisenä<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVWfMb2-u0Jyg2D3brNK7xdn7edgBAYOO97pvrtwIWLxVAXXI9hBbomzJPkFa0Y9G9gKMCA_KbbrCEfjM2z8ty1TaTB66Yeddz-QzwArLR47it5lcZftJF_EYAC4y6e9nLzquy50nGVAw/s1600/IMG-1922.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1294" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVWfMb2-u0Jyg2D3brNK7xdn7edgBAYOO97pvrtwIWLxVAXXI9hBbomzJPkFa0Y9G9gKMCA_KbbrCEfjM2z8ty1TaTB66Yeddz-QzwArLR47it5lcZftJF_EYAC4y6e9nLzquy50nGVAw/s320/IMG-1922.JPG" width="258" /></span></a></div>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;"><br /></span>
</span><br />
<div style="text-align: left;">
<div style="text-align: right;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><i style="text-align: center;">”Ensyklopedia on Niitty, aina keskeltä kasvava, keskeltä laajeneva, rehottava, aukinainen, reunoilta varjoisa.”</i><span style="text-align: center;"> (Janne Nummela)</span></span></div>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; text-align: center;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span></div>
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">Erinomaisessa teoksessaan <i>1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopedia</i> (2010) Teemu Ikonen muistuttaa, että Ranskassa klassisten ensyklopediahankkeiden aikaan ”hakuteosten valikoivuus ja epätäydellisyys tuotiin avoimesti esille”. Tätä ajatusta eivät sulattaneet <i>Encyclopedia Britannican</i> alkuperäiset toimittajat, jotka omassa työssään lähtivät liikkeelle pikemminkin johdonmukaisuuden ja aineiston jatkuvan päivittämisen ihanteista. Sitä vastoin saksalaisen varhaisromantiikan piirissä ensyklopedioihin liittyvä epätäydellisyyden ja luovan valikoinnin idea sai mielikuvituksen laukkaamaan. Syntyi ajatus poeettisesta ensyklopediasta, jossa romantiikan ihanteiden mukaisesti kirjoituksen ja tiedon eri lajit sekoittuisivat keskenään ja fragmenttien kautta edeten aavisteltaisiin suuria kokonaisuuksia. Jenan romantiikan johtava runoilija Novalis (1772–1801) ryhtyi luonnostelemaan erikoislaatuista ensyklopediaa nimeltä <i>Das allgemeine Brouillon</i>. Romantikkojen hankkeille tyypillisesti se jäi kesken.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Vuonna 2011 julkaistu Janne Nummelan, Tommi Nuopposen ja Jukka Viikilän <i>Ensyklopedia</i> mainitsee Novaliksen projektin ja tarjoilee lainauksen runoilijalta: <i>”En tule pyrkimään tieteellisyyteen enkä loogisuuteen vaan romanttisuuteen. Romanttisella tarkoitan analogiapäätelmin etenevää esitystä.”</i></span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Omista kirjallisista juuristaan tietoinen ja monista eri lähteistä salaviisaasti ammentava <i>Ensyklopedia</i> jatkaa pelottomasti saksalaisen romantiikan viitoittamalla tiellä. Kolmen kirjoittajan rakentama lähes 500-sivuinen hakuteos on kuin Jenan romantiikan läpi kaiutettu, psykedeelinen ja anarkistinen kunnianosoitus järkiuskon aikakauden suurille tietosanakirjoille, ja samalla sellaisten parodia. Aakkosittain etenevä teos yhdistelee vapaasti runoa ja proosaa, löytötekstejä, suomennoksia, anekdootteja ja monia muita kirjoittamisen malleja. Vesa Rantama on tiivistänyt: ”Jos yrittää luokitella artikkeleita tyylilajeittain, löytää esimerkiksi proosarunoutta ja säkeitä, lyhytproosaa, dialogia, puheita, aforismeja, anekdootteja, tehtäviä, pornoa, lehtimiestyyliä ja esseistiikkaa.”</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;"><i>Ensyklopedia</i> kommentoi taajaan omaa luonnettaan ja ensyklopedioita yleensä. Poeettinen tietosanakirja on erään kiteytyksen mukaan <i>”yhdistetty päivälehti, taidemuseo, piilokamera, salakuuntelulaite sekä luonnontieteellinen näytekokoelma maailmasta. Se pursuaa hyötykasvin ravitsevaa toistoa.”</i></span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Ravitseva hyötykasvi ei suinkaan ole ainoa luontoperäinen metafora teoksessa: kirja pursuaa niitä lähes joka sivulla. ”Rehottava, aukinainen, reunoilta varjoisa” tekstistö ei ole pelkästään merkittävä lisä nykykirjallisuutemme elonkirjoon: liitoksistaan repeilevä jälkimoderni kirjokansi muistuttaa suorastaan diversiteetin manifestia. Lajirunsauden puolesta sen kirjallinen ekosysteemi tuo mieleen sademetsät ja koralliriutat.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">*</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Teemu Ikonen nostaa teoksessaan esiin klassisten ensyklopedioiden ”tahattoman komiikan”. Mikä tahansa yritys systematisoida tietoa tyhjentävästi kansien väliin johtaa kummallisiin kytkentöihin, hassuihin rinnastuksiin ja hierarkioiden pettämiseen, kun eri elämänalueilta peräisin olevat asiat pusertuvat toisiaan vasten, lomittuvat ja sekoittuvat. Aakkosjärjestys on yksi tapa yrittää tuoda kaaokseen järjestystä, mutta mekaaninen aakkostaminen niin kuin muukin muotoon pakottaminen on omiaan luomaan asioiden välille surrealistisia jatkumoita. Tietosanakirjan tekijän huolet kääntyvät kuitenkin poeettisen ensyklopedian toimittajien riemuksi. Kaikki vakavan hakuteoksen potentiaaliset ongelmat ja häiriöt ovat runolliselle mielikuvitukselle ravitsevaa multaa. Kummalliset montaasit, odottamattomat assosiaatiot, äkkiväärät rinnastukset, ärsyttävät toistot ja kaikenlaiset eksymiset tekstilabyrinttiin ovat <i>Ensyklopedian</i> ydintä.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Diderot ja kumppanit olivat omasta hankkeestaan puhuessaan kiintyneet tiettyihin metaforiin: puhuttiin tiedon puusta ja maailmankartasta. Poesian <i>Ensyklopedian</i> itseymmärrys on toista maata: hakuteos näyttäytyy eläintarhana, tragediana, ihmeenä, huvipuistona. Se on <i>”yhteiskuntaa ja sen kehitystä palveleva laitos”</i>, joka <i>”pitää näytteillä aineellisia todisteita ihmisestä ja hänen ympäristöstään”</i>. Valistuksen jykevärunkoisen puun tilalla on rehottava ja rajattomaan tilaan leviävä deleuzelainen ruohikko.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Ensyklopedia-käsitteen etymologiset juuret viittaavat kehään, kehämäiseen opetukseen (<i>enkyklios paideia</i>). Sisäänsä sulkevan kehän sijasta romanttisen hankkeen tunnuskuvaksi sopii paremmin spiraali. Poeettinen tietosanakirja ei ole piiriinsä sulkeva kehien kehä vaan alati suurempaa ja pienempää kohti laajeneva ja kuroutuva spiraalien spiraali.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Ikonen kirjoittaa, että 1700-luvun <i>Encyclopédien</i> tekijät ”lähtivät liikkeelle ajatuksesta, jonka mukaan inhimillinen tieto muodostaa ykseyden, koska se perustuu luonnon syy- ja seuraussuhteiden mukaan järjestyneelle kokonaisuudelle.” Sama ajatus voi toki innoittaa myös romanttisen ensyklopedian kokoajia, vaikka tekijät eivät siihen täydestä sydämestään uskoisikaan. Ironisessa ja kokeellisessa hakuteoksessa ”inhimillisen tiedon ykseys” voi toimia leikin lähtökohtana tai koomista pseudofilosofiaa generoivana periaatteena. Kieli poskessa asetettu oletus suuresta kätketystä ykseydestä innoittaa tuottamaan yhä uusia tekstikatkelmia. Missä vain on kaksi tai kolme fragmenttia koolla Ensyklopedian nimessä, siellä on läsnä myös lupaus salatiedon kammion avautumisesta. Nummelan ja kumppanien kirjassa yksittäiset artikkelit näyttäytyvät monesti epäjatkuvina proosamosaiikkeina, joiden palaset voisivat vapaasti hypätä myös muiden hakusanojen alle. Hajanaisuuden ja yhtenäisyyden ristiveto on jatkuvaa.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Yksittäisten hakusanojen, artikkelien, ristiviitteiden, usein jopa peräkkäisten virkkeiden keskinäinen suhde on jännitteinen ja vaikeasti hahmotettava. Lukija aktivoidaan nautinnollisen epätoivoiseen tulkintatyöhön.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Antti Salminen on todennut <i>Ensyklopediasta</i>, että sen ”tarjoama poeettinen tieto ei pyri sulkemaan maailmaa sisäänsä, vaan osoittamaan merkittävyyksiä, jotka tieteellinen järki tapaa sulkeistaa vähäarvoisina, banaaleina ja hyödyttöminä.” Samalla teoksessa kuitenkin leikitellään ehdottomuuden ja systemaattisuuden äänenpainoilla ja mielikuvilla. Sikäli kuin <i>Ensyklopediassa</i> on ”kertojanääniä”, ne kuulostavat perin varmoilta asiastaan. Perverssi oppimestarimaisuus saattelee artikkeleja, mutta lukijalle määrätyt läksyt haarautuvat ja mutatoituvat joka askeleella.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Vuosia ennen <i>Ensyklopedian</i> ilmestymistä Janne Nummela kirjoitti blogissaan seuraavasti:</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">”Ensyklopedian muoto on luontevin kirjallinen muoto jotenkin rajatulle, jatkuvasti laajenevalle, systemaattisesti läpikäytäväksi mahdottomalle aiheelle. Ensyklopediassa keskeisten rakenneosien, kuten artikkeleiden välillä vallitsee monen arvoisia ja tasoisia suhteita. Suhteiden esittämiseen ei käytetä ensisijaisesti esimerkiksi romaanikirjallisuudelle tyypillistä materiaalien läheisyyttä, peräkkäisyyttä, dialogisuutta, jatkuvuutta ja kerronnallisuutta. Ensyklopediassa suhteiden esittämiseen käytetään suoraa osoittamista eli ristiviitettä ja sarjamuotoa, epäsuoraa osoittamista eli hahmon tai rakenteen rinnastavaa samuutta, metaforaa, allegoriaa, analogiaa ja symbolia.”</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Tässäkin tulee mieleen saksalaisen varhaisromantiikan poetiikka: fragmentti viittaa ulos itsestään, toisiin fragmentteihin ja edelleen suurempiin kokonaisuuksiin, ja ketjutetut fragmentit synnyttävät äkkinäisiä ja häilyviä, purkautuvia ja uudelleenrakentuvia kuvioita. Fragmenttien rinnakkaiselo synnyttää koomisia ja groteskeja himmeleitä, jotka tuntuvat yhdessä viittaavan aina eteenpäin johonkin kokonaisuuteen.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Yksi monista <i>Ensyklopedian</i> tavoista leikitellä fragmentin ja (puuttuvan) kokonaisuuden suhteella on ”haamuviite”. Kursiivilla merkityt viitesanat artikkelien perässä johtavat artikkeleihin, joita ei ole. <i>”Haamuviite luo fiktiivistä ensyklopediaa viittaamalla olemattomaan asiasanaan.” </i>Lukija voi täten kuvitella laajenevan sarjan uusia hakusanoja ja kokonaisia uusia ensyklopedioita, tekstien saaristoja, kaikki salaperäisessä suhteessa jonkinlaiseen kirjalliseen Absoluuttiin.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">*</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Eräs <i>Ensyklopedian</i> erityispiirre on yksittäisten tekijöiden nimikirjainten läsnäolo artikkelien perässä. Meille on opetettu, että kaunokirjallista teosta pitäisi osata lukea ilman viittauksia tekijään merkitysten ja jatkuvuuden takuumiehenä. Ja etenkin <i>Ensyklopedian</i> kaltaista kollektiivisesti tuotettua taideteosta olisi näppituntuman perusteella suositeltavaa lähestyä kirjoittajasubjekteja korostamattomasta näkökulmasta. Kuitenkin se tapa, jolla <i>Ensyklopedian</i> artikkelit on esillepantu, tekee lähes mahdottomaksi tekijäulottuvuuden ohittamisen. Allekirjoitustensa välityksellä kirjoittajat pomppaavat artikkelien takaa esiin kuin vieteriukot.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Koska tekijäkolmikosta Nuopponen keskittyy tarjoilemaan käännössitaatteja, lukijan huomio kohdistuu erityisesti Nummelan ja Viikilän keskinäiseen dynamiikkaan. Persoonallisten erojen lisäksi on kiehtovaa seurata heidän molemminpuolisia tyylillisiä tartuntojaan.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Kollegiaalinen nokittelu näyttää lietsoneen Viikilän ja Nummelan <i>Ensyklopediassa</i> ennennäkemättömiin suorituksiin. Jonkinlaisena kokeellisen kirjallisuutemme Lennon–McCartney-voimakaksikkona he ruokkivat toistensa vahvuuksia samalla kun lainaavat ja varastavat toisiltaan häikäilemättä. Analogiaa seuraten kokonaisuus vaatii myös tyylikkäästi vähäeleisen Harrisonin (Nuopponen) sekä materiaalien rytmityksestä vastaavan Ringon (taittaja-kuvittaja Timo Salo).</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Nummelan ja Viikilän mimeettinen kisailu on johtanut siihen, että Nummela on psykedeelisyytensä ja kulmikkuutensa lisäksi tässä kirjassa tolkuttoman hauska ja viihdyttävä. Ilmeisesti Viikilältä lainattu stand up -koomikon (folio)hattu päässään hän kykenee yhdistämään huuruiseen mystikonlaatuunsa kipinöivää huumoria. Toisaalta Viikilä, kenties tehdäkseen vaikutuksen virkaveljeensä, heittäytyy tavallista oudommaksi, tylymmäksi ja paikoin estottoman väkivaltaiseksi – samalla kuitenkin säilyttäen omimman työkalupakkinsa, proosan salamoivat leikkaukset ja kuplivan huumorin.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Kahden taitojensa huipulla kirjoittavan ja toisiaan kiihdyttävän tekijän vuorovedosta syntyy nerokas, mihinkään genreen palautumaton kokonaisuus, joka pysyy elävänä ja hengittävänä kaikki sadat sivunsa. Vielä 2000-luvun alussa mikään suomalaisella kirjallisuuskentällä ei viitannut siihen, että seuraavan vuosikymmenen alussa horisonttiin ilmaantuisi tällainen yhdistelmä vapaan assosiaation taidetta, havaintokomiikkaa, merkillisiä taksonomioita, kielen materiaalisuuden koettelua, tärähtänyttä elämänviisautta, käsitteellisiä oikosulkuja, mystistä proosarunoutta ja nyrjähtäneitä anekdootteja.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Nummelan ja Viikilän suhdetta <i>Ensyklopediassa</i> voi ehkä havainnollistaa kääntäen tarkastelemalla heitä silloin kun he toimivat mahdollisimman kaukana toisistaan. Viikilä julkaisi vuonna 2018 lyhyistä proosakatkelmista kootun kirjan <i>Suomalainen vuosi</i>. Finlandia-palkitun tekijän karismaan luottava kokoelma esittelee yleisölle haalealla vedellä jatkettua sanaseppoutta. Markkinointitekstien lupaama ”lempeä huumori” uhkaa jatkuvasti taittua paljaiksi Suomi-kliseiksi. Osoittautuu, että <i>Ensyklopedian</i> taiturimaisista pistoista on hämmentävän lyhyt matka <i>Suomalaisen vuoden</i> S-ryhmä-proosaan. Vain Viikilän yleinen aseistariisuvuus tekee kokonaisuudesta siedettävän. Toisaalta Janne Nummela yksinäisimmillään, tai tuon yksinäisyyden runsaimmassa kirjallisessa manifestaatiossa, tavataan Käymälä-blogin myriadeissa kirjoituksissa. Nummelan nettialiaksen Sven Laakson monologeihin – oli puheena sitten Johan Bäckman tai ”holokaustin sointuoppi” – ei useinkaan tee mieli uppoutua kovin syvälle.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;"><i>Ensyklopedian</i> virittämä kirjallinen ystävyys pelastaa kirjoittajat niin valtavirran houkutuksilta kuin yksityisajattelun kurimukselta.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">*</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Omissa mielikuvissani <i>Ensyklopedia</i> kytkeytyy vahvasti 2010-luvun alun kotimaisen kaunokirjallisuuden muihin magnum opuksiin, sellaisiin kuin Harry Salmenniemen <i>Texas, sakset</i> (2010), Jaakko Yli-Juonikkaan <i>Neuromaani</i> (2012), Vesa Haapalan ja Markus Pyörälän <i>Kuka ampui Ötzin? </i>(2012), Tytti Heikkisen <i>Moulin Extra Beauté</i> (2012) ja Henriikka Tavin <i>Kaksitoista</i> (2012). Parin vuoden jakso vuosikymmenen alussa merkitsee harvinaislaatuista purkausta, jonka myötä mahdollisuuksien kenttä tuntui äkillisesti laajenevan. Lyhyen ajan sisällä ilmestyneet kokeelliset teokset yhdistivät jokainen omalla tavallaan eri kirjoittamisen tyylejä ja visuaalisia keinoja. Kaikki mainitut julkaisut aiheuttivat myös omanlaistaan hikkaa kulttuurikentän vakiintuneissa instituutioissa, kuten kustantamoissa, kirjamarkkinoilla ja palkintolautakunnissa.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;"><i>Ensyklopedia</i> on kuvaavin esimerkki: se luiskahti alkuperäiseltä kustantamolta sivu suun ymmärtämättömän esilukijan takia; ilmestyttyään teos ei monilajisuutensa ja kollektiivitekijyytensä vuoksi tahtonut löytää paikkaa kirjakauppojen luokituksessa (olen itse nähnyt sen orpona <i>huumorihyllyssä</i> – kohtalo, jota yhdellekään hauskalle kirjalle ei soisi); ja samoista syistä palkintoraadit päättivät sivuuttaa vuosituhannen toistaiseksi parhaan kotimaisen kaunokirjan.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Diversiteetti on hankala juttu. Niin kuin <i>Ensyklopedia</i> sanoo: <i>”Sellainen on suomalaisen suhde luontoon: kaikki mikä ei ole harvinaista, on kaunista ja suojeltavaa.”</i></span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Lähteitä:</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">Teemu Ikonen: <i>1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopedia eli Don Quijoten perilliset</i>. Gaudeamus 2010.</span></span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">Käymälä-blogi: <a href="http://kaymala.blogspot.com/">kaymala.blogspot.com</a>.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">Janne Nummela, Tommi Nuopponen, Jukka Viikilä: <i><a href="https://poesia.fi/teokset/ensyklopedia/">Ensyklopedia</a></i>. Poesia 2011.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">Vesa Rantama: <a href="https://kiiltomato.net/janne-nummela-tommi-nuopponen-jukka-viikila-ensyklopedia/">”Kaikki maailman asiat”</a>. Kiiltomato 15.8.2011.</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">Antti Salminen: <a href="http://www.tulijasavu.net/2012/08/poeettisen-tiedon-puolustukseksi/">”Poeettisen tiedon puolustukseksi”</a>. <i>Tuli & savu </i>nro 67 (2012).</span><br />
<span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-size: medium;">[Teksti on julkaistu teoksessa Markku Eskelinen ja Leevi Lehto (toim.): <i><a href="https://www.ntamo.net/product/900/suo-kuokka-ja-diversiteetti-a--o-2018">Suo, kuokka ja diversiteetti</a></i>. Ntamo 2018.]</span></span><br />
<div>
<br /></div>
Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-81172269552974260112019-11-17T22:25:00.001+02:002019-12-16T12:59:26.200+02:00Esseekurssi 2020<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKru-_HMerrGD7E8H11ulHwxDD-w1EukA6yYr8TY_EeyvwwNgXEdVyepuPsgPi2r6JpcBn5WMzywLrdXbCx78jDqiQXGgtGsfqKIDCtW4cTljET1wsJa-ppdcv_j4p593zbL7hRJ-1v5w/s1600/esseekuva.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKru-_HMerrGD7E8H11ulHwxDD-w1EukA6yYr8TY_EeyvwwNgXEdVyepuPsgPi2r6JpcBn5WMzywLrdXbCx78jDqiQXGgtGsfqKIDCtW4cTljET1wsJa-ppdcv_j4p593zbL7hRJ-1v5w/s320/esseekuva.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<b>Pidän esseekurssin helmi–huhtikuussa 2020.</b><br />
<br />
[PÄIVITYS 16.12. KURSSI ON TÄYNNÄ]<br />
<br />
Kurssilla keskustellaan esseen keinoista, mahdollisuuksista ja historiasta sekä nykyesseen erilaisista tyyleistä & esseekirjallisuuden suhteesta muihin lajeihin. Lisäksi luetaan hyviä esseitä ja kommentoidaan niitä.<br />
<br />
<b>Tärkeimpänä on kuitenkin kurssilaisten oma kirjoittaminen</b>: jokainen kirjoittaa kevään aikana esseen, josta ohjaaja ja muut kurssilaiset antavat rakentavaa palautetta. Myös mahdollista julkaisukanavaa tekstille kartoitetaan.<br />
<br />
Tekstiä voidaan ideoida yhdessä, kirjoitusten varsinainen deadline on huhtikuun alkupuolella.<br />
<br />
Tapaamiset ovat kolmena lauantaina Kustannusosakeyhtiö Siltalan tiloissa Helsingissä:<br />
<br />
<b>La 8.2. klo 10–13</b><br />
<b><br /></b>
<b>La 7.3. klo 10–13</b><br />
<b><br /></b>
<b>La 18.4. klo 10–18</b><br />
<br />
Viimeinen tapaaminen kestää koko päivän, jotta kaikkien tekstit ehditään kommentoida mahdollisimman hyvin.<br />
<br />
Kurssille mahtuu enintään 14 osallistujaa, osallistumismaksu on yhteensä 280 €.<br />
<br />
Kun ilmoittaudut, kerro samalla vapaamuotoisesti 1) mikä essee sinun mielestäsi on, 2) millaisista esseistä pidät ja 3) millaisista aiheista sinua kiinnostaisi itse kirjoittaa.<br />
<br />
Kurssilla kirjoitettavan esseen aihetta ei tarvitse päättää etukäteen.<br />
<br />
<b>Tervetuloa!</b><br />
<br />
(Kurssin järjestävä taho on Siltala, mutta lähetäthän kaikki tiedustelut suoraan minulle.)Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-45658765387820843412019-09-25T16:29:00.002+03:002019-09-26T10:49:37.276+03:00”Käsittelytapa tuli sitten olemaan hyvin epätieteellinen ja epäasiallinen”<b style="font-family: times, "times new roman", serif; font-size: large;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXqFsc6jLiTl4ecWkZ0hu9G5N3HKZrXYFrBYTM_CLTdH4kjwVYaYNeLkQGe7UEIW8JcfPE2CmVK52jyWL2B7OyCEmZHg6f4_tmQ3d5wrW7Dq3hXgNYdb8rGLip119bVRstBNAgw-MVWUs/s1600/Neuro-kansi.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXqFsc6jLiTl4ecWkZ0hu9G5N3HKZrXYFrBYTM_CLTdH4kjwVYaYNeLkQGe7UEIW8JcfPE2CmVK52jyWL2B7OyCEmZHg6f4_tmQ3d5wrW7Dq3hXgNYdb8rGLip119bVRstBNAgw-MVWUs/s200/Neuro-kansi.jpeg" width="127" /></a></b><br />
<br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><b>Keskustelin Turussa Jaakko Yli-Juonikkaan kanssa <i>Neuromaanin</i> (2012) syntyvaiheista ja kirjallisista ulottuvuuksista. Ravintola Koulussa käyty keskustelu oli yhtenä lähteenä <i>Sunnuntaiesseiden</i> jutussa ”Pirunnyrkki ja ydinsukellusvene”.</b></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><b><br /></b></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><b>Antti Arnkil</b>: <i>Uusissa uhkakuvissa</i> on joitakin tekstejä, jotka viittaavat ennakoivasti <i>Neuromaaniin</i>. Ne on aika tuoreeltaan Riekkisen ja Urpo K. Rinteen skandaalien jälkeen kirjoitettu. Mutta onko <i>Neuromaanista</i> itsestään osoitettavissa tekstikohtia, joista kirja lähti liikkeelle. Mikä siinä kirjassa kirjoitettiin ensimmäiseksi?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><b>Jaakko Yli-Juonikas</b>: Mä luulen, että vanhimmat fragmentit, joita siinä on mukana, prosessin aikana muokkautuneena kylläkin, liittyy novelliin, joka oli <i>Uusissa uhkakuvissa</i>. Se oli ”Aivotutkimuksen uudet tuulet” -niminen teksti, jonka mä silloin kirjoitin hyvin nopeasti. Se oli yksi näitä novellikilpailuja, joihin mä lähetin kaksi tekstiä, ja tää aivotutkimusjuttu oli se, joka ei menestynyt kisassa, mutta päätyi <i>Uusiin uhkakuviin</i>. Siitä tekstistä mä käytin <i>Neuromaanissa</i> fragmentteihin hajotettuna jotain. Se on yksi <i>Neuromaanin</i> itsenäinen blokki, jossa on sisäiset kytkökset. Se on vieläpä erotettu muusta tekstiaineksesta. Ne on niitä pätkiä, jotka on faktalaatikoissa. Irrallinen, hajasijoitettu kokonaisuus, joka taitaa olla sitä vanhinta kerrostumaa. Ei voi kylläkään sanoa, että kirja olisi syntynyt niiden ympärille, mutta tuntui, että ne on luontevaa teeman puolesta sijoittaa osaksi kokonaisuutta. Mutta jollakin lailla se varmaankin oli siinä mielessä lähtöpiste, että mä muistelen sitä ”Aivotutkimuksen uudet tuulet” -novellia kirjoittaessani saaneeni ajatuksen pidemmästä tohon maailmaan liittyvästä stoorista, jossa rakenne olisi nimenomaan sellainen, että tässä puhuu pään sisäinen ääni. Tarinan kertoja olisi kuulohallusinaatioista kärsivän ihmisen pään sisäinen ääni. Siinä vaiheessa ei ollut ajatusta verkostomaisesta labyrinttirakenteesta vielä.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Kun mainitsit kilpailutekstit, niin <i>Neuromaani</i> sisältää muutaman tällaisen pätkän ”kotimaista laatunovellistiikkaa”, niin kuin kertoja niitä luonnehtii. Vaikka se navettajuttu, oliko se tällainen kilpailuteksti myös?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Joo, mutta se oli eri kilpailu. Tulin jossain vaiheessa ympänneeksi <i>Neuromaaniin</i> myös sen, kierrättäneeksi sen kirjassa.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Joskus taisit mainita, että navettapätkän tarkoituksena oli parodioida ”koivuklapiproosan” tyyliä, mutta se sitten menestyikin kilpailussa.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Joo. Ja myös sen kilpailun novellit oli todella nopeasti syntyneitä. Muistan, että siellä palkintojenjakotilaisuudessa – en itse siis voittanut mitään, mutta pääsin antologiaan ja olin tilaisuudessa kutsuttuna – siellä mä kuulin, että on toisen kilpailun deadline tulossa. Ja tajusin, että en ehdi viikossa kirjoittaa mitään pidempiä juttuja, ja tein sitten lyhyitä fragmentteja, joista yksi oli tää <i>Neuromaanissakin</i> oleva kissastoori, jossa kissalle käy kalpaten. Se taisi olla niistä kaikkein pisin, ja sitten oli muita pienempiä</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Minä vuonna tää oli?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: 2000 tai 2001. </span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Ja milloin sä ryhdyit varsinaisesti kirjoittamaan <i>Neuromaania</i>?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Sen mä muistan aika tarkasti, se oli 2003 lopulla, varmaankin marras–joulukuussa. Siihen mennessä olin kerännyt materiaalia jo pidemmän aikaa, varmaan silloin joskus 2000 keväällä tai kesällä, jolloin Urpo K. Rinteen tapaus tuli lehtiin isosti, aloin systemaattisesti kerätä leikekirjaa.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Ja onko se mennyt niin, että ensin materiaalin keruu on liittynyt suoraan itse keissiin, ja sitten jossain kohtaa on käynyt sama ilmiö kuin vaikkapa <i>Jatkosota-extrassa</i>, että aivan kaikki alkaakin liittyä siihen, jolloin se alkaa laajentua hallitsemattomasti?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Joo, ja kyllä varmaan tuli aika varhaisessa vaiheessa se ajatus, että tän saa antaa rönsyillä eri suuntiin. Se assosiointi muuttui aika vapaaksi, kun tajusi että täntapaseen kehykseen voi linkittää monenlaista kamaa, ja poimin sitten sieltä täältä paljon materiaalia.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Mikä sun päällimmäinen tuntemus oli, kun ne aivotutkijoiden petokset tuli julki? Oliko se enemmän järkytystä siitä, että ”tieteen ihanne on tahrattu”, vai oliko se vahingoniloa vai yleisesti ihmetystä maailman absurdiuden äärellä?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Ei se ainakaan ollut järkytys eikä vahingoniloa myöskään. Ehkä enemmän se syy, minkä vuoksi noi keissit herätti silloin niin paljon uteliaisuutta ja mielenkiintoa, oli se, että olin gradua varten lukenut tieteenfilosofian juttuja, Thomas Kuhnia ja vähän siitä radikaalimpia ajattelijoita, niin kuin Paul Feyerabendia, ja se tuntui tarjoavan herkullisen ja moniulotteisen keissin liittyen näihin ajatuksiin, joita olin pyöritellyt sitä Pynchon-gradua varten. Se oli sellainen journalistinen innostus, vaikka käsittelytapa tuli sitten olemaan hyvin epätieteellinen ja epäasiallinen.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Ja kun sanoit, että loppuvuodesta 2003 prosessi alkoi, niin kuinka pitkään meni siihen, että sulla oli käsikirjoitus, jonka lähetit kustantamoihin? Ainakin WSOY:lle?<span style="white-space: pre;"> </span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: WSOY:lle ja Teokselle.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Minä vuonna se tapahtui?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Puolisentoista vuotta meni sen kässärin läpikirjoittamiseen, mutta mä en oo varma, lähetinkö mä sitä 2005 puolella. Jossain vaiheessa 2005 – kesällä ehkä – sain ekan version valmiiksi.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Kuinka laaja se silloin oli? Mä oon joskus kuullut legendan, että tuhatsivuinen käsikirjoitus liikkui, mutta sä oot kumonnut tän.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Joo, ei se missään vaiheessa ollut niin laaja. Mä luulisin, että se eka versio oli suunnilleen tota luokkaa kuin valmis kirja. </span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Oliko se peruskuvio siinä jo silloin olemassa, että on Gereg ja Silvo Näre, kerronnan perusasetukset? Ja Riekkinen ja Rinne on etäännytetty hahmoiksi, joista puhutaan, mutta ne ei oo itsenäisiä romaanihahmoja?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Joo, ne ei ollut varsinaisia romaanihenkilöitä, vaan muodosti historiallisen kontekstin, johon assosioidaan ja johon palataan.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Ja linkkirakenne oli olemassa, eli se on muistuttanut jo aika paljon lopullista <i>Neuromaania</i>?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Kyllä siinä on ollut noi peruselementit samat. Se rakenne oli jo olemassa.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Reagoiko Teos mitenkään siihen käsikirjoitukseen?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Teokselta mä en saanut mitään vastausta.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Mutta WSOY:ltä Samuli Knuuti vastasi?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Joo, hänen kanssaan puhuin puhelimessa kerran. Ja oliko aikaisemmin jonkinlaista kirjeenvaihtoa. Hän antoi hyvinkin kannustavaa palautetta. Siinä meni kyllä todella kauan, vuosia. Enkä mäkään lähtenyt kyselemään käsikirjoituksen kohtalosta. Mutta lopulta Knuuti otti yhteyttä.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Ja sä oot maininnut, että Samuli ehdotti, että voisit tehdä ensin jotain pienimuotoisempaa. Oliko se lähtölaukaus <i>Valvojalle</i>, vai olitko tehnyt sitä jo aikaisemmin?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Se meni niin, että olin itsekin päätynyt siihen, että toi on niin hankala pala ensimmäisenä käsikirjoituksena tarjota, että mä aktiivisesti etsin silloin jotain pienimuotoista, yksinkertaista ideaa, joka löytyi sitten tästä valvomisen maailmanennätyksestä. Tein siitä käsikirjoituksen, joka oli kaiketi suhteellisen valmis silloin, kun Samuli otti yhteyttä. Silloin mulla oli <i>Valvojan</i> eka käsikirjoitus valmis, se oli 2008 keväällä.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Miten pitkälle se eteni WSOY:lla? Se olisi varmaankin mennyt siellä läpi. Mutta mä tulin sitten siihen väliin, kun aloitin Otavassa 2008.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Me oltiin sähköpostikirjeenvaihdossa, mutta Samulilta ei sitten tullut käsikirjoituksesta palautetta. Hän ei ollut ehtinyt siihen kiinni. Sultahan tuli nopeasti vastaus.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Joo, se ajoitus on mielenkiintoinen, kun sitä miettii jälkikäteen. Silloin 2008 WSOY:lla on ollut Siltaloiden lähdön aiheuttama kriisi päällä, ja Samuli on ollut varmaan vaikeuksissa siellä. Ja mä taas tulin tuoreena miehenä Otavaan loppukesästä 2008 ja melkein ensi töikseni soitin sulle. Mutta mä en silloin vielä koko <i>Neuromaanista</i> ollut tietoinen pitkään aikaan. Mun käsiin se taisi tulla syksyllä 2010, kun meillä oli <i>Uneksijasta</i> palaveri Turussa, niin annoit käsikirjoituksen. Ja mulla meni sitten aikaa. Tutustuin siihen jonkin verran heti, mutta systemaattiset kommentit meni seuraavan vuoden puolelle pitkälle. Vasta loppukeväästä 2011 kommentoin sen kunnolla. Eli meidän varsinainen prosessi sen kanssa, vaikka olikin intensiivinen, oli ajallisesti lyhyt, vain reilu vuosi.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Niin... toi on itse asiassa yllättävää. En ole kiinnittänyt tohon ajalliseen jänteeseen huomiota.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Aika nopea prosessi ottaen huomioon, että se on niin laaja. Olisinkohan mä sen kolme kertaa lukenut plus vedokset... Mutta jos ajattelet jälkikäteen sitä kommentointiprosessia, niin miten sä näet sen? Mikä niissä kommenteissa oli sun näkökulmasta käyttökelpoista, mikä vei sitä eteenpäin?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Jos koettaa palauttaa mieleen niitä aikaisempia versioita ja sitä, miten se sai lopullisen muotonsa, niin ehkä kaikkein yleisin muistikuva on sellainen, että sieltä karsiutui aika paljon lapsellisia päähänpistoja ja sellaista random-matskua ja mauttomuuksia. Osittain se liittyi siihen, että toi kirjoitusprosessi oli niin pitkä ja siellä oli niin paljon tavaraa, joka tuntui menettäneen relevanssinsa tai hämärtyneen matkan varrella. Siinä oli vaikea välillä itsekään saada selvää, että mitä oli haettu. Sellainen, mikä oli aikoinaan pinnalla, oli muuttunut osin itsellekin käsittämättömäksi. Ja sitä yritin siivota. Toisaalta siinä oli mielenkiintoinen vahinkoavantgarden elementti, jonka ajallinen etäisyys tuottaa, että tietyt asiat, joilla oli selkee tunnistettava historiallinen viittaus tietyssä hetkessä, niin sitten kun se konteksti unohtuu, se voi tuottaa myös mielenkiintoisia efektejä. Mä luulen, että eniten sun editoriaalinen panos vaikutti perustelemattomien oikkujen ja huonon huumorin karsimiseen.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Jos itse ajattelen sitä editointiprosessia, niin ehkä päällimmäiseksi nousee se eksessiivisyys. Että on kokonaisuus, josta ei voi saada otetta, joka vastustaa parhaansa mukaan haltuunottoa. Ja se on editorin kannalta mielenkiintoinen tilanne siinä mielessä, että perinteisesti editointi voi vasta alkaa siitä tilanteesta, että on yleiskuva, ja sen pohjalta voi alkaa esittää ehdotuksia. Mutta editori jää <i>Neuromaanin</i> jyräämäksi, ja on vaikea edes saada sellaista jalansijaa, että osaisi itsevarmasti sanoa jotain. Ohjenuorana yritin tietysti pitää, että en halua alkaa normalisoida tai typistää tai pyöristellä. Käytännössä kuitenkin niin kuin sanoit, mun kommentit on usein ollut sen tyyppisiä, että olen kohdistanut kritiikkiä irtovitseihin, vaikka toisaalta olenkin aina rakastanut sun kirjojen puujalkaulottuvuutta. Ja sitten olen usein puuttunut joihinkin raakuuksiin, joita valmiissakin kirjassa kyllä riittää, mutta joissain kohdissa se löi mulla yli.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Joo.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Jos ajattelet <i>Neuromaanin</i> vastaanottoa, sekä lehtikritiikissä että tavallisten lukijoiden kommenteissa että tutkijoiden kirjoituksissa, niin... Tulee mieleen tää Borgesin parahdus jollekin haastattelijalle, että ”olette lukenut juttujani ja ottanut minut vakavasti”. Onko sulla ikinä sellainen olo? Olet joskus itse sanonut kirjoistasi, että nää vitsit on vähän karannut käsistä. Onko <i>Neuromaanin</i> suhteen sellainen fiilis? Vai päinvastoin sellainen, että kaikki laitettiin peliin, tehtiin kunnianhimoinen romaani, ja nyt kirja on löytänyt vaikka Sakari Kursulassa ja Laura Piipossa arvoisensa lukijat?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Se on varmaan sekoitus näitä kahta. Kyllähän toi ilahduttaa kovastikin tällainen perehtynyt lukeminen ja syventynyt vastaanotto, jonka on saanut näiltä tutkijoilta. Kirjallisuudentutkimus on erikoinen kulttuuriteollisuuden haara, jota ei sellaisena opiskeluaikana tullut ajatelleeksi. Tutkimuskohteena oleminen on kummallista ja pelottavaakin, mutta joka tapauksessa luen aina uteliaana ja kiinnostuneena, edelleen, kaiken vastaanoton, mikä silmiin osuu. Ei se oo lakannut kiinnostamasta. Vaikka sekin pitää toisaalta paikkansa, että erityisen oivaltava lukeminen on aina vähemmistössä sellaiseen laiskempaan hymistelyyn ja ohipuhumiseen verrattuna. Mutta sitäkin ilahduttavampaa löytää hyvin argumentoitu luenta.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Pystytkö palauttamaan mieleen sitä, että miten Gereg Bryggmanin hahmo muotoutui? Kertojarakenne on <i>Neuromaanissa</i> tietysti kummallinen ja poikkeuksellinen, mutta myös jos ajatellaan Geregiä hahmona ja puhujana, niin se on erittäin outo. Jos yrittää saada kiinni hänen omasta ”itseymmärryksestään” tai hänen samastumiskohteistaan, niin se on todella perverssi hahmo. Hänen kauttaan myös tämä epäluotettavan kertojan kuvio peilautuu kiinnostavasti muun muassa niin, että Gereg syyttää lukijaa valehtelusta ja soimaa ja vähättelee lukijaa. Ja sitten Gereg avoimesti kuvaa kuinka keskinkertainen ja tyhmä ja myös kaikin tavoin surkea hän itse on. Ja sylikoiramaisesti hän palvoo näitä aivoprofessoreita, joiden tekemisiä se yrittää selittää parhain päin, ja esittää että ne on tuomittu ”näytösoikeudenkäynnissä”. Gereg itse edustaa tällaista paljon alempaa kastia, liikkuu sellaisessa kummallisessa aivopuheen kyllästämässä alamaailmassa, eikä hän koskaan katso voivansa yltää oikeiden tiedemiesten suureen tietämykseen. ”Tämä tyhmyys jota poden on laadultaan kaikkein keskinkertaisinta.” Romaanissa on niiden varsinaisten akateemisten piirien alapuolelle postuloitu sellainen varjomaailma, jossa epämääräiset tutkijat liikuskelee ja toilailee ja dokailee ja käy välienselvittelyjä. </span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Mulla ei varmaan ollut alun perin mitään mielikuvaa mistään selväpiirteisestä psykologisesti motivoidusta hahmosta. Yksi sellainen kirjan rakenteeseen liittyvä ongelma, jonka mä ratkaisin ehkä vähän joitain lukijoita hämäävällä tavalla, oli se, että minä-kertoja ja hän-kertoja vaihtelee skitsofreenisesti. <i>Peltirummussa</i> on samanlainen vaihteleva kerrontatapa. Jossain vaiheessa tajusin, että tietyt kerronnan ongelmat voisi ratkaista tällä, että vedetään sekaisin minä ja hän. Mutta Gereg kaiken kaikkiaan, mä luulen että se syntyi niitä tarinalinjoja luodessa. Se lähti alkutilanteesta, jossa Gereg vain makaa sängyllä ja annetaan vaihtoehdot, mitä tehdään. Muistelin sellaista roolipeliparodiaa, jossa oli teemana tylsyys, ja siinä oli ajatuksena se, että pelaajahahmo makaa sohvalla ja hautoo itsemurhaa, ja ollaan vakavan masennuksen kourissa. Se alkutilanne oli lainattu siitä. Ja myöhemmin siihen hiipi perheväkivaltajuttuja. Ajattelin niitä näiden ”tee oma seikkailusi” -kirjojen kautta, joissa taistellaan monstereita vastaan. Tällaisen vastenmielisen ja vakavan teeman siirtäminen lapsenomaiseen formaattiin... nyt jälkikäteen se tuntuu vähän hyvän maun tuolla puolen liikkuvalta juonteelta siinä kirjassa. Mutta niin vain pääsi käymään.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Siinä Geregin tavassa ylistää näitä tuomittuja aivoprofessoreita ja samalla vähätellä itseään, siinä on musta jotain klassista ironiaa, joka menee aina jonnekin <i>Tyhmyyden ylistykseen</i> ja <i>Don Quijoteen</i> saakka. Se on hieno oivallus, että näitä rikollisia puolustellaan ja toisaalta humanisteja painetaan alas. ”Juttelutieteilijöitä” vähätellään sellaisesta fantasmaattisesta auktoriteettiasemasta käsin. Gereg ikään kuin lainaa kovan tieteen arvovaltaa. Ja vaikka sen ei ole tarkoitus olla mikään ehjä hahmo, niin se tietty äänensävy ja asenne säilyy aika samantyyppisenä halki romaanin, ja sanoisin että se on yksi elementti, joka pitää osaltaan sitä kirjaa kasassa. Geregin ärsyttävä ääni on yksi koossapitävä voima sen linkkirakenteen ohella, vastapainona materiaalin eksessiivisyydelle ja moninaisuudelle. </span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Sellainen läpikäyvä johtoajatus siinä kirjassa on, kun näitä kavaltajaprofessoreita johdonmukaisesti puolustetaan, niin se lähti ironian ja muun vitsailun lisäksi myös siitä, että tollasessa jutussa, jossa puhutaan todellisista henkilöistä nimillä, jouduin aika paljon miettimään eettistä puolta ja kirjailijan moraalia. Että kuinka pitkälle voi mennä yksityishenkilön asioiden rääpimisessä. Mikä sävy siinä leikinlaskussa on. Sitä ei mielellään lähtisi kovin räävittömästi ja alatyylisesti herjaamaan näitä tyyppejä. Joten oli luonteva valinta tällainen ironinen strategia, että puolustellaan ja ollaan ihailevia ja kunnioittavia.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Gereg on vähän sellainen hovinarri puolustusasianajajana. Että hän esitelmöi ymmärtämättömälle humanistiyleisölle. Siinä soundissa on sellaista niin kuin se puhuisi laajemmalle yleisölle. Siinä tuntuu olevan sellaista klassista klovneriaa.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Joo.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Jos sitten ajattelee sitä aivometaforaa ja sitä tapaa, jolla romaani itse viittaa itseensä aivoina ja monin metaforin tippaleivästä arkkitehtuuriin vertaa itseään aivoihin, niin se ilmeisin taso liittyy tietysti niihin hermosolujen haarakkeisiin, jotka rinnastuu pelikirjan erilaisiin polkuihin. Mutta toinen tapa lähestyä sitä kysymystä, millä tavalla <i>Neuromaani</i> jäljittelee aivojen ja tietoisuuden rakennetta, on se, että se on jatkuvasti takaisinkytkeytyvä ja itseään peilaava ja itseensä luuppaava. Eli mitä tahansa siitä lukija tai tutkija aikoo sanoa, niin kirja jotenkin ennakoi sen. Ajatus löytyy aina jo sen kirjan sisältä. Jos haluaisi sanoa sitä ”kikkailuksi”, niin se sanoo sen itse, jos haluaa puhua ”postmodernista ironiasta”, niin se ehtii sanoa senkin, jos haluaa rinnastaa seikkailun <i>Olipa kerran elämään</i>, niin sekin löytyy sieltä, se tarjoaa sen yhtenä avaimena. Ja niin edelleen.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Metafyysistä dekkaria ei sentään mainita...</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Ei, mutta toisaalta siinä taas moneen kertaan pyöritellään salapoliisiromaanin ja trillerin ajatusta ja niihin liittyviä kliseitä. Tässä itsetarkkailussa <i>Neuromaani</i> muistuttaa tietoisuutta, se yrittää samalla tavalla napata omasta hännästään kiinni. Oliko tämä sulla tarkoituksena – siis tehdä romaani, joka on tietoinen kaikesta, tavallaan tekee tulkinnat tyhjäksi olemalla aina askeleen lukijaa edellä?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: En mä usko, että se oli systemaattisena päämääränä. Oli muutamia juttuja, esimerkiksi mä kohtalaisen myöhäisessä vaiheessa lisäilin näitä otsikoita ja alaotsikoita. Siis sen tapaisia juttuja, joissa vähän yritetään ennakoida vastaanottoa. ”Johtoajatus hukkuu ainesten runsauteen”, ”Yrittämisen puutteesta tekijää ei voi syyttää”. Kaikkea tällaista. Että kyllä se oli mukana, mutta ei minään johdonmukaisena pyrkimyksenä.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Se on yksi leikin ulottuvuus?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Joo, niin voisi sanoa.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Tämä puoli nousi nyt mulla uudella lukukerralla esiin. Se, että kun lukijaa puhutellaan, joutuu olemaan hyvin tietoinen itsestään lukijana, ja sen lisäksi se kirja tuntuu olevan koko ajan fiksumpi kuin lukija. Että siitä ei voi saada sellaista niskalenkkiä kuin perinteisemmästä romaanista. Se menee pikemminkin niin, että <i>Neuromaani</i> tarkkailee vierestä hymyillen, että minkäs tasoinen lukija tässä nyt on tullut sisään, katsotaan miten se selviää.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Se ei ollut mitenkään hallitsevana ajatuksena. Mutta toki siinä prosessissa, matkan varrella syntyi ideoita, että miten johdattaa harhaan, jallittaa tai kiusata tai ärsyttää lukijaa. Ton tapainen ansamainen systeemi on omiaan tuottamaan tällaisen sadismin. </span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Yhdessä <i>Neuromaanin</i> alaviitteessä mainitaan ”konnotatiiviset poimut” – se itsessään kuvaa hyvin yhtä puolta kirjasta. Se etenee konnotaatioiden ja assosiaatioiden kautta. Ja jos siinä kuvataan jonkinlainen tällainen aivotutkimuksen ”alakulttuuri”, niin kirjaan on myös koottu jonkinlaista ”aivojen folklorea” aika kattavasti, erilaisia mielleyhtymiä, hokemia ja muuta mitä aivoihin liittyy.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Jossain vaiheessa kun keräsin materiaalia, niin huomasin, että aivoihin liittyviä metaforia on todella paljon kaikessa kielenkäytössä, ja se tulee esiin yllättävissä yhteyksissä. Asiat linkittyy tähän yhteen ja samaan asiaan. Sen huomasi silloin, kun lähti tällaiseen monomaaniseen projektiin. Otin kohtuullisen isolla kauhalla talteen kaikkea, mikä vain liittyi tähän tematiikkaan. Tuli yllätyksenä, miten paljon niitä metaforisia käyttöjä on.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Sun kirjoittamisen tekniikkaan liittyy yleisestikin antautuminen mielleyhtymille ja sivumerkityksille. Tartut hanakasti vaikka jonkin sanan tai kielikuvan herättämiin konnotaatioihin. Jossain kohti <i>Neuromaanissa</i> mainitaan vaikka ”Pihtiputaan mummon pihtipoimu”. Tuntuu olevan jopa lähes ”eettinen” velvollisuus, että nämä kaksi pitää koplata yhteen, jos kerran tällainen mielleyhtymä on mahdollinen. Sä ikään kuin kirjurina kirjoitat auki sellaiset mielleyhtymät, jotka sisältyy sanoihin ja sanontoihin.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Se varmaan liittyy myös siihen, että olen taipuvainen muutenkin arkielämässä tarttumaan niihin. Niin helposti tulee käyttäneeksi tällaisia fraaseja ja latteuksia. Ja sen tiedostaa kirjoittaessaan. Varmaan perinteisempi ja kurinalaisempi kirjailijan tekniikka olisi se, että karsitaan latteudet, mutta överiksi vetäminen on tapa pelastaa ne kuluneet fraasit – johtamalla niistä jotain, esimerkiksi ottamalla kielikuvan kirjaimellisesti.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Yhdessä <i>Neuromaanin</i> kohdassa puhutaan aivojen ”kovasta ytimestä” ja toisaalta ”sumeasta suojavyöhykkeestä”. Jos tätä miettii suhteessa siihen, että <i>Neuromaani</i> ikään kuin jäljittelee tai on jäljittelevinään aivojen rakennetta, niin näetkö, että vastaava jako löytyy myös romaanin sisältä? Onko siinä sun mielestä ”kova ydin” ja toisaalta jotakin muuta – vai ovatko osiot ja fragmentit keskenään samanarvoisia?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Voihan sen rakenteellisesti jäsentää niin, että se ihan alku, josta se lähtee haarautumaan eri tarinalinjoihin, muodostaisi jonkinlaisen ytimen. Mutta en tiedä, onko se kovin merkityksellinen jaottelu. Muistikuvat on hatarat, mutta muistaakseni toi erottelu ”kovaan ytimeen” ja ”suojavyöhykkeeseen” tuli tieteenfilosofiasta. Oiskohan se Imre Lakatosilta. Ajatus siitä, että tieteessä on tietty kova muuttumaton ydin ja sitten on kiisteltyä aluetta, suojavyöhykettä. Neurobiologiasta toki pystyi sitten ammentamaan kirjoittamiseen paljon monenlaisia metaforia.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Jos seurailee ajatusta aivojen anatomiasta, niin eräs <i>Neuromaanin</i> mystisistä ”aivoalueista” on nimeltään ”Pirunnyrkki”. Mikä se oikeastaan on ja mistä se tulee?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Se on Vilho Piipon käsitteitä. Yksi hänen epämääräisiä, omatekoisia, sosiologisia termejään, joiden merkitys ei koskaan oikein valkene. Hänellä on muitakin vastaavia – ”noitavaloja” ja ”satiaismafioita”. ”Pirunnyrkki” on jonkinlainen nimi valtakoneistolle, pahantahtoiselle vallan keskukselle. Poimin sen mukaan vapaasti assosioiden, se tuntui luontevalta, että sitä voisi käyttää nimityksenä monimutkaiselle aivosykerölle.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Yksi mulle hyvin rakas ulottuvuus sun kirjoissa on tapa käyttää kielikuvia vinksahtaneilla tavoilla. <i>Jatkosota-extrassa</i> “pilvet suhmuroivat”, <i>Valvojassa</i> “aika seisoo varpaillaan lastauslaiturilla” ja niin edelleen. Mistä tulee se viehtymys tällaisiin metaforiin? Onko sille osoitettavissa kirjallisia vaikutteita tai muita? Mistä syntyy se yhtä aikaa hyvin koominen ja kirjallisesti syvällinen, kirjalliseen ja kielelliseen alitajuntaan porautuva tapa käyttää metaforaa?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Tää osittain liittyy siihen, mistä aikaisemmin puhuin, eli yrityksiin pelastaa latteuksia ja jalostaa niistä jotakin muuta. Että ei karsi tällaisia “pitkässä juoksussa” -tyyppisiä ilmauksia vaan kehittelee niitä eteenpäin. Se on sellainen strategia, johon jossain vaiheessa päädyin. En osaa ainakaan heti nimetä selvää esikuvaa. Varmaan samantapaista leikittelyä löytyy esimerkiksi klassisilta suomalaisilta pakinoitsijoilta.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">A: Yhteydet pakinatyyliin on jotakin sellaista, johon ei ole kovin paljon sun kirjojen äärellä kiinnitetty huomiota. “Hyvää, sanoi mustapartainen mies” <i>Jatkosota-extrassa</i> ja niin edelleen. Onko suomalainen pakina ollut jotain, jota olet joskus ahminut esim. kesämökin hyllystä vai oletko jopa tutkinut sitä genreä?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;">J: Tosi hatarasti tunnen sitä, vaikka jotain Ollin tuotantoa. Se lukeminen on ollut ihan satunnaista. Mulla on mielikuva sellaisesta tyylistä. Bisquitin juttuja olen lukenut aina kun niitä on tullut vastaan lehdissä. En oo tullut ajatelleeksi niitä esikuvina. Oikeastaan nyt vasta, kun aloin miettiä omaa metaforan käyttöä, sen mahdollisia historiallisia edeltäjiä tai hengenheimolaisia, niin ekana tuli mieleen tällaiset Ollin kaltaiset kirjoittajat, mutta en tietoisesti ole missään vaiheessa ammentanut niistä. Toinen mahdollinen vaikute on amerikkalainen kirjailija, jota ei ole suomennettu, Tom Robbins, jolla on sellainen komediallinen tyyli kirjoissa, joihin en ole opiskelujen jälkeen palannut. Aikoinaan ne viihdytti paljonkin, ja niistä jäi sellainen mielikuva, että hänellä on vähän samantapainen leikkisä kielen rakenteista kumpuava tapa johtaa tarinaa tai viedä tarinaa eteenpäin kielen ehdoilla. </span>Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-31050905058102680102019-08-07T09:53:00.001+03:002019-08-20T12:58:18.958+03:00Ei työtä liika suurta, ei pentua liika pientä<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgao05mhHI50KzTQTcoR9vShrlRoB2PB8WLqOYYFL8yIy1OXNyfAvT3Nu5RaPuM_9-ZBMOcEAgmwpjKHTGPlvRh9fvmRyskKEdDd-u9IgXO8nZAZLdxkC0vxcPnSHhw8B3qz44JZhmA1g/s1600/hau.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="204" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgao05mhHI50KzTQTcoR9vShrlRoB2PB8WLqOYYFL8yIy1OXNyfAvT3Nu5RaPuM_9-ZBMOcEAgmwpjKHTGPlvRh9fvmRyskKEdDd-u9IgXO8nZAZLdxkC0vxcPnSHhw8B3qz44JZhmA1g/s320/hau.jpg" width="320" /></a><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">– Kieltäytyykö Ryhmä Hau koskaan työstä? kysyn kuopukselta.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Vajaan neljän vuoden ikäinen lapsi on taas pyytänyt iPadia katsoakseen lempisarjaansa.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">– Ei, vastaa kuopus napakasti.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Nostan tabletin pöydältä ja etsin ohjelman valmiiksi ruudulle. Selailen jaksoja ajatuksissani. ”Pennut pelastavat ilmalaivan”, ”Pennut pelastavat ilotulituksen”, ”Pennut pelastavat salamatkustajan”. Jo pelkkä otsikoiden lukeminen uuvuttaa.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">– Mutta... mitä jos joskus kieltäytyisi?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Lapsi istuu sohvalla ja miettii asiaa.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">– Se ois tyhmää.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Tyhmää? Mutta kai pennuilla pitäisi olla raskaiden ja vaarallisten töiden välissä edes mahdollisuus pitää lomia? Aina koirat näyttävät kuitenkin päivystävän seuraavaa työtehtävää varten. Käskyt tulevat kaulapantaan koska tahansa ja ryhmä ”säntää” tulipalokiireellä auttamaan.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Pentujen esimiehenä on ihminen, Riku, jota on käskynjaolla puhuteltava ”pomoksi”. Hän määrää tehtävät koirille ja tsemppaa heidät uusiin huippusuorituksiin.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Onko pennuilla sairauslomiakaan, tai lakko-oikeutta?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">– Entä jos joku koirista ei vain suostuisi tekemään työtä? Mitä sitten tapahtuisi?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Lapsen vastaus on hätkähdyttävä:</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">– Joku pakottais.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Tällaisenko työetiikan olemme jo iskostaneet uuteen sukupolveen? ”Pentupoppoon” työsuhteen yksityiskohdat alkavat kiinnostaa yhä enemmän. Millaisilla ehdoilla näitä äärimmäistä ponnistelua vaativia pelastustehtäviä teetetään? Ovatko pennut neuvotelleet sopimuksen vai onko Riku vain alkanut käskyttää omia lemmikkieläimiään? Yritän kysyä lapselta, joka on syvästi vihkiytynyt Jännälahden asioihin:</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">– Saako Ryhmä Hau työstä palkkaa?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">– Palkka on pokaali... ne ei saa pokaaleja.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">– Ei mutta saako ne rahaa siitä, että ne tekee työtä?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">– Ei.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Ei korvausta, ei mahdollisuutta kieltäytyä... Entä johtaja Riku, joka väitetysti ”pitää huolta ryhmän hyvinvoinnista”? Miten hyvinvointi käytännössä varmistetaan? Näyttää siltä, että Riku lähinnä ajelee ympäriinsä mönkijällä ja tekee aina vähemmän töitä kuin pennut. Kääriikö hän toimeksiannoista rahat omaan taskuunsa? </span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Jännälahden infran pyörittämisessä täytyy liikkua isot varat, mutta mihin julkinen raha käytännössä päätyy?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Ja miksi juuri Ryhmä Hau on joutunut vastuuseen liki kaikista töistä paikkakunnalla? Onko pormestarilla ja Rikulla jonkinlainen kassakaappisopimus, jolla urakat on jaettu?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">– Saako ne pennut edes ruokaa?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">– Joo... koirankeksejä Rikulta.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">– Saako ne mitään muuta ravintoa?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">– Ei.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Koirien tilanne vaikuttaa lohduttomalta ja koko Jännälahti dystopialta.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Ryhmä Hau elää jaksosta toiseen hirmuisten paineiden alla. Jopa joulun toteutuminen riippuu pentujen onnistumisesta. Koirat saavat kuulla, että jos he eivät pysty auttamaan joulupukkia, joulu peruutetaan. Kaikkien joulu.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Pentujen on toimittava yhtä luotettavasti kuin huipputeknisten laitteidensa. Työn suorittamista tarkkaillaan taukoamatta kameroilla.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Äärimmäinen erikoistuminen yhdistyy Ryhmä Haun työssä täydelliseen universalismiin. On hoidettava oma tontti esimerkiksi poliisina tai palomiehenä, mutta on myös varauduttava tekemään <i>mitä hyvänsä</i>.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Onko Ryhmä Haulla mitään juridista suojaa? Onko heillä oikeutta kuulua liittoon?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Räikeitä työturvallisuus- ja eläinsuojelurikkomuksia todistetaan lähes joka jaksossa. Työvuoroja ketjutetaan kohtuuttomasti, pelastustehtävät ovat järjestään hengenvaarallisia. Pennut kutsutaan töihin kesken vapaa-ajan. He rinnastuvat neuvotteluasemaltaan ekstraajiin, vaikka he selvästi ovat pitkälle koulutettuja huippuammattilaisia. Onko tässä hiostavassa koirakibbutsissa edes työvuorolistoja tai sijaisuuksia?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Koirat esitetään neuvostohenkisinä iskurityöläisinä, joiden tsemppaamista ja imartelua säestää vaadittavien työkiintiöiden salakavala hivuttaminen aina ylöspäin.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Tuotantokausien aikana pentujen CV on kasvanut musertavan monenlaisilla töillä. Koirien on rakennettava observatorio ja pelastettava maatilan viljasato. Vähän väliä on nostettava jotakin raskasta meren pohjasta. Ihmisiä pennut ovat pelastaneet kymmenittäin varmalta kuolemalta. Kuka tahansa saa Jännälahdella törttöillä miten vain, aina luotetaan pelastaviin pentuihin. Ryhmä Hau joutuu pelastamaan jopa omat arkkivihollisensa, eli Usvapohjan ”pahan pormestarin” kissat. Sen jälkeen kissat ja pormestari jatkavat Ryhmä Haun kiusaamista. Kaiken tämän pennut kestävät hymysuin.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Kerran valtavat tomaatit uhkaavat vyöryä kaupunkiin karmein seurauksin – pennut pelastavat. Etelänavallekin pentujen on matkustettava, ja lisäksi on ohjattava karannut satelliitti takaisin radalleen. Irronnut maailmanpyörä täytyy asentaa jengoilleen ja herkkuruokia pitää valmistaa vaativan asiantuntijan arvioitavaksi. Pentujen on paimennettava karjaa ja ohjattava elokuva. Heidät laitetaan esiintymään ja kilpailemaan, sekä keskenään että muiden kanssa.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Kuka tahansa muu luhistuisi työtaakkojen ja odotusten alla, mutta Ryhmä Hau jaksaa.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Käytännössä pennut turvaavat yhteiskunnan elintärkeät toiminnot, mutta lisäksi heitä kohdellaan ohjelmatoimistona, jota jännälahtelaiset voivat hyppyyttää mielensä mukaan.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Pentujen työ on organisoitu yhtäältä keskusjohtoisesti ja toisaalta 24/7-tyyppisen yksityisyrittäjän armottoman viikkorytmin mukaan. Sarjassa onkin kehitelty huippuunsa työelämän kauhunäky, jossa <i>Puuha-Peten</i> ympärivuorokautinen pienyrittäminen yhdistyy <i>Teletappien</i> aasialaistyyppiseen kollektivismiin. </span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Pienestäkin johtajan signaalista on lähdettävä heti liikkeelle. Systeemi manageroi työntekijöiden elämän jokaista yksityiskohtaa, mutta ei kuitenkaan tarjoa heille etuja eikä turvaa. Yrittäjän vastuu ja loppuunpalamisen riski on sysätty pennuille, mutta Jännälahti ulosmittaa hyödyt.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Sarjassa esitellään toisin sanoen perverssi muunnelma kiinalaisesta kapitalismista, jossa suunnitelma- ja markkinatalouden stressaavimmat puolet on sulautettu toisiinsa. Valmistellaanko ohjelmalla henkistä maaperää työelämän paradigmanvaihdokselle lännessäkin?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">On paljonpuhuvaa, että pennut kärsivät reippaan ulkokuoren alla monenlaisista peloista, joiden täytyy olla psykosomaattisia. Mairealla ja pirteällä käytöksellä psyykkisiä ongelmia yritetään siivota näkyvistä. Samppa pelkää lentämistä, Kaja taas jostakin syystä ”tehtäviä, joihin liittyy kotka”. Rollella, päällisin puolin reteällä bulldoggilla, on useitakin pelkoja: hän kammoaa erityisesti hämähäkkejä ja aaveita. Valpas pelkää pimeää.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Mitkään mielenterveyden ongelmat eivät saa haitata tehtävien moitteetonta suorittamista. </span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Painekattilamaisista olosuhteista huolimatta Ryhmä Hau on aina ”hyvällä tuulella”, ja sitä firma heiltä vaatiikin. Jokainen pentu on joutunut brändäämään itsensä LinkedIn-hengessä persoonalliseksi osaajaksi. On toisteltava iskulauseita, kuten <i>”Vainu hoitaa homman”</i> ja <i>”Olen liekeissä”</i>. Arvatenkin irtisanomisen uhalla.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Eräässä jaksossa Samppa ruoskii itseään epäonnistumisista ja päättää vetäytyä erakoksi metsään. Tolkuttomat odotukset on sisäistetty tuhoisalla tavalla. ”En osaa tehdä mitään oikein”, päättelee Samppa ja karkaa muiden luota. Hänet kuitenkin paikannetaan melkein heti huipputeknologian avulla. Pentu-Papillon palautetaan sorvin ääreen. Keskusteluapua tai muuta tukea Sampalle ei luonnollisestikaan tarjota. Ylitsevuotava tsemppaus on ainoa sosiaalipalvelu, joka Jännälahdella tunnetaan.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Milloin työ muuttui lastenohjelmissa tällaiseksi ylisuorittamiseksi ja yksipuolisten käskyjen noudattamiseksi? Selaan pädiltä ohjelmia ja tajuan, että muissakin kuopuksen suosikkisarjoissa meno on lähes yhtä ankaraa.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><i>Chuggingtonin</i> junat määrätään vain sekuntien kuluttua heräämisestä megafonilla töihin. Veturien välillä vallitsee kilpailu siitä, kuka saa vaativimmat tehtävät. Kasvoton esimies manageroi junien toimintaa kovaäänisten välityksellä. Postimies Pate joutuu ”erikoislähettipalvelussaan” myriadeihin ylimääräisiin tehtäviin, kun kyläläiset sysäävät vastuuta kaikista asioistaan hyväsydämisen Paten kannettavaksi. Loputtomista lisätöistä huolimatta oletuksena on, että posti kulkee häiriöttä. <i>Tie tähtiin</i> -sarjassa autoritäärinen ”Kouluttaja” määrää hahmot vaarallisiin hommiin avaruuteen, ja projektien onnistumista arvioidaan reaaliajassa <i>Ryhmä Haun</i> tapaan. <i>Astroset</i>-ohjelman hahmot joutuvat kuljettamaan smoothie-ravintolaansa vuorotta ympäri universumia ja huolehtimaan juomien valmistuksen ja tarjoilun lisäksi puhtaanapidosta ja koneiden huollosta – puhumattakaan siitä, että ravintolaa on alati uudistettava markkinoiden oikkujen mukaan.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">En muista, että työ olisi ollut läheskään näin tukalaa missään oman lapsuuteni ohjelmassa. Ei joku Tohtori Sykerö olisi koskaan hyväksynyt nykyvaatimusten mukaista suoritustahtia. Nils Holgersson sai liihotella taivaalla villihanhien matkassa. Toki Smirre-kettu jahtasi häntä välillä, mutta ahdistavuus ei ollut lainkaan samalla tasolla kuin siinä taukoamatta tulosta takovassa sovhoosissa, jossa Ryhmä Hau puurtaa.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Muumeilla oli aikaa syödä kakkua vaikka maailmanlopun alla. Eikä maailmanloppua tietenkään tullut, joten herkuttelua voitiin aina jatkaa. Työ – silloin harvoin kun sitä edes tehtiin – näyttäytyi mukavana puuhasteluna, nikkarointina puutarhassa.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><i>Olipa kerran elämä</i> kuvasi ihmiskehon raukeana virastona, jossa esimies torkahteli ja verisuonissa ehti pelailla jalkapalloa. Itse asiassa työtempoltaan se muistutti 1980-luvun Sosiaalihallitusta, isäni työpaikkaa, jossa joskus lapsena pääsin vierailemaan. Siellä työntekijät tallustivat kaikessa rauhassa sandaaleissaan pitkin Ympyrätalon käytäviä. Jossain louskutti unelias kopiokone. Piipunsavu kohosi verkkaisesti kohti kahvihuoneen kattoa, kun virkamiehet jutustelivat veneen kunnostamisesta.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Kun <i>Olipa kerran elämässä</i> kriisi uhkasi, tämän huomasi lähinnä siitä, että fuusiojazziin tuli hetkeksi hiukan dramaattisempi sävy. Ja kun bakteerit ja virukset sitten oli jälleen helposti torjuttu, jatkettiin kiireetöntä oleilua elimistössä. Ennen kaikkea sarjasta välittyi se, että normaalitila maailmassa ei ollut kriisi vaan tasapaino.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Jännälahdella sen sijaan kaikki on koko ajan luisumassa kaaokseen. On varauduttava pahimpaan, ja kun pilliin vihelletään, linjaston on liikuttava välittömästi. Vain osaamisensa ja voimiensa äärirajoilla työskentelevien pentujen työ estää järjestelmien kaatumisen.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Pennut pelastavat jotakin lähes kaikissa jaksoissa, mutta kuka pelastaisi pelastajat? Virittyy irvokas analogia nykytilanteeseen, jossa luotamme siihen, että nuori polvi korjaa ekosysteemit ja muut romuttuvat rakenteet. <i>Ei työtä liika suurta!</i> <i>Homma hoituu!</i> Pennut pelastavat pölyttäjät, sitten he imevät hiilen ilmakehästä. Illalla ehtii sitten vielä palauttaa valtamerien kalakannat.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">– Mä haluun jo sen pädin, kuopus sanoo. Havahdun ajatuksistani. Lapsi tuijottaa käsissäni olevaa laitetta kärsimättömänä. Ojennan tabletin hänelle, ja pian raivostuttavan hyperaktiivinen tunnusmusiikki lähtee soimaan: <i>”Ryhmä Hau, Ryhmä Hau / on jälleen vauhti päällä...”</i></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Samalla kun lapsi katsoo ohjelmaa sohvalla, jään miettimään ”Robo-koiraa”, joka välillä esiintyy pentujen seurassa. Kaiken muun lisäksi automaation ja tekoälyn uhka leijuu pentupoppoon yllä. Jo nyt heiltä vaaditaan Robo-koiran veroista suorituskykyä, mutta korvataanko pennut pian kokonaan koneilla?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">”Robo-koira on ohjelmoitu ajamaan Hau-vaunua ja Hau-lenturia, mutta on joskus avuksi tehtävissäkin.” Joskus? Eiköhän koko pelastustoimi kohta siirry robottien hoidettavaksi, kun algoritmia vähän kehitetään. Mitä tämä tarkoittaa Ryhmä Haun tulevaisuuden kannalta? Ainakaan koko ryhmä ei pitkän päälle voi työllistyä. Alkaako Rikun firmassa tyly sisäinen pudotuspeli? Joutuvatko koirat työttömiksi ja heitteille? Missä viluisessa löytöeläintalossa harmaantuvat piskit viettävät vanhuutensa päivät?</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Vai pääsevätkö he lopultakin lepäämään koiraneläkkeen turvin? <i>Osaisivatko</i> nämä koirat levätä, vaikka saisivat? Kun sankarit eräässä jaksossa nukkuvat, he näkevät unta pelastustehtävistä.</span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: large;">Eikö lapsille pitäisi alkaa pian kertoa aivan toisenlaisia tarinoita työelämästä? Miksi tulevaisuutta, jossa työtä ei kumminkaan riitä kaikille, pohjustetaan stahanovilaisella viihteellä? Miten syvällä ongelmat ovat, millaista henkistä tuhoa on jo tehty? Kysymyksiä, kysymyksiä...</span>Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-71268583777304013142019-03-26T15:00:00.004+02:002019-03-28T19:43:02.382+02:00”Kun nimenomaan just mitään tämmöstä ei haluttu” – huomautuksia M/S Romanticista<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>JA</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
<w:UseFELayout/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="276">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]-->
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
</style>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>”– Ruotsinlaiva liittyy suomalaiseen onneen aivan oleellisesti, Hannu kuului sanovan.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>– Saatat olla oikeassa, minä sanoin ja suljin silmäni ja ajattelin päiväunia.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>– Ensin jengi miettii että kohta saa kaikkea kivaa. Sitten ne huomaa että eihän täältä saa mitään. Ja sitten ne alkaa odottaa että onneksi pian pääsee kotiin.”</i></div>
<div style="text-align: center;">
(Petri Tamminen, <i>Mitä onni on</i>)</div>
<br />
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="https://areena.yle.fi/1-4537998">M/S Romanticin</a></i> ydinkysymyksen huutaa ilmoille risteilyisäntä Jocke sarjan
viimeisessä jaksossa, kun kulissi lopullisesti romahtaa: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Jumalauta! Mitä helvettiä te tuutte tänne laivalle?”<o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Niin, mitä helvettiä? Miksi
laivalla ollaan? Mitä sieltä halutaan saada? Nerokas sarja tutkii halua, halun
paradokseja ja halun toteutumattomuutta.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Jani Volanen itse kuvasi laivaa tarinan
näyttämönä <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/02/22/ms-romanticin-ohjaaja-jani-volanen-matkalla-ruotsiin-ja-takaisin-loytyyko-onni">Ylen haastattelussa</a> näin:<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">”–
Risteily on herkullinen johtuen juuri sen lyhyestä kestosta, ja suljetusta
tilasta, josta ei pääse kesken pois. Koska ilmassa on liikaa odotuksia ja liian
vähän aikaa niiden täyttymiseen, se luo draaman kannalta hyvän tiivistymän
asioiden edetä nopeammin kuin vastaavat asiat etenisivät ihmisten
arkielämässä.” <o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWWg3as-wKCBMhxqybtJ3Yiy_Dw0PoDQOpJ5hozIyB89zbpUDTDAF5Wu-jXwDLBa90oAyvarlaY9yph11kXxkraQW4S_nc769xhwSILxRmFhPbvenANWw5goeQQ-2NRNpwq10HP6VBq40/s1600/romantic1.png" imageanchor="1"><img border="0" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWWg3as-wKCBMhxqybtJ3Yiy_Dw0PoDQOpJ5hozIyB89zbpUDTDAF5Wu-jXwDLBa90oAyvarlaY9yph11kXxkraQW4S_nc769xhwSILxRmFhPbvenANWw5goeQQ-2NRNpwq10HP6VBq40/s320/romantic1.png" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Risteilylaiva osoittautuu paikaksi,
jossa aikuisuus merkitsee toiveiden lähtökohtaista täyttymättömyyttä. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Aikuiset hortoilevat fantasioidensa labyrintissa, jonka aineellinen ja ajallinen –
ja siksi aina ja yhä uudestaan väärä – toteutuma laiva on. Jokaisella on
unelmansa, ja jos on vielä piiskannut itsensä uskomaan, että <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”unelmat on toteutettava nyt”</i>, kuten yrittäjä Matias, päätyy
vaeltamaan irvokkaana halun golemina yhä uudestaan ympäri tuulista kantta.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Aikuisten sekoilulle kontrastin
muodostaa Samu, lapsi, joka haluaisi laivalta <i style="mso-bidi-font-style: normal;">jotakin tiettyä</i>, esimerkiksi päästä kylpylään enonsa kanssa. Samu
nimenomaan voisi olla laivalla onnellinen, koska häntä eivät vielä eksytä
loputtomat fantasiat. Tämänpuoleinen riittäisi hänelle. Kuitenkin juuri hänen halunsa
toteutumisen estää traagisella tavalla eno, joka takertuu omaan fantasiaansa
ikuisesta nuoruuden nousuhumalasta.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Ei vain niin, että laivalla aikuisten toiveet
eivät toteudu. Usein todellisuuden aiheuttama vaikutus on se, minkä häitään
epäonnisesti juhliva Pike pukee sanoiksi: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”nimenomaan
just mitään tämmöstä ei haluttu”</i>. Se, mikä ahtaassa tilassa ja
aikaikkunassa saa aineellisen hahmon, ei ole vain pettymys vaan jopa jotakin
kerrassaan päinvastaista kuin mistä haikailtiin. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Ihmiset ryntäilevät laivalla kohti sitä,
mitä luulevat haluavansa, mutta eivät halua sitä mitä saavat – ja/tai ajelehtivat kohti sitä, mitä eniten pelkäävät. Usein siksi, että heitä
eteenpäin ajava fantasia on läpeensä ristiriitainen. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Jocke pakenee vastasyntyneen vauvan
tuomaa onnea laivalle kärsimään. Samun eno tekee mitä tahansa, jotta ei
tarvitsisi olla sen pienen ihmisen kanssa, jolle hän on tullut järjestämään
laatuaikaa. Homofobinen hevari päätyy homojen hyttiin huutamaan: <i>”Mä en oo
homo!”</i> Santeri Kinnusen vastaus on kuin muunnelma Billy Wilderin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Piukkojen paikkojen</i> kuuluisasta
loppurepliikistä: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Ei se mitään. Ei haittaa.” </i><i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Nobody’s perfect!”</i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Jocke tivaa avustajaltaan,
TET-jaksoa suorittavalta Janicalta: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Mitä
nykyään halutaan?”</i> Passiivimuotoiseen, koko aikakautta koskevaan kysymykseen ei ole helppo vastata. Jocke
itse haluaa palauttaa risteilyjen 30 vuoden takaisen
kulta-ajan – uutuudenviehätyksen ja kulutusyhteiskunnan lumon,
mutta tulokset ovat koko ajan laihempia. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Halu on rajatonta, laiva rajallinen – ellei suorastaan rajallisuus itse. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Laiva
lisää himoa”</i>, tiivistää kansallis-lacanilaisen opinkappaleen naistenmies
Kaide. Hän yrittää huonolla menestyksellä järjestää seuraa itselleen ja
aseenkantajalleen Empulle. Myöhempien aikojen Sancho Pancha vedetään mukaan
surkean isäntänsä houreisiin. Risteilyjen Don
Quijote sohii löysällä peitsellään omia harhojaan, apuri näkee todellisuuden
mutta myötäilee isäntää. Lopulta näkeminen käy Empun silmille liian raskaaksi. Neidot
pelastavat miesparan ja hänet kuljetetaan helikopterilla pois ennen lopullista sokeutumista.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Kun Kaiden edessä on kaide,
ylittääkö hän sen vai onko juuri este hänen fantasiansa varsinainen kohde? Surullisen hahmon ritari nousee puoliksi reelingin kaiteen päälle,
koska haluaa leikkiä ”duudsonia”. Hänet pysäytetään juuri oikealla hetkellä, ja
jähmettyminen rajalle onkin hänen omin eleensä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Halut eivät voi toteutua laivalla,
toisaalta laivalla joudutaan kohtaamaan halujen banaalius. Kaide puntaroi baaritiskillä:
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Mitä sä teit mulle viimeksi, mitäs mä
ottasin...”</i> Bilettämisen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">connoisseurin</i>
valinta on lopulta <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”tuoppi”</i>. Laivan
todellisuus asettaa ihmisten halujen eteen peilin, josta näkee niiden pienuuden.
Toisaalta halut kytkeytyvät rannattomiin fantasioihin, jotka eivät edes
periaatteessa voi toteutua, eivät varsinkaan risteilyn puitteissa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br />
Fantasian viitepiste on jossakin tämänpuoleisen takana, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">aavan meren tuolla
puolen</i>. Mustana hohtavan meren lisäksi tuonpuoleisen lupauksen merkkinä sarjassa on esiintymislava.
Kaide on vakuuttunut, että jos vain saa olla lavalla, tähtien puolella, alkaa
hyttien avainkortteja pian kertyä pinoksi asti. Hänen oma yrityksensä ottaa
lava haltuun kariutuu pahasti. Laulu jumittuu oktaavialojen välille eikä
likinäköinen saa sanoista selvää.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Kaiken banalisoitumista tämänpuoleisessa
kuvastaa Kaiden hehkuttama <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”my special place”</i>
– määrätty paikka kannella, jonne on tietyssä vaiheessa mentävä. Kaide itsekin
kyllästyy paikkaan muutamassa sekunnissa ja jatkaa matkaansa. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Let’s roll.”</i> Loppukuvissa hän on viimein
siellä, missä oikeastaan haluaakin olla, yksin hytissä naureskelemassa
puhelimelleen.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Iskelmätähti Gusu liikkuu kerroksissa
tuonpuoleisena hahmona, tunnistettuna ja haluttuna puolijumalana. Mutta jos
hänen kanssaan päätyy hyttiin juomaan muovimukeista viiniä, punkalla onkin limainen predatori. Jälleen kerran Pike saa vahvistuksen sille, että <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”nimenomaan just mitään tämmöstä ei haluttu”</i>.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Laiva vie ihmisiä toiveiden
merelle. Ihmiset tähyävät ulapalle ja yöllinen meri tuijottaa mykkänä takaisin.
Teini-ikäinen Annika keikkuu Kaapon kanssa reelingillä ja tähyilee aikuisia
syvemmälle mustaan. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Ei vittu! Uidaan
saareen!”</i> Viisitoistavuotiaan punaisen hupparin selässä lukee <i>”Mistakes”</i>.
Kaapoa Annika yllyttää: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Me uidaan tonne.
Se on ihan tossa. Sit me voidaan vaik pitää käsistä vedessä ja me vaan kellutaan.
Sit me voidaan tehä nuotio...” </i><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Heti ensimmäisestä
tanssiesityksestä lähtien Annikaa ympäröi vaaran tuntu. Hän säteilee energiaa
lavalla, Gusu nähdään tuijottamassa alaikäistä tyttöä vaikuttuneena. Katsoja pelkää
pahinta, onneksi turhaan. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Kaapo juoksee myöhemmin Annikan
perässä käytäviä pitkin ulvoen kuin apina. Kun niin tekee teini-ikäinen, se on hurmaavaa,
mutta kun yrittäjä Matias kertoo, kuinka seminaarin osallistujat laitettiin
ulvomaan kuin apinat – koska <i>täytyy uskaltaa</i> – tunnistamme asetelman
tympeyden.<o:p></o:p><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjekhHGIV_ufaiWW0Qt8mf9xN9AD5gQ1nHGAmaoGsiJ-POS_od10G_cXiBmgIxbrfIrAY4m5oZXO726cmvaRHrtDg8HColZ6XWgnF-ksz_f_vcFhgX0T49UPlUUQTfktoRBhZ-tUKF8qio/s1600/romantic2.png" imageanchor="1"><img border="0" height="224" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjekhHGIV_ufaiWW0Qt8mf9xN9AD5gQ1nHGAmaoGsiJ-POS_od10G_cXiBmgIxbrfIrAY4m5oZXO726cmvaRHrtDg8HColZ6XWgnF-ksz_f_vcFhgX0T49UPlUUQTfktoRBhZ-tUKF8qio/s320/romantic2.png" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Matias heilahtaa sympaattisesta
antisankarista käytävillä saalistavaksi älyttömäksi eläimeksi, joka hakee
nisäkkään kosketusta. Muodonmuutoksen taitekohdassa pubin kaiuttimissa soi Def
Leppardin ”Animal”. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”And I want, and I
need, and I lust...”</i> Ihmisen ikävä toisen luo kääntyy omaksi ivamukaelmakseen.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Sarjassa toistuvat viittaukset
eläinmaailmaan Kaiden ”kissoista” ja ”kotkista” alkaen, eikä liene sattumaa, että
tarinankuljetuksen loistava MacGuffin liittyy ketun ja koirien kohtaamiseen.
Kotieläimet ajavat villieläimen laivalta mustaan, kylmään tuntemattomaan. Muukalainen on
torjuttu. Kunpa kettu olisi päässyt räpiköimään saareen, johon teinit eivät
uineet. Mutta laivan halukone ilmeisesti murskaa eläinparan. Tuntematon luonto
kostaa yhteiskunnalle sähkökatkon muodossa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Veli
arvelee, että neljästä koirasta kolme olisi nimetty kreikkalaisten jumalien
mukaan, mutta ketun ajaa lopulta mereen Hektor. Hektor ei ollut jumala vaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Iliaan</i> väkevä sotasankari, kuuluisa
maanpuolustustahdostaan. Juuri Hektorin osaksi jää tällä laivalla puolustaa ihmisten
väliaikaista kotia, epävakaan aineen päällä lipuvaa kulutusyhteiskuntaa luonnon hyökkäystä vastaan.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Mutta kuten Veli nousuhumalansa
kirkkaalla hetkellä järkeilee, autokansi on huonosti vartioitu. Todellisuuden alimmista
kerroksista saattaa nousta tulevaisuudessakin jotain yllättävää. Ehkä koittaa
vielä aika, jolloin ihminen vuorostaan pakenee sietämättömäksi muuttuneelta
halujen temmellyskentältä, kelluvasta temppelistään. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Täältä ei pääse veke kuin laidan yli.”</i><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Jocke, joka yrittää palauttaa laivamatkojen
tarunhohtoisen ajan, on sitä mieltä, että laivalla pitää olla elämyksiä, joita muualla ei ole. Tavallisesta kaupasta ei missään nimessä pidä
saada laivan erikoisuuksia, koska risteilyn idealta menee muuten pohja.
Niukkuutta on pidettävä yllä. Jocke pyrkii mikromanageroimaan ihmisten kokemuksia
ja tehtailee samalla itselleen pettymyksiä. Hän keskittyy siihen, mikä varmasti
ei voi onnistua, toisin kuin ”asiallisten hommien” horisontissa operoiva Jenna,
joka puuttuu vain siihen, mikä on välttämättä käytännössä hoidettava. Kun Jocke julistaa,
että <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”piittaamattomuus on rikos”</i>, hän
on tragikoomisena hahmona sukua <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tuntemattoman
sotilaan</i> Kariluodolle, jolle taistelumenestystäkin tärkeämpää oli se, että
kaikki olivat täydestä sydämestään mukana yhteisessä projektissa.<o:p></o:p><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXMVYJ4f-He2QxSszLjIxugXALdpBGAA_9Q49xZFAAs71S5_TUdsqabDiMfpqrRNTVbTJxR2PxhhIfsa4gflyC87sJVUeohPKVXpodfrzuVxBFFAwZKGcApolsHA0n-U1mMshXl3uvXE8/s1600/romantic3.png" imageanchor="1"><img border="0" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXMVYJ4f-He2QxSszLjIxugXALdpBGAA_9Q49xZFAAs71S5_TUdsqabDiMfpqrRNTVbTJxR2PxhhIfsa4gflyC87sJVUeohPKVXpodfrzuVxBFFAwZKGcApolsHA0n-U1mMshXl3uvXE8/s320/romantic3.png" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Jocken mukaan laivalla pitää saada
aikaan asioita, joita muistellaan vielä vuosien päästä. Hänen oma fantasiansa on
sidottu kohtalokkaasti toisten oletettujen fantasioiden toteutumiseen – mutta muut haluavat
vääriä asioita. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Alkoholi ja tupakka ovat Jockelle risteilykokemuksen
pyhyyttä häiritsemään työntyneitä lieveilmiöitä. Torjuttava Paha kiteytyy pubiin, joka Jocken mukaan on <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”laivan haisureikä, tahmainen
häpeäpilkku”</i>. Pubia isännöi jääräpäinen viihdyttäjä Mike, joka tekee kaiken
eri tavalla kuin Jocke haluaisi. Tämän laivan infernoa hallitsevan paholaisen Jocke haluaisi manata ulos. Kaikki voisi olla hyvin, mutta Mike seisoo uppiniskaisena fantasian
toteutumisen tiellä. (Vastaavasti Matias tulkitsee Teijan "Pahattareksi", joka muodostaa esteen hänen romanssinsa toteutumiselle.)<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Kunnianhimoisen risteilyisännän osa
on tukala tilanteessa, jossa laivalla on sitä mitä muuallakin.
Kaikkialla on Samaa, ja kaiken lisäksi ihmisten odotukset kasvavat koko ajan. Luonnonvoimien
armoilla kelluvassa kulutusmaailmassa on mahdollista elää enää vain aikuisuuden
synkkä puoli: se, että kaikki on loputtomasti jo-nähtyä – ja kuitenkin
samalla aina muuta kuin mitä toivottiin.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Sarja näyttää aikuisuuden muutenkin
irvokkaassa valossa. Santeri Kinnusen hahmo on mukavin mahdollinen eno selvänä
ja viheliäinen aikuisen karikatyyri humalassa. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Mä annan sulle luottoa tässä”</i>, hän sanoo jättäessään Samun hyttiin
pelaamaan Xboxilla. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Pärjääkö mies
yksin?”</i> Myöhemmin eno siteeraa rehvakkaasti <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tuntematonta</i>: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Mies menee ja
mies tulee ja mies vastaa itse kulkemisistansa.” </i>Risteily on enon mukaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”miesten matka”</i>. Samulle tämä tarkoittaa
pettymysten sarjaa, lopulta kyyneliä ja pakokauhua.<o:p></o:p><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRJQ6pQyJpAIR1SEt8gO0fD4PK727sh5oMU_FK7Hc8MYCa5UIys-8UnLLyq4mbE_bOSN4azeR4OjmOJcR92xNk6-lsGAejWiYpgPDqRBYGgOsE_cj7q3RB8b0-FB7WamkSLz_UsjmT7_4/s1600/romantic4.png" imageanchor="1"><img border="0" height="234" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRJQ6pQyJpAIR1SEt8gO0fD4PK727sh5oMU_FK7Hc8MYCa5UIys-8UnLLyq4mbE_bOSN4azeR4OjmOJcR92xNk6-lsGAejWiYpgPDqRBYGgOsE_cj7q3RB8b0-FB7WamkSLz_UsjmT7_4/s320/romantic4.png" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Kun eno pelaa pubissa aikaa, jotta
ehtisi juoda lisää, taustalla soi AC/DC:n ”Highway to Hell”. Itseään iloon
lietsovan aikuisseurueen ja surullisen Samun elämismaailmojen välinen riitasointu
äityy karmaisevaksi, kun kaiuttimista lähtee soimaan Van Halenin ”Jump” samaan
aikaan kun Samu purskahtaa epätoivoiseen itkuun.<i style="mso-bidi-font-style: normal;"> </i><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Ryyppyporukan loputtomasti
rönsyilevä tietokilpailu nousee vertauskuvaksi kriisiytyneelle poliittiselle
prosessille valtiolaivan lipuessa kohti katastrofia. Alaikäinen, voimaton todistaja istuu
seuraamassa aikuisten päättymätöntä, sammaltavaa puhetta – uimahousut valmiina
jalassa. Pelastautukoon ken voi. <i>"Might as well jump."</i><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Toisin kuin Samu, teinit eivät enää
ole aikuisten armoilla. Heidän tiellään on esteitä, mutta ne eivät ole ylivoimaisia. Siinä missä monien sarjan hahmojen on mahdotonta irtautua
omasta nuoruudestaan, Annikan ja Kaapon vanhempien on vaikea päästää irti
lastensa lapsuudesta. Ruokapöydässä teineistä puhutaan kuin viiden tai kymmenen
vuoden viipeellä: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">vieläkö teidän Kaapo
laulaa Cantores Minoreksessa?</i> Vanhemmille on työlästä hyväksyä, että lapsilla on nyt oma elämänsä ja vapautensa. Annikaa
yritetään surkeasti tiuskia ruotuun kuin pikkulasta. Puhutaan ”hapen
haukkaamisesta”, kuin pöydässä istuisi päiväkoti-ikäisiä. Vanhempien harhaisuus toisaalta myös
suojaa teinien seikkailuja: kun äidit ja isät ovat sopivasti pihalla, kaikkea
voi tehdä heidän tietämättään, ja tehdäänkin.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIQGQhzVLL7Bw4X6a3GfRm61t9a_nzfKs2b-Xi8iDZwCPuQfOkM7L0JUPsYeiyWXHGllZtXFw0M0Zy9LCosnv55vTA244ag36C796uaXV-EhlnYJag9vvbnHJIvnl03PLMjOEpMtTbU5s/s1600/romantic5.png" imageanchor="1"><img border="0" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIQGQhzVLL7Bw4X6a3GfRm61t9a_nzfKs2b-Xi8iDZwCPuQfOkM7L0JUPsYeiyWXHGllZtXFw0M0Zy9LCosnv55vTA244ag36C796uaXV-EhlnYJag9vvbnHJIvnl03PLMjOEpMtTbU5s/s320/romantic5.png" width="320" /></a><br />
<br />
Risteilyn onnelliset ovatkin juuri Annika ja Kaapo. He juoksevat villisti kohti asioita, joita vasta ensimmäisiä kertoja kokevat. Heidän yönsä on suurenmoista ravia kerrosten välillä ja salakäytävien läpi, hetken huumaa tanssilattialla ja autokannen kielletyllä vyöhykkeellä.</div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br />
Annika nähdään viimeisissä kuvissa typertynyt hymy kasvoillaan, kun hän muistelee sängyssä yön tapahtumia. Hän on saanut juosta, tanssia, ryypätä, pussailla ja huutaa. Kun teinit pakenevat Jockea kaljatölkkien kanssa, on kuin he pakenisivat itse aikuisuutta. Vielä vähän aikaa se on mahdollista.</div>
Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com68tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-63082771578735228992019-03-14T12:04:00.005+02:002019-03-14T12:15:07.256+02:00”It’s all contaminated”<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxHWJur8GwpNy__yJmaYIh4SEkDSIql18J9hlpXLSg4jJxn1XwZrDN902bJ2z9dHXrkDu5zSXXqdqElc2bCIAMz3Q14PUciX7veM2DhS8Ajk3q7fSGggkErB8Mc2O6TeI6nIQlNrhEUgg/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2019-3-14+kello+12.01.48.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="353" data-original-width="520" height="217" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxHWJur8GwpNy__yJmaYIh4SEkDSIql18J9hlpXLSg4jJxn1XwZrDN902bJ2z9dHXrkDu5zSXXqdqElc2bCIAMz3Q14PUciX7veM2DhS8Ajk3q7fSGggkErB8Mc2O6TeI6nIQlNrhEUgg/s320/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2019-3-14+kello+12.01.48.png" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<i>Breaking Badin</i> kolmannen kauden jaksossa nimeltä ”Fly” Walter jahtaa pakkomielteisesti laboratorioon tunkeutunutta kärpästä. Hän ei kerta kaikkiaan kykene työskentelemään niin kauan kuin kärpänen on samassa tilassa, ja kärpäsjahti kiihtyy mykkäelokuvan farssia muistuttavaksi törmäilyksi. Walter on lopulta sitä mieltä, että suuri huume-erä on joka tapauksessa kärpäsen takia pilalla. <i>”It’s all contaminated”</i>, hän toteaa alistuneesti. Kaikki on saastunut.<br />
<br />
Lause on monimielinen, ja sen voi ajatella viittaavan Walterin syvenevään epätoivoon uudessa elämäntilanteessaan ja siihen kuinka hän on saastuttanut rikollisella toiminnallaan koko elämänsä. Se voi viitata myös moraaliseen korruptioon, joka tuntuu <i>Breaking Badissa</i> läpäisevän koko yhteiskunnan. Näennäisesti kunnollistenkin ihmisten taustalta paljastuu aina likaisia salaisuuksia, niin kuin uusissa pitkissä TV-sarjoissa ja muussa dystopiavoittoisessa kulttuurissa tuppaa tapahtumaan.<br />
<br />
Walterin lausetta voi pohtia myös suhteessa <i>Breaking Badin</i> lajityyppiin. Mitä genreä sarja oikeastaan edustaa? Voiko uuden ”sarjojen kulta-ajan” menestyneimpiä teoksia enää edes mahduttaa lajityyppiin? Äärimmäisen kulttuurisen itsereflektiivisyyden, loputtomien viittausten, ristiriitaisten sävyjen ja rekisterinvaihdosten kautta rakentuvia sarjoja voi pohtia sanan ”contaminated” sisältämän saastumisen tai tartunnan näkökulmasta. Onko meillä oikeastaan nimeä sellaiselle lajityyppien amalgaamille ja monikerroksisten viitteiden kevytpostmodernistiselle tilkkutäkille kuin <i>Breaking Bad</i>?<br />
<br />
Vince Gilligan on itse haastattelussa todennut, että Walterin ja Jessen suhde muistuttaa ”postmodernia Ohukaista ja Paksukaista”. Sarja käyttääkin jokaisen tilaisuuden fyysiseen farssiin, oli tarinan tunnelma muuten miten karmiva tahansa. Kakku ei lennä naamaan, mutta pizza lentää katolle.<br />
<br />
Lännenelokuvien vaikutuksesta Gilligan on puhunut paljonkin. <i>Breaking Badin</i> jaksojen vaihtuvia ohjaajia hän pyysi katsomaan <i>Huuliharppukostajan</i> ensimmäiset viisitoista minuuttia. Ettei ”Fly”-jakson kärpänenkin olisi lennähtänyt sarjaan suoraan Leonen klassikkoelokuvan junanodotuskohtauksesta?<br />
<br />
Tietenkin <i>Breaking Bad</i> on myös eeppinen poliisisarja, jossa huumepoliisi Hankin epätoivoinen jahti toimii tärkeänä jaksoja toisiinsa sitovana elementtinä. Hank on kuin myöhempien aikojen versio <i>Kovaotteisten miesten</i> Gene Hackmanista, joka on aina lähellä ja silti niin kaukana arkkivihollisestaan. Vasta viimeisellä tuotantokaudella Hankille valkenee, että legendaarinen Heisenberg on hänen rakas sukulaisensa Walter. Gilliganin silmänisku ja viittaus <i>Kovaotteisiin miehiin </i>on Heisenbergnin tyylikäs lierihattu, joka nyt nähdään pahiksen eikä hyviksen päässä.<br />
<br />
Klassista horroriakin <i>Breaking Badissa</i> on. Narkkarien sotkuiset majat kierrättävät B-kauhun ja zombie-elokuvien estetiikkaa, ja ruumiiden hävittämiseen liittyvä viskeraalinen kuvasto on oksettavuuden ja slapstickin yhdistelmässään lähellä jotakin <i>Bad Tasten </i>kaltaista campkauhua.<br />
<br />
Jaksojen alussa nähtävät usein sävyltään kryptiset johdannot muistuttavat leikkaukseltaan ja sävyltään musiikkivideoita, samoin kuin huumekaupan arkea ja muuta toimintaa tiivistävät montaasijaksot. Musiikin ja kuvan välisten hämmentävien riitasointujen hyödyntämisessä <i>Breaking Bad</i> asettuu samoille linjoille jonkun Tarantinon kanssa.<br />
<br />
Selvää perhedraamaa, sitcomia ja jopa saippuaoopperaa sarjassa nähdään tietenkin myös. Jotkut ovat kritisoineet 62 jakson mittaista <i>Breaking Badia</i> siitä, että mukana on liikaa hidasta saippuamaista kerrontaa jännitteisine kasvokuvineen ja ihmissuhteiden setvimisineen. Minusta nämä osuudet, niin työlästyttävää kuin niitä välillä onkin katsoa, liittyvät saumattomasti Walterin kemianluokassa esittämään ajatukseen hitaista ja nopeista reaktioista. Saippuasarjan elementit ovat sitä ruostetta, joka kaikessa hiljaisuudessaan tekee työtään auton pohjassa ja lopulta tuhoaa sen.<br />
<br />
Toisaalta: ehkä ”saippuamaisuus” on jo pitkään kuulunut jollakin sisäänrakennetulla tavalla kaudesta toiseen jatkuviin sarjoihin, kuten <i>Mad Meniin</i>, <i>House of Cardsiin </i>tai <i>Wirediin</i>? Kuka on lapsen isä ja miten vääryys kostetaan? Kuka kokee ihmeparantumisen ja minne rahat on kätketty? Halvat koukut on laatusarjoissa vain perusteltu paremmin tai vähintään peitetty kiinnostavammalla tekstuurilla.<br />
<br />
Sen lisäksi, että <i>Breaking Bad</i> on erilaisten genre-elementtien epätodennäköisen luonteva kooste, se hyödyntää ehtymättömältä tuntuvaa kliseiden ja viittausten arsenaalia. Gilligan on todennut katsoneensa elämässään ”enemmän televisiota kuin kenenkään ihmisen pitäisi”. Tämä näkyy <i>Breaking Badissa</i>, jonka kaleidoskooppimaisista popkulttuuriviittauksista on varmaan jo tehty väitöskirjoja.<br />
<br />
Sadoista viittauksista huolimatta sarjan tyyli ja ilme ovat varsin yhtenäiset. Vaikutelma ei ole mosaiikkimainen, viittauksilla on useimmiten melko selvä tarkoitus tarinassa ja hahmojen välisissä dialogeissa. Itse sarjanmuoto on genrenvaihdoksista, sävyjen repivistä riitasoinnuista, tietoisista kliseistä ja kulttuuriviittauksista huolimatta varsin ehjä. Teos on ikään kuin haukannut sisäänsä suunnattoman määrän tunnistettavia kliseitä ja keinoja ja sulattanut ne uudeksi kokonaisuudeksi, ja siinä mielessä <i>Breaking Bad</i> edustaa varsin tyypillistä 2000-luvun kulttuuria.<br />
<br />
Tarantinon <i>Reservoir Dogs </i>järkytti aikoinaan katsojia laittamalla kidutuskohtauksen taustalle ”Stuck in the Middle With You” -renkutuksen. <i>Pulp Fictionissa</i> tekniikka viljeltiin entistä pidemmälle. 2010-luvulle tultaessa nämä törmäytykset ja riitasoinnut ovat katsojille tuttua kauraa. <i>Breaking Bad</i> on tietoinen tästä ja käyttää vastaavia yhdistelmiä keinopaletin osana siinä missä klassisen westernin laajakulmaa tai musiikkivideon leikkauksia.<br />
<br />
Kun pahaa-aavistamaton Walter on suihkussa, häntä odottavat makuuhuoneessa tappajat mukanaan <i>Amerikan Psykosta</i> lainattu kiiltävä palokirves. Klisee jollakin tavalla lievittää katsojan ahdistusta, mutta toisella tasolla se lisää tukaluutta, koska hahmot tuntuvat olevan kaikkien ongelmiensa lisäksi vankina ilmatiiviissä kulttuuriviittausten seitissä. Heti vanhainkodissa tapahtuneen dramaattisen räjähdyksen jälkeen radiossa puhutaan mahdollisimman latteasti Aerosmithistä ja Def Leppardista. Jokaista kliimaksia saattelee antikliimaksi. Ja tietenkin pahis Gus Fring kuolee tavalla, joka vääntää rautalangasta sukulaisuutensa <i>Terminator 2</i>:n kanssa.<br />
<br />
Kiinnostavampaa kuin viitteet itse on ehkä se, kuinka itse hahmot tuntuvan olevan lähes yhtä tietoisia monista kliseistä kuin katsojakin – erityisesti Hank puheessa esiintyvät vähän väliä niin <i>Ferris</i>, <i>Kummisetä</i> kuin <i>Sademies</i>. Hahmot ovat jotenkin huvittuneita omasta kliseisyydestään.<br />
<br />
Viittausten kymi on päättymätön, ja suoranaista oikosulkua lähestytään silloin, kun kirjahyllyssä näkyy <i>Deadwood</i>-sarjan DVD-boksi – sarjassa nähtiin vain joitakin vuosia <i>Breaking Badin </i>nykyhetkeä ennen Skyleria esittävä Anna Gunn. Puhumattakaan kohtauksesta, jossa Tony Montanaakin kylmemmäksi huumepomoksi muuttunut Walter katsoo lastensa kanssa televisiosta <i>Scarfacea</i> ja lausuu leppoisasti ulkoa Al Pacinon repliikkejä.<br />
<br />
Walter ja Skyler myös laativat yhdessä valheellisia uusia roolejaan vastaavan käsikirjoituksen illanviettoa varten. Olohuoneessa he hiovat repliikkejään kuin ammattinäyttelijät. Valheiden teatterista kasvaa oma ahdistava kerroksensa niin hahmojen kuin katsojankin tajuntaan.<br />
Mikään ei ole koskaan puhdasta ja yksinkertaista, aina on vastassa oikukas materia ja kuluneiden kliseiden verkko. ”It’s all contaminated.”<br />
<br />Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-86168819144753813762019-01-31T08:49:00.000+02:002019-01-31T08:58:35.649+02:00Torjutun paluuMarko Hautala kertoi <a href="http://markohautala.fi/kirotun-maan-paluu/">blogissaan</a>, että hänen vuoden 2002 esikoisromaaninsa <i>Kirottu maa</i> on julkaistu uudistettuna laitoksena ja sähkökirjana. Hautala kommentoi kirjoitusprosessia ja mainitsi samalla, että oli löytänyt arkistoistaan minun kirjoittamani hylkäyskirjeen vuodelta 2001. <i>”Antti Arnkil saakoon rimaa hipoen anteeksi, kaikkien näiden vuosien jälkeen.”</i><br />
<br />
Muistan käsikirjoituksen ihmeen hyvin. Muistan jopa osan saatteesta. Kertoo jotakin kummallista muistin toiminnasta, että unohdan ostaa kaupasta ketsuppia, mutta pystyn palauttamaan mieleeni yli 17 vuotta sitten lukemani käsikirjoituksen. Se kertoo myös Hautalan romaanin vahvasta tunnelmasta.<br />
<br />
Kaivoin omia arkistojani ja löysin Hautalalle lähettämäni kirjeen. Kun asia nyt kerran tuli julkisuuteen, päätin julkaista sen täällä.<br />
<br />
Kirje on marraskuulta 2001. Olen siis ollut WSOY:n kustannustoimittajana ja ylipäänsä koko ammatissa noin kolme kuukautta. Täysi noviisi.<br />
<br />
Kirjeessä mainitaan ”paluuposti”, koska tuohon aikaan käsikirjoitukset vielä postitettiin takaisin kirjoittajille. Merkillepantavaa sekin, että 2000-luvun alussa oli vielä aikaa ja tapana kirjoittaa hylkäyskirjeisiinkin pitkähköt perustelut. Nykyään on hyvä jos vastataan edes vakiomuotoilulla.<br />
<br />
<i>”29.11.2001</i><br />
<i>Marko Hautala<span style="white-space: pre;"> </span></i><br />
<i>Vaasa</i><br />
<br />
<i>Hyvä Marko Hautala,</i><br />
<i><br /></i>
<i>Kiitos tilaisuudesta tutustua romaanikäsikirjoitukseesi Kirottu maa, Alex Schullerin tutkimuksia.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Tarinan päähenkilö on Alex Schuller, 'ainoa yksityisetsivä koko maailmassa, joka on koulutettu sekä johtolankojen että ihmisluonnon asiantuntijaksi'. Kroonisesta rahapulasta kärsivä Alex saa asiakkaakseen arvoituksellisen rouva Ruthenbergin, joka pyytää häntä hankkimaan tietoja kadonneesta miehestään Ludvigista. Ludvig Ruthenberg on ensimmäisen maailmansodan veteraani, sittemmin Saksan nousevissa oikeistopiireissä vaikuttanut herrasmies, jolla on monia hämäräperäisiä harrastuksia alkemiasta germaaniseen mytologiaan ja auringonpalvontaan. Ludvigia jäljittäessään Alex saa kuulla mystisestä Sofian veljeskunnasta ja päätyy lopulta Istanbuliin, jonka maanalaisissa käytävissä veljeskunnan perustajien kerrotaan majailleen Konstantinopolin romahtamisesta asti. Tarinan makaaberissa loppuhuipennuksessa Alex laskeutuu katakombeihin, kohtaa Ludvigin ja joutuu toteamaan, että huhut veljeskunnan jumalattomista puuhista eivät ole tuulesta temmattuja.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Asetelma on hyvin lupaava ja Alexin hahmo herättää lukijan mielenkiinnon. Ammattiyhdistelmä on kiehtova, koska sekä yksityisetsivä että analyytikko liikkuvat ammateissaan näkyvän ja kätketyn maailman välillä.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Aikakaudet ja tapahtumapaikat on valittu hyvin, ja niiden kuvaus kielii laajasta yleissivistyksestä. Kerrontaa vaivaa kuitenkin eräänlainen 'oppinut näkökulma'. Teoreettisia ja kulttuurihistoriallisia viittauksia on vilisemällä ja usein ne jäävät melko irrallisiksi. Itse tarina on joka tapauksessa toimiva ja jännittävä, ja siitä saisi vielä paremman mikäli tiedot ja ajankuva kirjoitettaisiin kiinteämmin sisään tapahtumiin ja henkilöhahmoihin.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Suurin ongelma tarinassa on mielestäni se, että Alexin psykoanalyyttinen puoli, jota ensi sivuilta lähtien korostetaan, jää ilman kunnollista kehittelyä. Juoni kulkee omalla painollaan ja Alexin freudilaiset selittelyt kulkevat mukana päälleliimatun tuntuisina. Analyysit tuppaavat lisäksi olemaan vähän kyökkipsykologisia. En usko, että koulutettu psykoanalyytikko käyttäisi symboliikkaa niin yksinkertaisella tavalla kuin Alex – saati uskoisi/pelkäisi, että voitaisiin saavuttaa traumoista ja neurooseista vapaa inhimillinen yhteisö (s. 38). Hyvä on, sivulla 49 kerrotaan, että Alexin oppi-isät ovat nimenomaan kritisoineet häntä hätiköidyistä päätelmistä. Alex ei tosiasiassa siedä moniselitteisyyttä, ja tästä syystä analyysit ovat koomisen kaavamaisia eikä hän tunnu uskovan niihin itsekään. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu, että tätä kautta koko Alexin psykoanalyyttinen puoli uhkaa jäädä tarpeettomaksi. Se ei tuo tarinaan paljon muuta kuin sarkastista sävyä, joka sekin muuttuu vähitellen hieman rasittavaksi. Alexin kaksoisrooliin sisältyy kuitenkin herkullisia mahdollisuuksia, joita voisi kehitellä pidemmälle.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Yleisesti ehdottaisin, että lukijan tulkinnoille hahmoista ja tapahtumista jätettäisiin enemmän tilaa. Tietty rautalangasta vääntäminen haittaa sinällään tiivistä tunnelmaa.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Miljöön kuvaus on parhaimmillaan taidokasta (esim. Hagia Sofian juuret, s. 88; 'myrkyllisten maanalaisten höyryjen tummentama kultamalja', s. 115; 'puiden varjot loivat...', s. 121), mutta toisaalla se jää abstraktiksi ('ilmassa leijui löyhkä, joka oli pilaantumisen kaikki asteet kattava sekoitus', s. 52). Mitä konkreettisempia kuvia maltat kirjoittaa, sitä vakuuttavampaa jälki on.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Jotkut vertauskuvat ovat hyvin osuvia. Sivun 64 'Kästner pyöritteli tyhjää lasia pöydänpintaa vasten ja katsoi sitä kuin näkemisenlahjansa menettänyt ennustaja kristallipalloaan' on mielestäni erinomainen. Samoin Sininen moskeija ruokaansa sulattelevana hirmuliskona (s. 85). Makaaberi huumori toimii paikoin loistavasti. Kuva Sofian veljeskunnasta nauttimassa ihmislihaa samalla onnitellen itseään sivistyksen pelastamisesta (s. 115) on väkevä.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Antoisaa oli lukea Alex Schullerin tarinaa, mutta sen verran ongelmia käsikirjoituksessa on, että paluupostissa se tulee tällä kertaa. Kiitän joka tapauksessa luottamuksesta ja toivotan kirjoitusintoa.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Parhain terveisin</i><br />
<i>Antti Arnkil</i><br />
<i>WSOY/Kotimainen kaunokirjallisuus”</i><br />
<div>
<br /></div>
Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-27004742019028058292019-01-09T15:51:00.000+02:002019-01-28T12:47:33.418+02:00Huomautuksia Sankariajasta<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>JA</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
<w:UseFELayout/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="276">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]-->
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
mso-font-charset:78;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
mso-font-charset:78;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
</style>
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMNvBElM2jgT1BSHFluKz4-6T5e41wRTdQneEU8endZmZ4lCXZcoHNUGBeizk7lcA-soHGkz2RUcKWoq9Z-Hh3NNfse02d9O8S0BpXxGYuODT-PFlCV6Yj6jpqFWQK-mQmJ4dxfGBl8WY/s1600/runeberg_blogi.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMNvBElM2jgT1BSHFluKz4-6T5e41wRTdQneEU8endZmZ4lCXZcoHNUGBeizk7lcA-soHGkz2RUcKWoq9Z-Hh3NNfse02d9O8S0BpXxGYuODT-PFlCV6Yj6jpqFWQK-mQmJ4dxfGBl8WY/s320/runeberg_blogi.jpg" width="202" /></a><br />
<br />
– Juha Seppälän <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="http://www.siltalapublishing.fi/kirja/344/">Sankariaikaan</a> </i>on hajasijoitettu historianfilosofinen näkemys, mutta avainlauseiksi
tarjoutuvat kohdat eivät muodosta yhtenäistä kuvaa. Juuri tämä tekee
kokonaisuudesta kiinnostavan, kaleidoskooppimaisen. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sankariajan </i>elävyys sekä romaanina että eräänlaisena esseenä syntyy siitä, että teosta ei saa nalkkiin, palautettua
väitteiksi.<br />
<br />
– Päähenkilö Harry Hamartinin työvuosina Suomen lippuun ei liittynyt erityisiä intohimoja. Nyt, kun hän on eläkkeellä,
lippu on noussut kiistojen keskiöön. Samalla, kun siihen liitetään ristiriitaisia merkityksiä, nämä merkitykset ovat jatkuvasti pelkistymässä tyhjiksi fraaseiksi. Toisaalta: kun romaanissa mennään historian konkretiaan, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”linkkiviidakkoon”</i>, kaikesta tulee niin
monimutkaista, ettei siitä saa otetta. Yhdessä suunnassa on jääkiekkopelissä
heilutettu siniristi, toisessa historian loputtomiin haarautuvat polut, joista ei ole minkään yhteisesti jaetun merkityksen
kannattelijoiksi.<br />
<br />
– Tärkeä jännite <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sankariajassa</i>: heraldiikan, lipun (ja
tietyn lippuyksilön, varastetun valtiolipun) sekä ”<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Heraldinen_selitys">blasonoinnin</a>” (vaakunan
sanallisen selityksen) edustama täsmällisyys ja selkeys versus historian
loputon sekavuus ja yksityiskohtaisuus, inhimillisten motiivien epäselvä vyyhti.
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Täydellinen blasonointi ei olisi
vaakunan- vaan maailmanselitys.”</i> Kun Hamartinin kautta suodatetaan historiallisia kertomuksia ja anekdootteja, jokainen yritys saada kiinni
selkeistä merkityksellisistä hetkistä epäonnistuu.<br />
<br />
– Romaanissa Seppälä ei pelkää
esitellä hahmoja ja aiheita repaleisina, sekoittuneina,
luonnosmaisina. Asiat alkavat keskeltä tai lopusta. Langat ovat aina jo pahasti
sotkussa. Kaikki on jonkinlaista kuolinpesän selvitystä tai loppusiivousta Suomen idean
äärellä.<br />
<br />
– Aina kun lippu vaihtaa omistajaa,
on kyse siirrosta valtapeleissä – tai sitten pelkästä
sattumasta. Lipun kulku on itsessään yksi kuva historiasta. 2000-luvulle
tultaessa lippu on jo pahasti virttynyt ja tahriintunut riepu, jonka kyky
kannatella merkityksiä vaikuttaa entistäkin kyseenalaisemmalta. Samaan aikaan
lipulta vaaditaan ”vastauksia” hanakammin kuin aikoihin.<br />
<br />
– Yhdellä tasolla <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sankariaika</i> on ajan vääjäämätöntä
kulumista ja vanhenemista kuvaavien metaforien sarja. Elämän kuvat (Niko,
luodot) ja kuoleman kuvat (vanhentuvat kehot, muistojen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”epämääräiset raiskiot”</i>). Hauras, ohikiitävä elämä, josta ei saa
otetta, ja kuolema, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”se, joka ainoana
osaa asiansa ja vie kaiken”</i>.<br />
<br />
– Kuva ”luodoista”, puutarhaidyllistä, on tärkeä. Puutarhan ihmisiin kiteytyy yhtä aikaa
se, mikä on oikeaa elämää, todella elossa olevaa, ja se, mitä vasten kiivailu Suomen lipun ympärillä näyttää tyhjältä ja mielettömältä. (Tosin onhan
tässä jossakin taustalla myös se taso, johon parodisesti viitataan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Suomen historiassa</i>:
jos ette nyt siellä pidä asemia, ei täällä koskaan laiteta muotopajuaitoja ja
katsella laatusarjoja.)<br />
<br />
– <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sankariaika</i> pitää sisällään monien lajityyppien aineksia. Muoto on
monella tapaa hämäävä. Kokeellista romaania ei aina tunnisteta kokeelliseksi. Kyseessä
on proosateos, jonka sisällä on kymmeniä erilaisia proosan variaatioita, vaikka
se petollisesti leikittelee juonellisella, jopa trillerimäisellä
koukuttavuudella.<br />
<br />
– <i>”Rönsy on kasvin ohut, pitkänivelvälinen ja tavallisesti vaakasuora verso, joka edistää kasvin lisääntymistä ja leviämistä. Tällainen suvuton lisääntyminen edellyttää, että kasvinosassa on riittävästi uuden kasviyksilön kaikiksi soluiksi erilaistumaan kykeneviä soluja.”</i> (Wikipedia, "<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/R%C3%B6nsy">Rönsy</a>")<br />
<br />
– Häikäilemättömin rönsy <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sankariajassa</i> kertoo Runebergin
eläimistä. Runeberg-osuus ”Lukemistossa” on siitäkin kiinnostava, että rönsy rönsyilee
aina vain uusiin suuntiin, kuin lennosta tulisi mieleen uutta kerrottavaa.
Historian "linkkiviidakon" ajatus toteutuu, ja ajatus Suomen idean
vangitsemisesta muottiin tuntuu aina vain kaukaisemmalta.<br />
<br />
– Rönsyilevimmissä kohdissa ei
ole aina selvää edes, mikä on "päälinjaa". Ehkä tarkoituksena on nimenomaan haastaa tämä jako. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sankariaika </i>potkii
nykyään vallalla olevia romaanin muotovaatimuksia vastaan.<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span lang="EN-US" style="mso-ansi-language: EN-US;">– “Miksi ihmismieli viskookin
muistijälkiä satunnaisessa ja epäloogisessa järjestyksessä, vääriä ja
yhteensoveltumattomia aineksia hellittämättä pyörivään myllyyn, jonka betonista
valettu perusta on hatara.”</span></i><span lang="EN-US" style="mso-ansi-language: EN-US;"> Romaani kommentoimassa itseään. Myös Jauhiaisen ajatus teoksesta,
joka olisi kirjoitettu <i style="mso-bidi-font-style: normal;">“vapaalla kädellä,
hengittävällä kompositiolla, tinkimättä tekstin hyveistä, täsmällisestä ja
kauniista lauseesta sekä havainnon tarkkuudesta”</i>.</span><br />
<br />
– Samalla kun seurataan Hamartinin
painiskelua arkistomateriaalin ja blasonointien kanssa, hänen kamppailuaan
Suomen idean kirkastamiseksi, nähdään toimintaa: äijät kokoavat peltihalleja ja
syövät lenkkimakkaraa; sisällissodan osapuolet sekoilevat mykkäelokuvan
kohtauksia muistuttavissa takaa-ajoissa; viina, seksi ja sattuma ohjaavat
historian käänteitä. Ristiriita ”ideamaailman” ja koruttoman ”tosimaailman”
välillä ei loivene matkan varrella, pikemminkin syvenee. Silti, tai ehkä juuri
siksi, Hamartin haluaisi juosta kokoon spektaakkelin,
uuden Yhteisen. Vai onko hän kaiken alla lopulta vain sitä mitä
pintatasollakin: konsultti, jollaisten maailma on? Onko kaikki lopulta vain eräänlaista kaupankäyntiä? Tietääkö hän edes itse?<br />
<br />
– Eräässä mielessä Hamartin on
kansallisromantikko, joka ei usko kansallisromantiikkaan. Mitä jää jäljelle? Hänellä
on intohimo, mutta onko se alusta pitäen tuomittu yksityiseksi passioksi, tai
silkaksi harrastukseksi siinä missä etelän eläkeläisten joogat ja mölkyt, vaikka se koskee asiaa, jonka pitäisi lähtökohtaisesti olla yhteinen? Hamartin
puhuu jostakin, minkä pitäisi ylittää kaikki alakulttuurit, mutta onko enää
mitään muuta olemassakaan kuin alakulttuureja – niiden joukossa toki tilaa myös
Suomen historian sommitteluille erilaisin tavoin.<br />
<br />
– Hamartin, joka postimerkkeilee oman Suomi-projektinsa kanssa, on yhtä aikaa suuruudenhulluuden ja hivuttavan
resignaation vallassa. Missä määrin hänen hankkeensa ytimessä on ikääntyvän
miehen kauhunsekainen takertuminen Suuriin Merkityksiin? Tähän viitataan monin
paikoin. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Ihmiset etsivät jotain, millä
vielä olisi jotain arvoa, maailmassa josta vielä yritetään napata itselle
jotain arvokasta. Kuolleessa maisemassa, kuun pinnalla.” </i>Mutta mikä tässä
on Hamartinin, mikä hänestä erillisen kertojan ajattelua? Mihin Hamartin vielä
uskoo, ja mikä häntä pohjimmiltaan pitää liikkeessä? Uskooko hän vaeltavansa jo
”kuolleessa maisemassa”? Ja jos maisema on kuollut, voiko siihen kasvaa mitään sellaista, josta Hamartin kaikesta huolimatta tuntuu yhä haaveilevan, vai
onko kohtalona vain päätyä täyttämään tyhjää maisemaa kaikenlaisella
rihkamalla?<br />
<br />
– Jauhiaisen läpäisee rinnakkainen
paradoksi: yhtäältä hänet ironisoidaan ajan kärryiltä pudonneeksi hasbeeniksi,
toisaalta hän esittää terävää analyysia 2010-luvun todellisuudesta. Hän on
sofistikoituneimmalla mahdollisella tavalla voimaton, niin kuin kirjallisuus nykyajassa. Eletäänhän aikaa, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”jolloin paljon ajattelevat ihmiset eivät enää kyenneet vaikuttamaan
mihinkään”</i>.<br />
<br />
– Yläkaapit ja niiden roju, oma
ontologiansa romaanissa. Historian yksi vertauskuva. Lipun matka laatikossa
omistajalta toiselle eri yläkaappien kautta. Yhtäällä sanotaan, että lippu ei
ole mikä tahansa esine, toisaalla se päätyy yläkaappeihin, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”kaiken epämääräisen säilytyspaikkoihin”</i>, muun rojun sekaan.<br />
<br />
– <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Kävelimme, koska romaanissa niin kuuluu tehdä.”</i> Yksi mahdollinen
avainlause, full meta, neljännen seinän rikkominen, joka viimeistään näyttää <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sankariajan</i> ennen muuta
historianfilosofisena esseenä.<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<o:p></o:p></div>
Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-69775080766775209802018-04-12T16:12:00.004+03:002018-04-12T16:15:52.948+03:00Athenäum 116”Romanttinen runous on progressiivista universaalirunoutta. Sen tarkoitusperänä ei ole vain kaikkien runouden erillisten lajien jälleenyhdistäminen ja runouden saattaminen jälleen kosketuksiin filosofian ja retoriikan kanssa. Se haluaa, ja sen myös pitää milloin sekoittaa, milloin sulauttaa toisiinsa runous ja proosa, nerous ja kritiikki, taiderunous ja luonnonrunous; sen on tehtävä runoudesta elävää ja seurallista, ja elämästä ja yhteiskunnasta runollista, runollistettava sukkeluus ja täytettävä ja kyllästettävä taiteen muodot kaikenlaisella sopivalla sivistävällä aineksella ja sielutettava ne huumorin käänteillä. Se kattaa kaiken, mikä vain on runollista; se ulottuu suurimmista itseensä taas lukuisia järjestelmiä sisältävistä taiteen järjestelmistä aina siihen huokaukseen, siihen suudelmaan asti, jonka runoileva lapsi ilman mitään taiteellisia pyrkimyksiä laulaessaan antaa. Se voi siinä määrin kadota esittämäänsä, että tekisi mieli uskoa kaikenlaisten runollisten yksilöiden luonnehtimisen olevan sen ainoana silmämääränä; ja kuitenkaan ei vielä ole mitään muotoa, joka olisi tehty täydellisesti ilmaisemaan tekijän hengenlaatua: näin monet taiteilijat, jotka halusivat kirjoittaa edes yhden romaanin, ovat summamutikassa esitelleet itseään. Vain romanttinen runous voi eepoksen lailla tulla koko ympäröivän maailman peiliksi, aikakauden kuvaksi. Ja samalla se voi parhaiten leijua esitettävän ja esittäjän välillä, vapaana kaikesta reaalisesta ja ideaalisesta intressistä, runollisen refleksion siivillä; se voi yhä uudelleen potensoida tätä refleksiota ja monistaa sen ikäänkuin loputtomassa peilien sarjassa. Se kykenee muotoutumaan mitä korkeimmalla ja monipuolisimmalla tavalla; ei vain sisältä käsin, vaan myös ulkoa sisäänpäin; se näet organisoi yhtäläisesti jokaisessa osassaan kaiken, minkä pitää muodostaa kokonaisuus sen tuotteissa. Tämän ansiosta sen eteen avautuu rajattomasti kasvavan klassisuuden taivaanranta. Romanttinen runous on taiteiden parissa sitä, mitä sukkeluus on filosofiassa ja seura, kanssakäyminen, ystävyys ja rakkaus elämässä. Muut runouslajit ovat valmiita, ja ne voidaan nyt täydellisesti analysoida. Romanttinen runouslaji on vielä syntymässä; sen varsinainen olemus onkin, että se on aina syntymässä voimatta koskaan tulla valmiiksi. Mikään teoria ei pysty ammentamaan sitä tyhjiin, ja vain korkeampia voimia aavisteleva kritiikki voisi uskaltautua luonnehtimaan sen ihanteita. Vain se on ääretöntä, koska vain se on vapaata, ja se tunnustaa ensimmäiseksi laikseen, ettei runoilijan vapaus siedä mitään yläpuolellaan olevaa lakia. Romanttinen runouslaji on ainoa, joka on enemmän kuin laji, se on ikäänkuin runotaide itse: sillä tietyssä mielessä kaikki runous on tai sen tulisi olla romanttista.”<br />
<br />
Friedrich Schlegel, <i>Athenäum</i>-fragmentti 116 (suom. Vesa Oittinen)<br />
<br />
Alkuteksti:<br />
<br />
<i>”Die romantische Poesie ist eine progressive Universalpoesie. Ihre Bestimmung ist nicht bloß, alle getrennte Gattungen der Poesie wieder zu vereinigen, und die Poesie mit der Philosophie und Rhetorik in Berührung zu setzen. Sie will, und soll auch Poesie und Prosa, Genialität und Kritik, Kunstpoesie und Naturpoesie bald mischen, bald verschmelzen, die Poesie lebendig und gesellig, und das Leben und die Gesellschaft poetisch machen, den Witz poetisieren, und die Formen der Kunst mit gediegnem Bildungsstoff jeder Art anfüllen und sättigen, und durch die Schwingungen des Humors beseelen. Sie umfaßt alles, was nur poetisch ist, vom größten wieder mehre Systeme in sich enthaltenden Systeme der Kunst, bis zu dem Seufzer, dem Kuß, den das dichtende Kind aushaucht in kunstlosen Gesang. Sie kann sich so in das Dargestellte verlieren, daß man glauben möchte, poetische Individuen jeder Art zu charakterisieren, sei ihr Eins und Alles; und doch gibt es noch keine Form, die so dazu gemacht wäre, den Geist des Autors vollständig auszudrücken: so daß manche Künstler, die nur auch einen Roman schreiben wollten, von ungefähr sich selbst dargestellt haben. Nur sie kann gleich dem Epos ein Spiegel der ganzen umgebenden Welt, ein Bild des Zeitalters werden. Und doch kann auch sie am meisten zwischen dem Dargestellten und dem Darstellenden, frei von allem realen und idealen Interesse auf den Flügeln der poetischen Reflexion in der Mitte schweben, diese Reflexion immer wieder potenzieren und wie in einer endlosen Reihe von Spiegeln vervielfachen. Sie ist der höchsten und der allseitigsten Bildung fähig; nicht bloß von innen heraus, sondern auch von außen hinein; indem sie jedem, was ein Ganzes in ihren Produkten sein soll, alle Teile ähnlich organisiert, wodurch ihr die Aussicht auf eine grenzenlos wachsende Klassizität eröffnet wird. Die romantische Poesie ist unter den Künsten was der Witz der Philosophie, und die Gesellschaft, Umgang, Freundschaft und Liebe im Leben ist. Andre Dichtarten sind fertig, und können nun vollständig zergliedert werden. Die romantische Dichtart ist noch im Werden; ja das ist ihr eigentliches Wesen, daß sie ewig nur werden, nie vollendet sein kann. Sie kann durch keine Theorie erschöpft werden, und nur eine divinatorische Kritik dürfte es wagen, ihr Ideal charakterisieren zu wollen. Sie allein ist unendlich, wie sie allein frei ist, und das als ihr erstes Gesetz anerkennt, daß die Willkür des Dichters kein Gesetz über sich leide. Die romantische Dichtart ist die einzige, die mehr als Art, und gleichsam die Dichtkunst selbst ist: denn in einem gewissen Sinn ist oder soll alle Poesie romantisch sein.”</i><br />
<div>
<br /></div>
Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-11406567762567105372018-03-21T10:43:00.000+02:002018-03-21T10:56:12.054+02:00Juteinista”Hän on wälttänyt pahaa, ei silmiä palwellen, waan totuudella pahan ilkeyden tähden; hän on seurannut hywää, ei kunnian eikä muun oman woiton pyynnössä, ei kerskatansa, waan kiitollisuudessa Jumalan tykö, ja hyvän suomuudessa lähimmäistänsä kohtaan. Jonga tähden hänen sielunsa on myös wahwasti haarniskoittuna urhoollisuudella kuoleman teräwäin nuolden edessä seisomaan.”<br />
<br />
(Jaakko Juteini, ”Tutkindo Kuolewaisuudesta”, 1817) [*]<br />
<br />
---<br />
<br />
[*] Mainitsin Twitterissä syyskuussa 2017, että käsillä oli mahdollisesti suomenkielisen esseen 200-vuotisjuhla.<br />
<br />
Taustalla oli bongaus Markku Eskelisen <i>Raukoilla rajoilla</i> -kirjasta (2016), jossa hän toteaa ohimennen, että ensimmäiset suomenkieliset esseet olisi julkaissut <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Juteini">Jaakko Juteini</a> (1781–1855):<br />
<br />
”Juteinin tuotanto koostuu valtaosaltaan runoudesta, mutta sen ohessa hän kirjoitti ja julkaisi myös ensimmäiset suomenkieliset novellit, näytelmät ja esseet, eli häneltä jäi tekemättä vain romaani.” (s. 30)<br />
<br />
Tulkinnanvaraisen tästä tekee esseen osalta se, että Juteinin julkaisemia juttuja ei kai kukaan ole nimittänyt esseiksi. Lähetin Eskeliselle sähköpostia ja kysyin, mitä tekstejä hän täsmällisemmin tarkoitti. Eskelinen vastasi:<br />
<br />
”Noin vuoden 1820 paikkeilla Juteini julkaisi muutaman suomenkielisen mielipidekirjasen, jota voi hyvällä tahdolla pitää genren ensiaskeleena. Huomattavasti lähempänä esseetä sellaisena kuin me sen tunnemme ovat jotkut Gottlundin kirjoitukset [...] noin vuonna 1830.”<br />
<br />
Kaivoin esiin Juteinin <i>Kootut teokset</i> (2009), ja sieltä löytyykin Juteinin "tutkindoja" joistakin aiheista, esim. kuolevaisuudesta ja kasvatuksesta. Vuodelta 1817 löysin ainakin kolme alun perin suomeksi julkaistua tekstiä, joita voisi pitää esseinä sillä perusteella, että pohdinnat ovat melko vapaamuotoisia eikä tekstejä ole tehty mihinkään määrättyyn, esimerkiksi kirkolliseen tarkoitukseen.<br />
<br />
Yllä siteerattu teksti, ”Tutkindo Kuolewaisuudesta”, on sävyltään uskonnollinen, mutta muodoltaan melko vapaasti pohdiskeleva. Essee, kaiketi siis.<br />
<br />
En tiedä, miten Juteini itse nämä kirjoituksensa näki. Tunsiko hän Montaignea tai Baconia? Kun Montaignen esseitä ensimmäistä kertaa julkaistiin suomeksi 1920-luvulla, kirjoitukset nimettiin "tutkielmiksi". Samalla tuli, Tuomas Anhavan eräässä kirjoituksessaan esittämän ajatuksen mukaan, virheellisesti nimetyksi kokonainen genre.<br />
<br />
Esseitä on täällä nimitetty joskus myös "koelmiksi", mikä tavoittaa jotakin sanan etymologisista juurista.Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-81580163810354151732018-03-20T12:39:00.001+02:002018-03-20T12:39:10.627+02:00fragmenttiSuuret kirjavat hämähäkit, joilla on hopeiset kruunut päässään, kehräävät pitkiä riippusiltoja pensaista toisiin, ja kun hienot kastepisarat koristavat verkot, näyttävät ne kimmeltäviltä linnoilta. Kuten aina romantiikassa, ei tarjoudu mitään asemaa, josta voisi saada yleiskatsauksen kokonaisuuteen, ei mitään kiinnekohtaa, jonka varaan perustaa (ja siten organisoida) järjestelmä.Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-17621828861544571412018-03-13T16:43:00.000+02:002018-03-13T16:53:17.937+02:00esseestä”Essee muistuttaa kirjallisena muotona lyriikkaa, sikäli kuin sen on muovannut jokin keskeinen mieliala – ilkamoiva, vakava tai satiirinen. Antakaa mieliala, ja essee, ensimmäisestä lauseesta viimeiseen, kasvaa sen ympärille niin kuin kotelo kasvaa silkkimadon ympärille.” (Alexander Smith)<br />
<br />
*<br />
<br />
”Essee ei ole kaunokirjallisuutta, koska siinä ei saa tieten tahtoen kertoa valhetta totuutena. Essee ei ole tietokirjallisuutta, koska sen kertoja ei ole yhtä kuin kirjoittaja ja koska siinä käytetään kaunokirjallisia ilmaisukeinoja.” (Olli Löytty)<br />
<br />
*<br />
<br />
”Mikä on essee? Ennen kaikkea se on kompositio, ajatussommitelma. Kysymys on valitsemisesta ja yhdistelemisestä. Ajatukset ovat esseistin rakennustarpeita, niin kuin värit maalarin, eikä ajatuksia ole keksitty monta uutta sitten ajattelutaidon keksimisen, niin kuin ei värejäkään.” (Antti Nylén)<br />
<br />
*<br />
<br />
”Esseissä, kuten minussa, yhdistyy hankalasti saatavilla oleva fakta ja sen tukipilareina käytetty kaunokirjallinen ilmaisu, eletty todellisuus ja vaiettu historia, vaihtoehdoton muistamattomuus ja kipu, jota ei saa koskaan kokonaan pois, vaikka kuinka löisi päätä seinään. Esseissä subjekti on olennainen, identiteetti keskiössä, tarina lähtee niistä, mutta ollakseen jotakin sen täytyy päätyä osaksi keskustelua. Esseet ovat lyhyitä tekstejä, kokonaisia ajatuksia mutta silti fragmentteja jostakin suuremmasta, silti tärkeitä.” (Koko Hubara)<br />
<br />
*<br />
<br />
”Esseistin on osattava puhua, mutta hänen tulisi kyetä myös vaieta. Usein muotoa esseistiikkaan haetaan proosasta, vaikka yhtä lailla keinoja voi ammentaa aforismien fragmentaarisuudesta tai lyriikan valkeaan tilaan avautuvien lauseiden pysäyttävistä kuvista. Ajatus ei välttämättä tarvitse ravinnokseen rönsyileviä sivupolkuja ja lukuisia täsmennyksiä alaviitteineen. Joskus se saattaa ilahtua parista tyhjästä rivistäkin.” (Penjami Lehto)<br />
<br />
*<br />
<br />
”Essee on vapaasti assosioivaa hengen leikkiä, jossa ei yleensä pyritä lopullisiin synteeseihin. Tuomas Anhava on verrannut esseetä ’mitä koukeroisimpaan kylätiehen, joka saattaa heilutella lukijan kiesejä hyvin odottamattomalla tavalla’.” (Yrjö Hosiaisluoma)<br />
<br />
*<br />
<br />
Diderot’n & d’Alembertin Ensyklopedia:<br />
<br />
<i>”ESSAI, (Littérature) ce mot employé dans le titre de plusieurs ouvrages, a différentes acceptions; il se dit ou des ouvrages dans lesquels l'auteur traite ou effleure différents sujets, tels que les essais de Montaigne, ou des ouvrages dans lesquels l'auteur traite un sujet particulier, mais sans prétendre l'approfondir, ni l'épuiser, ni enfin le traiter en forme et avec tout le détail et toute la discussion que la matière peut exiger. Un grand nombre d'ouvrages modernes portent le titre d'essai ; est-ce modestie de la part des auteurs ? est-ce une justice qu'ils se rendent ? C'est aux lecteurs à en juger.”</i><br />
<br />
Raakakäännös, AA:<br />
<br />
”ESSEE (kirjallisuudessa), tällä sanalla, jota käytetään monien teosten nimissä, on erilaisia merkityksiä; sitä käytetään teoksista, joissa tekijä käsittelee tai hipaisee monia eri aiheita, kuten Montaignen esseissä, tai teoksista, joissa tekijä käsittelee määrättyä aihetta mutta väittämättä syventyvänsä siihen tai tyhjentävänsä aihettaan tai käsittelevänsä sitä sellaisessa muodossa tai niin yksityiskohtaisesti ja seikkaperäisesti keskustellen kuin aihe voisi vaatia. Lukuisat modernit teokset on nimetty esseiksi; johtuuko se tekijöiden vaatimattomuudesta? tekeekö se niille oikeutta? Se jää lukijoiden arvioitavaksi.”<br />
<br />
*<br />
<br />
”Kuullessani jonkun ryhtyvän puhumaan esseitteni tyylistä tiedän toivovani, että hän mieluummin pysyisi vaiti. Se ei ole niinkään sanojen ylistystä, vaan paremminkin sisällön halventamista, ja sitäkin ärsyttävämpää, kun se tapahtuu epäsuorasti. Saatan olla väärässä, mutta tuskin kukaan sisällyttää tekstiinsä yhtä paljon varteenotettavaa asiaa kuin minä, ja esitinpä sen hyvin tai huonosti, yksikään kirjailija ei ole kylvänyt siemeniä paperille yhtä järeästi eikä ainakaan yhtä tiiviisti. Saadakseni mahtumaan mukaan enemmän kokoan yhteen vain ydinkohdat; jos ryhtyisin kehittelemään niitä, tämä kirja paisuisi moninkertaiseksi. Ja miten monia kertomuksia olenkaan sirotellut mukaan, jotka ovat sinänsä merkityksettömiä, mutta joista vähänkin huolellisella seulomisella saisi syntymään loputtoman määrän esseitä.” (Montaigne, ”Mietteitä Cicerosta”, suom. Renja Salminen)<br />
<br />
*<br />
<br />
Francis Bacon, kirjeessään <i>”To the most high and excellent prince, Henry, Prince of Wales, Duke of Cornwall, and Earl of Chester”</i>:<br />
<br />
<i>”The word is late, but the thing is ancient; for Seneca’s epistles to Lucilius, if you mark them well, are but essays, that is, dispersed meditations, though conveyed in the form of epistles. These labours of mine, I know, cannot be worthy of your highness, for what can be worthy of you? But my hope is, they may be as grains of salt, that will rather give you an appetite, than offend you with satiety.” </i><br />
<br />
Raakakäännös, AA:<br />
<br />
”Sana on uusi, mutta asia on ikivanha; sillä Senecan kirjeet Luciliukselle, jos niitä arvioidaan tarkasti, eivät ole muuta kuin esseitä, toisin sanoen hajanaisia pohdiskeluja, vaikkakin epistolan muodossa. Tiedän, että nämä aikaansaannokseni eivät voi olla Teidän Korkeutenne arvoisia, sillä mikä voisi? Mutta toivoisin, että ne voisivat olla kuin suolarakeita, jotka pikemminkin herättävät ruokahalun kuin tekevät kylläiseksi.”<br />
<br />
*<br />
<br />
”[K]irjat, ystävyys, yksinäisyys, kuolema. Nämä aiheet siirtyivät roomalaisilta renessanssin humanisteille, humanisteilta oman aikamme esseisteille.” (Kuisma Korhonen)<br />
<br />
*<br />
<br />
”Parhaimmillaan esseet saattavat jatkuvasti olla lukukelpoisia ja lukemisen arvoisia juuri tyylinsä ansiosta, näytteinä eri aikakausien tyylistä samoin kuin niiden kulttuurisista ja maailmankatsomuksellisista ihanteista.” (H. K. Riikonen)<br />
<br />
*<br />
<br />
”Moderni kielenkäyttö on kutsunut esseiksi sekä tiedettä lähenevää tai sitä edustavaa tutkielmaa että harhailevaa, tunnustavaa, muistelevaa, arvostelevaa, pakinoivaa tai julistavaa proosakirjoitusta. On käytetty termejä formaalinen ja informaalinen, vapaamuotoinen essee.” (Markku Envall)<br />
<br />
*<br />
<br />
”Tietää, tajuta, oivaltaa: palata takaisin, pelkistää, rajata. Essee kertoo eikä vain esittele tuloksia. Sen mausteita ovat oikku, syrjähyppy, assosiaatio, mutta se pysyy asiassa ja hahmottaa kokonaisen asennoitumisen.” (Jouko Tyyri)<br />
<br />
*<br />
<br />
”Hyvän esseistin tulee olla eräänlainen ajattelun koekaniini. Hyvän stand-up-koomikon tavoin on uskallettava ajatella ääneen asioita, joista me muut mieluummin vaikenemme.” (Jussi Korhonen)<br />
<br />
*<br />
<br />
”Minun mielestäni essee ei ole sen enempää tai vähempää ajankohtainen kuin Montaignen päivinä 1500-luvulla. Tietynlaiselle kirjalliselle luonnetyypille tai temperamentille essee yksinkertaisesti sopii paremmin kuin fiktio tai lyriikka. Tyypillisesti ne, jotka ovat liian nokkelia romaanikirjailijoiksi tai liian skeptisiä runoilijoiksi, päätyvät kirjoittamaan esseitä.” (Tommi Melender)<br />
<br />Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-70062473813010868622018-03-08T15:28:00.002+02:002018-03-08T15:50:28.405+02:00joka tapauksessa kiitos että sain tutustua<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>JA</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
<w:UseFELayout/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="276">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]-->
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
</style>
<br />
Kun Järvisen suostuminen on
pohjustettu kehnosti, ei synny myöskään haluttua traagista tunnelmaa hänen
loukkaannuttuaan vakavasti. Dokumenttina koulumaailmasta teksti tuntuu
vahvalta, mutta kaunokirjallisuutena se ei mielestäni nouse siivilleen. Asiakkaiden
tilitykset avaavat näkymiä melko karuihin ihmiskohtaloihin, elämäntarinoihin,
jotka täydentyvät lukijan mielessä. Teksti ei vain risteile kirjallisuuden,
musiikin ja maalaustaiteen välillä vaan oikeastaan laajenee freskoksi, jossa
eri taiteenlajeista lainattuja aineksia sommitellaan yhteen yhä uusin tavoin. Käsikirjoitus
sisältää vahvoja jaksoja, kuten muisto kissakalan pyydystyksestä alkupuolella
ja loppuosassa pakomatka naamiaisista. Myös kapteenin käytös on selittämätöntä.
Ainoastaan autonsa kanssa hänellä on aito ja lämmin suhde, ja perusteellisten
huoltotoimenpiteiden kuvaukset muistuttavatkin lähestulkoon rakastelua. Viimeksi
mainittu aihe tuo kokoelmaan luonnollisesti vahvan metalyyrisen juonteen. Pienistä
tapahtumista kudotaan sujuvasti eteneviä kertomuksia, ja melko niukalla
proosailmaisulla luodaan henkilöiden elämään hauskoja ironisia ristivalotuksia.
Tekstit ovat tietoisen asetelmallisia ja sellaisena kyllä herkullisia, mutta
asetelmallisuus lopulta myös häiritsee. Loppukaneetit ovat iskeviä ja osuvia,
mutta tietty maneerin vaara kuvion toistumisessa piilee. Melankolinen, jopa
jonkin verran hapan sävy on kokoelmassa sekä vahvuus että heikkous. Lause on
kokeneen kirjoittajan käsialaa, aistimusten ja konkreettisten havaintojen
kautta kulkevaa selkeää proosaa. Tähän ongelmaan liittyy myös se, että vaikka
päähenkilön psykologia saa paljon tilaa, lukija ei lopulta kuitenkaan saa
kiinni siitä millainen tyyppi hän on. Vähäeleisen ilmaisun takana vellovat
suuret tunteet, joilla on voima ravistella persoonapronomineihin kiteytyneitä
kokemuksen reunaehtoja. Kun tämä ei onnistu, päähenkilö marssii papin puheille
ja pyytää tätä siunaamaan liiton. Nyt vyörytetään aika epämääräistä tunteiden
ja ajatusten virtaa, ja kokonaisuus jää hämäräksi. Tekstit ovat kauttaaltaan
taitavasti kirjoitettuja, mutta sävyjen samankaltaisuus alkaa syödä tehoja. Sotkussa
ovat minusta sekä eri lajityyppien ainekset että emotionaaliset tehot. Proosamainen
painovoima tuntuu kokoelmassa lopulta varsin voimakkaalta. Tarinamaisuutta
voisi kasvattaa ankaran kiteyttämisen kustannuksella. Sen sijaan pakottoman
surrealistiset tekstit, ketterin vedoin tehdyt henkilökuvat ja kummalliset
havainnot ovat mainioita. Hahmokuvauksessa on pyritty vuoroin psykologiseen
uskottavuuteen, vuoroin voimakkaisiin pelkistyksiin. Markuksen psykologinen
profiili hahmottuu: mies on vastuunpakoilija ja haaveilija, joka tulee
selkärangattomalla asenteellaan aiheuttaneeksi ongelmia lähipiirin ihmisille.
Itseään hän onnittelee avarakatseisuudestaan, samaan tapaan kuin ensimmäisen
novellin päähenkilö. Ehkä rationaalisuus ja itsekriittisyys ovat päässeet
liikaakin niskan päälle. Lukijalle esitetään ajatuksia, tunnelmia ja ristiriitoja
suoraan ja paljaana. Numerointi on minusta hölmö ratkaisu. Muoto on nyt jossain
määrin paikoilleen lukittu. Jos käsikirjoitus on nyt alityöstetty, on olemassa
vastaavasti ylityöstämisen riski. Huutona se koskettaa lukijaa, kuten koko
käsikirjoitus, mutta kirjallisuutena jättää kylmäksi. Jutuissa on monia
hahmoja, joita voisi kannattaa kasvattaa laajempiinkin novelleihin.
Tyylipuhtaus ja voimakas perinnetietoisuus muodostuvat valitettavasti myös
käsikirjoituksen ongelmaksi: tekstit pikemminkin jatkavat arvokasta traditiota
kuin uudistavat sitä. Olisi varaa löysätä ohjia ja antaa kirjoituksen viedä ja
tunteen puskea läpi kovemmin. Tekstit voisivat välillä olla vähän laajempiakin,
tihentymien väliin saisi kirjoittaa tilaa, maailmaa ja miljöötä. Osittain voisi
hellittää siististä kuvallisuudesta ja antaa tekstien hajota ja rönsyillä vähän
enemmän? Voisin siteerata kymmenittäin kohtia, joista pidin kovasti. Onko
pyritty liialliseenkin virkkeen osuvuuteen rakenteen ja tarinoiden kaaren
kustannuksella? Ehkä olen yksinkertaisesti väärä lukija tälle
käsikirjoitukselle. Muutama tähän tapaan rakennettu teksti kokoelmassa voisi
hyvin olla, mutta kaikkia ei minusta voi koostaa samalla kaavalla. Kirjoittajan
omien sanojen mukaan runot etenevät alati ohenevien pintojen ja suojien kautta
vähittäisestä kuoriutumisesta sikiävään vapauteen. Kokonaisuus on kuitenkin
mielestäni pulmallinen. En usko, että tekstien muokkauksella voitaisiin
ratkaista kokoelman perusongelmia. Kokoelma pyrkii hahmottamaan ihmisen omaa
paikkaa ajan, historian ja muiden henkilöiden muodostamassa jatkumossa. Dialogi
on tarkkaa ja uskottavaa, teksti etenee konkreettisten havaintojen kautta.
Valitettavasti matka kuitenkin hukkuu äärimmilleen viritettyyn
arkirealismiinsa. Piileskely henkensä kaupalla vaatiikin kieltämättä enemmän
rohkeutta kuin urkinta ja sääntökirjan pykälien noudattaminen. Elämäkerrallisten
tarinoiden joukossa on joitakin kaunokirjallisemmin sommiteltuja tekstejä. Nykyrunous
on ehkä tuomittu itsereflektion yhä syveneviin kehiin. Nyt novellit uhkaavat
minusta jäädä lopultakin vain inttijutuiksi, vaikka ne ovat poikkeuksellisen
hyvää tekstiä. Tyylilajista tai aihepiiristä riippumatta lukija kaipaisi
riskiä, yllätyksiä, ei perusvarmaa suoritusta, jollaiseksi käsikirjoitus
minusta jää. Taistelu Lebensraumista kustantajien listoilla on koko ajan
kovempaa. Minulla on kuitenkin aika kaksijakoinen olo käsikirjoituksen
luettuani. Joka tapauksessa tarinoissa on imua. Runoissa vallitsee jatkuva
ristiriita näkyvän ja näkymättömän välissä. Kielen keskeneräisyys on haluttu
jättää näkyviin, ja usein säkeet etenevät haparoiden, tarkkaa ilmaisua ja
merkitystä hakien. Heilahdellaan nöyrän arkisen myönnön ja vuorenhuipulta
julistavan runoilijahybriksen välillä. Erityiskiitoksen käsikirjoituksessa
ansaitsee vanhempien ja lasten välisen dynamiikan herkkä kuvaus. Lähinnä
kuitenkin piileskellään, käydään hakemassa evästä ja lopulta joku jää kiinni. Tällainen
odotuttaminen on epäreilua, emmekä osaa puolustella sitä mitenkään.
Käsikirjoituksen perusoperaatio on herkän tunnepuheen rutiininomainen
sekoittaminen metakommentteihin, rekisterinvaihdoksiin ja vieraannuttavaan
sanastoon. Tarinan kokonaisuus kaikkine reissuelämään liittyvine toistoineen on
kuitenkin yksinkertaisesti tylsä. Paljon töitä pitäisi siis tehdä, että
käsikirjoituksen rento ja spontaani ote saataisiin yhdistettyä tehokkaaseen
kielelliseen ilmaisuun. Kirjoittaja on jalostanut kärsimyksistään
elämänuskoisen ja jopa humoristisen tarinan, joka kyllä ansaitsisi lukijoita,
jos tämä vain on "kustannuspoliittisesti" ajateltavissa. Metaforat ovat
välillä tietoisessa ontuvuudessaan hauskoja, mutta usein myös yksiselitteisen
kehnoja. Jälleen kirjoitat vahvaa lausetta ja uskottavan kuuloista dialogia.
Käsikirjoituksessa on kuitenkin myös vakavia ongelmia. Parhaimmillaan
kirjoituksessasi on musiikin vaivatonta kauneutta ja mielleyhtymien hienoja
tiivistymiä. Harvennus olisi tehokkaampaa, jos sitä käytettäisiin säästeliäämmin. Maailman menoa kritisoidessaan puhuja mieltää ilmeisesti itsensä
Suureksi Yksinäiseksi, omantunnon ääneksi, mutta itse ajatukset ovat tuttuja,
moneen kertaan kierrätettyjä, usein latteitakin. Keskushenkilöiden sekä monien
sivuhenkilöiden vaiheiden kautta piirtyy esiin väkevä, sorbuksenhuuruinen
kokovartalokuva teini-iästä lähiössä. Järkyttäviäkin tapahtumia kuvataan ilman
helppoa ja itsetarkoituksellista kyynisyyttä. Tragikoomiset tapahtumat ja
anteeksipyytelemätön kerronnan tyyli synnyttävät tekstiin vahvan tunnelman.
Tässä tilanteessa emme valitettavasti voi ottaa teostasi ohjelmaan, vaikka sen
ansiot lukijalle helposti näyttäytyvätkin. Kertoja pysyttelee omassa
näkökulmassaan, tekee eräänlaista ensimmäisen persoonan sosiologista
tutkimusta. Emme oikein näe kehityssuuntaa, joka voisi viedä juuri tätä tekstiä
enää lähemmäs julkaisukynnystä. Nyt tarjoillaan melkein pelkkää tihentymää ja
sarkastisia pelkistyksiä. Pahimman vitsauksen muodostavat kankeasti käytetyt
lauseenvastikkeet, jotka toistuvat sivulta toiselle. Ikään kuin runot
uhkaisivat sulkeutua omaan ehjään, laadukkaaseen runollisuuteensa. Seuratessaan
yhden perheen ponnisteluja sodanjälkeisen Suomen ankarissa oloissa tarina on
myös kiinnostavaa mikrohistoriaa. Tekniikka on liian ilmeinen ja alkaa pian
toistaa itseään. Jopa silloin, kun rivit riehuvat sivulla valtoimenaan, ne
kykenevät luomaan pieniä paikallisia keskittyneitä äänisaarekkeita. Tekstillä
on monia ansioita, suurimpana se, että olet nähnyt vaivaa ja kirjoittanut
tyttärillesi elämäsi monivaiheisen tarinan. Kokonaisuutena murhamysteeri on
kuitenkin varsin tavanomainen eikä poikkea runsaasta tarjonnasta riittävän
omaperäisenä. Toisaalta asioita ei langeta myöskään moralisoimaan. Arkista
aherrusta, lasten leikkejä ja ympäröivää luontoa kuvataan käsikirjoituksessa
värikkäästi. Karmeat ja ironiset sävyt on sekoitettu tyylillä, joka tuntuu
aikansa eläneeltä. Teknistynyt nykyaika ei suosi keskittymistä ja
hengellisyyttä, jonka kokemuksia kohti säkeet kurottavat. Luot tietoisen
pelkistettyjä ja asetelmallisia tilanteita, mutta pelkistyksistä ja asetelmista
ei lopulta saada paljonkaan irti. Jos ytimen on tarkoitus olla kerronnan
tyylissä, äänissä ja ajatuksissa, äänten pitäisi olla intensiivisempiä ja
lauseen tarkempaa. Kautta linjan kerronta on sävyltään varsin kohtalokasta.
Miljöön, säätilojen ja tuntemusten kuvauksessa on painetta ja dramatiikka,
josta syntyy tiheä tunnelma. Nuoren tytön kokemukset hevosista ja hevostallilta
avautuvat aistimusten, tuntemusten ja herkkien mielleyhtymien kautta. Ikävä
sanoa näin, kun tekstit ovat varmasti henkilökohtaisesti koettuja, mutta
tällainen vaikutelma minulle jäi. Pieninä annoksina täyteen ahdetusta proosasta
nauttii, mutta kokonaisuus ei hengitä. Kun tietää käsikirjoituksen perustuvan
todellisiin tapahtumiin, ei voi kuin hämmästellä sitä sitkeyttä, jolla
tarinassa esiintyvät henkilöt ovat selvinneet ylitsepääsemättömän tuntuisista
vaikeuksista. Tarina on sujuvasti kirjoitettu, ja sisältää jännityksen lisäksi
myös huumoria. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että olet erittäin hyvä
kirjoittaja. Tästä syystä en näe käsikirjoituksessa julkaistavaa teosta. Lupaavia
aineksia on vaikka kuinka paljon, mutta kertojan tyyli on niin dominoiva, ettei
lukija tahdo päästä sen ohitse kertomuksen maailmaan. Myrkylliseen ironiaan
ihastuu aluksi, mutta se alkaa vähitellen tuntua yksipuoliselta. Vierailut
unissa ja leikeissä avaavat universaalia lapsuusmaisemaa. Kun tällaista
tarttumapintaa on, myös hämärämmät impressiot pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Kaikessa
on poikkeuksellisen vahva toden tuntu. Joka tapauksessa toivon, että teos
julkaistaan jotakin kautta ja että se voidaan myös toteuttaa visuaalisesti
riittävän kunnianhimoisella tavalla. Sen sijaan hevosen mielensisältöihin
menevässä kerrontajaksossa intensiteetti putoaa. Päähenkilön tajunnanvirraksi
jakso on myös hyvin korkeakirjallisen tuntuinen. Tässä kiteytyykin koko
kokoelmaa koskeva ongelma: kuinka pelata päällekirjoittamisen tekniikoilla
tilanteessa, jossa mahdolliset lukijat eivät enää useinkaan tiedä minkä päälle
kirjoitetaan? Käsikirjoituksen kieli on kyllä ilmaisuvoimaista ja kertoja
eläytyy hyvin eri henkilöiden näkökulmiin, mutta mielestäni kokonaisuus ei
varsinaisena romaanina, fiktiivisenä rakennelmana, nouse erityisen ansiokkaaksi.
Loppuratkaisu on hyvin pohjustettu ja tulee siitä huolimatta lukijalle
yllätyksenä, niin kuin rikostarinassa pitääkin. Asetelman metaforiset
ulottuvuudet avautuvat romaanin mittaan. Molempia vanha suola on kuitenkin
jäänyt janottamaan, ja he palaavat omissa kertomuksissaan useaan otteeseen
siihen, miten kaikki olisi voinut mennä. Perusvire on synkkä, ja
päällimmäisiksi tunnelmiksi nousevat suru, yksinäisyys ja menetyksen tuska.
Niin paljon kuin ihailenkin kirjoittajia, jotka uskaltavat panna oman
ruumiillisuutensa ja omat tunteensa näin täysillä peliin, en lämpene
tällaiselle runoudelle ollenkaan. Yksityinen ja yleinen lomittuvat
onnistuneesti vain urheilukilpailujen kautta, muuten on vielä ratkaistavana,
miten tasoja saataisiin kuljetettua yhtä aikaa. Juonta ei ole rakennettu
riittävän vauhdikkaaksi eikä rytmiä tarpeeksi jänteväksi, jotta kokonaisuus
varsinaisena viihderomaanina toimisi. Vaikka kirjoitat sinänsä elävästi aistien
ja havaintojen kautta, peruskuviossa on tietty esseemäinen sävy. Nainen käy
mielessään läpi poikansa lapsuutta ja epäonnistunutta avioliittoaan. Tämä
ilmeisesti monin osin kirjoittajan omiin kokemuksiin pohjaava osuus on
käsikirjoituksen hauskinta antia. Novellit rullaavat sujuvasti
lähtöasetelmistaan loppuun, aiheiden puolesta niihin mahtuvat elämän ja
kuoleman suuret kysymykset, mutta minun oli vaikea löytää kokoelmasta kirjoitusta,
joka olisi todella pysäyttänyt ja jäänyt mieleen. Lapsen kokemusta kuvaava
avausosio kulkee sekin suureksi osaksi ennustettavia uria. Ennen tätä mukaan on
kuitenkin tuotu myös kaksi muuta keskushahmoa. Juonivetoisen kerronnan sekaan
on lomitettu pohdintoja ajan, muistin ja elämän olemuksesta. Kokonaisuutena
käsikirjoitus tuntuu hajanaiselta. Henkilöt pääsisivät tosin vielä paremmin oikeuksiinsa,
jos kirjoittaja malttaisi olla vähemmän fiksu. Osaston runot eivät mielestäni
oikein nouse lentoon, kun samankaltaista kokemuskirjoitusta on nähty niin
monesti. Teksti kulkee aistien kautta, havainnot ovat kirkkaita ja sinulla on
lisäksi tarkka rytmi- ja melodiakorva. Olenkin vähän neuvoton käsikirjoituksen
äärellä. Proosarunojen hektisissä sarjoissa tuntuu kuoleman, elämän ja etsimisen lakkaamaton ristiaallokko. Myös epäluotettavan kertojan ajatuksella leikitellään. Hän on elänyt
eräässä mielessä täydellisen elämän; menestynyt rakastamallaan alalla, saanut
enemmän kuin tarpeeksi rahaa ja naisia, mutta keski-iän hirviö iskee silti
säälimättä päälle. Yhdistelmä ei kuitenkaan mielestäni ole
kovin luonteva. Lopun sovitus on ehkä jopa pienoinen antikliimaksi, jos on
odottanut rymistelyä aina vain kummallisempaan suuntaan. Joka tapauksessa
kiitos että sain tutustua käsikirjoitukseen.<br />
<!--EndFragment-->Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-66309946200011273852018-03-05T22:49:00.000+02:002018-03-05T22:49:44.540+02:00hämäännyttävästi ihanteeton pengermäinen selittelijä
<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>JA</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
<w:UseFELayout/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="276">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]-->
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;}
</style>
<![endif]-->
<!--StartFragment-->
<div class="MsoNormal">
hämäännyttävästi ihanteeton pengermäinen selittelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
lepyttävästi vanteeton nystermäinen mittelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
pyörryttävästi rakenteeton härmäinen riimittelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
järisyttävästi luonteeton särmäinen lämmittelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
tärisyttävästi tunteeton törmäinen sepittelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
värisyttävästi ruoteeton miesmäinen erittelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
eksyttävästi murteeton hirtehismäinen yrittelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
hyväksyttävästi uurteeton ihmismäinen esittelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
ärsyttävästi huurteeton jänismäinen käsittelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
väsyttävästi todisteeton jättiläismäinen selvittelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
virkistyttävästi loisteeton räjähdysmäinen väittelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
ällistyttävästi koristeeton kehysmäinen hätyyttelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
tyrmistyttävästi ruosteeton kyyhkysmäinen näyttelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
tylsistyttävästi varusteeton ilmestysmäinen lörpöttelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
tylstyttävästi perusteeton ennätysmäinen pyytelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
ikävystyttävästi aatteeton vätysmäinen säätelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
pitkästyttävästi vaatteeton keihäsmäinen tärvelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
työlästyttävästi katteeton emäsmäinen kävelijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
hämmästyttävästi moitteeton täsmäinen vehkeilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
sytyttävästi osoitteeton räystäsmäinen pöyhkeilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
syövyttävästi velvoitteeton pylväsmäinen röyhkeilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
nöyryyttävästi muutteeton köynnösmäinen merkkeilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
syyttävästi puutteeton dandymäinen nyrkkeilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
järkäyttävästi puolueeton lyijymäinen järkeilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
pidättyvästi haaveeton öljymäinen retkeilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
viehättävästi toiveeton pölkkymäinen kiipeilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
läähättävästi loheton myrskymäinen ylpeilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
yllättävästi tuoheton hyllymäinen tieteilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
herättävästi oljeton hälymäinen risteilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
päättävästi arjeton pölymäinen säteilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
hyytävästi kosketon kyhmymäinen tähyilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
pyytävästi putketon ryppymäinen hyökkäilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
jäätävästi sammaleton käpymäinen kyläilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
säätävästi huoleton höyrymäinen silmäilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
hylkäävästi puoleton vyörymäinen kynäilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
härnäävästi suoleton hylsymäinen näppäilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
epäävästi tuleton rönsymäinen keräilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
määräävästi huuleton myssymäinen pyöräilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
lisäävästi tuuleton lyhtymäinen mässäilijä<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
kekseliäästi taimeton nystymäinen myötäilijä<o:p></o:p></div>
<!--EndFragment-->Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-30415586800804762902018-02-26T11:22:00.000+02:002018-02-26T11:41:48.242+02:00aittamatrix<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>JA</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
<w:UseFELayout/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="276">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]-->
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
</style>
<br />
<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>JA</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
<w:UseFELayout/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="276">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]-->
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
</style>
<br />
Meri näytti tuolta joskus, kun ajoi Sahkarinniemen
päähän syysmyrskyn aikaan ja katseli Saikanselälle. Leivät ja kuumaa teetä
mukana, siinä viihtyi pitkäänkin. Mutta ei ole meri tuo. Tyhjää siellä on
loputtomiin, vaikka tuntuu että mustaa voisi kädellä koskea. Välissä
kyllä puoli metriä lasia. Kenen rasvaiset sormenjäljet siinäkin lienee, vaan
eiköhän botti iltapäivällä taas pyyhkäise ikkunat kirkkaiksi. Tuolla tummassa
kiisselissä rupeaa näkemään vaikka mitä värejä ja pilkkuja, kun jaksaa pitempään
katsoa. Kaunishan se on avaruus aina, mutta ei tähän ikämies totu, eikä
haluakaan. Pojanpoika pakotti mukaan, mutta hirret vaadin kyytiin. Tuolla
ruumassa ne jossain on numeroituna, nippusiteillä kiinni. Veeti on isoa
sotaherraa nyt, vaikka eihän siitä kauan ole kun se meillä kävi poikasena
hiihtolomilla ja sillä konsolillaan pelasi. Karmean kokoisella kiväärillä
tähtäili jotain kuumörköjä ja hihkui innoissaan. Anneli siunaili, että
tarvitseeko tuollaisia lapsen katsoa. Nyt poika on niin kuin siitä pelistä
itse. Iso mies, päätä pitempi minua. Ainahan sille ruoka maistui, ja kova oli
liikkumaan jos sen vain ulos sai. Sotaväen jälkeen laittoivat sen
Pohjois-Pohjanmaan evakuoinnista vastaamaan, ja miehen työn se siinä teki, ei
siinä. Sanoin kättelyssä, että minä en kotitilalta lähde mihinkään, mutta
Harvakarin päällä kun alkoi olla metri sitä happovettä, niin hakivat minut ja
laittoivat ensin tila-autoon ja siitä mentiin Vyöhykkeelle. Eihän sieltä meidän
seudulta enää pitkään aikaan saanut pullovettäkään eikä vihanneksia, pahaksi se
eläminen meni. Kaivosta ei arvannut enää vuosiin mitään nostaa eikä pellolla
kasvanut ohdaketta kummempaa. Annelille ehdin vannoa, että minä en niillä
tankkereilla rupea lentelemään minnekään tuntemattomaan vaikka koko muun kansan
niihin pakkaisivat, mutta mitä siinä enää mahtoi, kun armeijan kyydillä kotoa
vietiin, vanhaa ukkoa, ja oma pojanpoika ylimpänä päsmäsi. Mutta hirret sain
mukaan, ja aitan lyön vielä pystyyn, jos jostain pala maata löytyy. Huonolta se
vaan näyttää, kun on jo vuosi täällä killuttu ja ihmetelty. Nuoremmat jaksaa
ruutua katsoa ja sarkofagissa makailla päiväkausia. Vanhemmalla väellä käy ulos
tuijotellessa aika pitkäksi. Kohta kai ne rupeaa kutsumaan sopalle, sen jälkeen
teen sen sudokun loppuun.Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-66330982188005220252017-12-30T12:05:00.003+02:002017-12-30T12:20:52.547+02:00Tyylien valtiaat<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<i style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd_OVqampGVT0aHBEyChT30COw317WunNHsJDx2ibZ_-0fSzxksMJ4RnyzL5IgIVJJ-mqkHAD6SybX3yoOLpHwLfm-9ve74zgxKB2dYoFWy3SVPMRLvjQC_PIP5T08jr5v91Twz7uM4Ow/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2017-12-30+kello+12.06.58.png" imageanchor="1"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd_OVqampGVT0aHBEyChT30COw317WunNHsJDx2ibZ_-0fSzxksMJ4RnyzL5IgIVJJ-mqkHAD6SybX3yoOLpHwLfm-9ve74zgxKB2dYoFWy3SVPMRLvjQC_PIP5T08jr5v91Twz7uM4Ow/s320/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2017-12-30+kello+12.06.58.png" width="240" /></a></span></i><br />
<i style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">"On jo aika
lopettaa jauhaminen Uudesta Laulusta. Se masentava lehtiriepu on aikansa
elänyt. Painomuste ei kuulu uusiutuviin luonnonvaroihin. Kansakunnalle
ilmoitetaan huojentava sanoma: yhtään Uusi Laulu -lehteä ei enää ilmesty. Toisaalta
ikävä takaisku: lehti ilmestyy edelleen! Naamioituneena uuden nimen,
uusiutuneen ulkoasun, monipuolistuneen sisällön valekaapuun."</span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">1975 perustettu <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Uusi Laulu</i> sai vuonna 1982 uuden nimen: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Aloha!</i> Vuosikymmenen hienoin suomalainen kulttuurilehti oli
syntynyt.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Ohjelmaltaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Aloha! – The Journal of Civilization</i> oli eräänlainen uuteen suomalaiseen
kaupunkikulttuuriin siirretty <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Maamiehen
ystävä</i>. Toimituskunta – Jukka Lindfors (vastaava päätoimittaja), Kari
Lempinen (ihmissuhteet), Timo Tamminen (kulttuuri) ja Markku Salo (neuleet) –
oli vakaasti päättänyt tuoda edistyksen uusimmat saavutukset kaikkien
ulottuville. Kenenkään ei enää tarvitsisi jäädä "luonnollisuuden” armoille.
Lehden teemanumeroiden sarja on kuin urbaanin tyyliniekan ja nautiskelijan
ensyklopedia: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">tavara ja kulutus</i>, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">pop</i>, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">seksi</i>,
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">huumeet</i>... <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Pitkäjänteistä työtä tarvittiin, koska kaupunkikulttuuri
oli Suomessa vielä alkutekijöissään ja kansalla lisäksi historiallisena
rasitteena voimakas mieltymys "normaaliuteen". Ajan merkit olivat
kuitenkin hyvät:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">"Suomalaisessa
yhteiskunnassa, pyritäänpä sitä katsomaan kuinka tummien silmälasien lävitse
tahansa, on sittenkin joka vuosi nähtävissä sellaisten tähtien tuiketta, mikä
oikeuttaa ainakin odottamaan huomispäivästä lähtien käännettä parempaan."<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Kun muut 80-luvun kulttuurilehdet
väittivät, että "suuret kertomukset” olivat kuolleet, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Aloha!</i> rakensi narratiivin isommaksi kuin koskaan. Kansakunnan historia
vuodesta 1917 lähtien kuvasti tuskallisen hidasta etsikkokautta matkalla kohti edes
orastavan tyylitietoisuuden vaihetta:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">"Itsenäisyytemme
ensimmäiset vuosikymmenet olivat masentavaa aikaa. Tuskin oli alkuun päästy kun
käynnistyi lähimmäisten perverssi silpominen ja piikkilanka-aitojen pystyttely.
Ja sen jälkeen heti pari vuosikymmentä vastenmielistä tönimistä ja katteetonta
uhoilua, joiden loogiseksi jatkoksi varsinainen naurettavuuksien naurettavuus,
tuhansien ja tuhansien kansalaisten ryvettäminen pitkin metsiä mitä
epäesteettisimmissä puuhissa, joiden suoranaisena seurauksena moni taas heitti
jopa henkensä. Sotakorvaukset, suurlakko, yöpakkaset... hohhoijaa, työttömyys,
muuttoliike Ruotsiin... kuivaa, kuivaa. On aivan mahdoton sanoa onko tällä
kaikella hölmöilyllä ollut mitään yhteyttä siihen missä nyt ollaan, nimittäin
siihen että itsenäisyyttä viimeinkin voidaan tyhjentävästi luonnehtia sanalla
kiva."<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Lehden numero 4/1982 listasi
"merkittävimmät edistysaskeleet Suomessa viime aikoina". Niihin
kuuluivat yksityisellä sektorilla hampurilaisravintoloiden läpilyönti, digitaalipelien
tulo markkinoille sekä naisten pukeutumis- ja kauneudenhoitomahdollisuuksien
yleinen monipuolistuminen. Julkisella sektorilla taas metron valmistuminen, Aleksin
rauhoittaminen autoilta ja iltatori. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Aloha!</span></i><span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;"> korosti numerosta
toiseen, että tyylissä ei ollut kysymys ”pinnasta” vaan maailmankuvasta. Tyyliä
oli alati kehitettävä täydellisemmäksi, ja siitä oli pidettävä kiinni kaikissa
olosuhteissa. Äärimmäisissäkin. Edes mahdollisen kolmannen maailmansodan ei
pitänyt antaa horjuttaa esteettisiä linjauksia:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">"Aikamme
peruskysymys: Onko mahdollista elää tyylikkäästi myös ydinsodan puhkeamisen
jälkeen? Suomalaisen väestönsuojeluorganisaation käytössä olevat joukkohaudat
tuskin houkuttelevat. Julkaisemme tällä aukeamalla hieman yksilöllisemmän
ratkaisumallin piirustukset. Voisiko Puolimatka tai Haka ryhtyä
urakoimaan?"<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Havainnekuva näytti laajan kompleksin
maanalaisia soluja, jotka oli sisustettu vaativimpaankin makuun sopiviksi.
Uuden ajan atomisuojan varustukseen kuuluivat "pellavaistuimet – irtopäälliset
solmittu nauhoin", "seinäpaperit valkeaa mattaa",
"kyljestään seinään liitetty akvaario" sekä "kuohkeat vuoteet,
joissa hopeanharmaa puupohja".<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">***<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Aloha!</span></i><span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;"> esitteli monien
muiden 80-luvun julkaisujen tapaan lukijoilleen uutta ranskalaisfilosofiaa,
mutta jos sen leimaaminen "muotiajatteluksi" sai muiden lehtien
kirjoittajat puolustuskannalle, määritelmä pelkästään ilahdutti <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Aloha!n</i> toimituskuntaa. "Les
éditions d'Aloha!" -kustannustaloksi numerossa 5/1986 muuntautunut lehti
osallistui mannermaisen teorian tuontiponnistuksiin julkaisemalla
"Rihmasto, dromologia" -teemapaketin, jonka Virilio-, Baudrillard ja
Deleuze–Guattari-suomennosten lomaan taitettiin vähäpukeisten naisten
valokuvia, koska se oli mannermaista.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Pääkirjoituksessa luotiin jälleen yleiskatsaus
Suomen historiaan, joka näyttäytyi vanhakantaisen puu- ja juurimetaforan
voittokulkuna deleuzelaisen rihmaston kustannuksella:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">"20-luvulla,
kun pieni valonsäde ehkä vielä loisti Euroopan klassisen sivistyksen
metropoleista pohjolaan, preussilainen nahkasaapas tuli ja tömisteli tämän
verson ikiroudan uumeniin, ja lauma huumorintajuttomia pohjalaisia jyräsi yli
traktoreilla (kyse ei ollut futuristisesta koneromantiikasta). Henkisen
ilmaston valtasi teoria, joka huomattavasti rajasi mahdollisuuksia
ajatustoimintaan: YKSIMIELINEN KANSA."<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Jos muussa mediassa valitettiin politiikan
lisääntyvästä imagokeskeisyydestä, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Aloha!</i>
oli huolestuneempi imagovalikoiman ankeudesta. Kansanedustajia arvosteltiin
"tyylillä pelaamisesta, kun oikeampaa olisi kritisoida heitä siitä, että
heidän tyylinsä on niin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">lattea</i>, niin
masentava ja epäkiinnostava."<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Arkadianmäen sietämätöntä tilannetta
pohdittiin kattavimmin "Politiikka ja tyyli" -numerossa (1/1984).
Lähtökohtana oli, että yhteisten asioiden hoitamisen katselu iltapäivälehdistä
ja televisiosta tuotti kansalaiselle jatkuvaa mielipahaa, kun melkein kukaan
edustajista ei panostanut ulkonäköönsä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Suomalaisille ominainen hakeutuminen kohti
normaaliutta oli sitäkin
anteeksiantamattomampaa kun kyse oli julkisessa sfäärissä tapahtuvasta
toiminnasta. Kameroiden edessä lähes päivittäin esiintyvä henkilö ei voinut
mitenkään puolustella sattumanvaraiseksi jätettyä ja mielikuvituksetonta
habitustaan. Poliitikkojen ohella myös monien muiden julkisuuden henkilöiden oli
syytä harkita kääntymistä tieteen ja tekniikan uusimpien saavutusten puoleen:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">"Monetkaan
maamme julkimoista eivät ole toistaiseksi katsoneet parhaaksi panna naamaansa
remonttiin. Passiivisuus johtunee suurelta osin tietämättömyydestä. Se uskomus,
että ihminen on ikuisiksi ajoiksi tuomittu siihen olomuotoon, jonka hän on
kerran saanut, on vielä nykyäänkin harmittavan yleinen. Plastiikkakirurgia on
kuitenkin meillä kehittynyt niin pitkälle, että nämä barbaariset käsitykset
voidaan hylätä: ihminen VOI muuttaa olemustaan!"<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Erityisesti poliittisen kentän vasemmalta
laidalta löytyi pöyristyttäviä "tyylien löytötavaratoimistoja", kuten
SKP:n entinen puheenjohtaja Jouko Kajanoja:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">"Ns.
yhdistelmäpuvun nuhruinen, mahdollisimman huonosta materiaalista tehty pikkutakki
on ainut jäänne akateemisesta arvovallasta. Sähköasentajan suosima t-paita
takin alle, ja työväen ministeri oli valmis esiintymään TV-putkille hallituksen
lehdistötilaisuudessa. Surkea pukeutuminen mielletään työväenhenkisyydeksi.
Entä parta kaljussa päässä? Siihen aikaan kun miehet käyttivät yleisesti partaa
näki tyylikkäistä partoja kaikkialla (Tšehov, Marx...) Nyttemmin ei juuri
koskaan, sillä nykyisin vain aniharva onnistuu välttämään lohduttoman
ambivalentin suhtautumisen karvoihinsa. Parranhan on nykyisin määrä ilmentää
jonkinlaista rentoutta. Kuitenkin jokainen, jolla on vähänkään järkeä päässä,
pyrkii viimeiseen asti välttämään rähjäisen hippiparran ja sen jatkuvan,
sietämättömän täimäisen hypistelyn."<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Ilahduttava vastaesimerkki oli Kajanojan syrjäyttänyt
Arvo Aalto, joka kehitteli johdonmukaisesti "traditionaalista työläisten
sunnuntaityyliä". SKP:n sittemmin haaksirikkoon kipparoineen Aallon
ulkoasuun kuuluivat <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Aloha!n</i> toimittajien
iloksi "mahdollisimman tip-top sprigi, rasvatut, aaltoilevat,
auervaaralais-italialaiset hiukset (värjätyt?), tyylikäs, ehkä aavistuksen
verran räikeä solmio, valkoinen puhdas paita ja kiillotetut mustat
kengät".<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Kokoomuslaisilla oli <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Aloha!n</i> mukaan se etulyöntiasema vasemmistoon nähden, että heidät oli
pitkään pidetty oppositiossa, jossa he saivat rauhassa kehitellä tyyliään.
Toisin kuin hallituspuolueiden kokoomuksen ei tarvinnut mielistellä ketään –
"kaikkein vähiten tyylittöminä pitämiään kansanjoukkoja". Oli
kuitenkin valitettavaa, että puoluetta johti Ilkka Suomisen kaltainen hahmo,
joka ei ollut ymmärtänyt dandyismin alkeitakaan:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">"Hän on
yhtenään vakuuttelemassa omaa maltillisuuttaan (tyyliniekka ei koskaan ylpeile
keskinkertaisuudella), ’keskustalaisuuttaan’ (tyyliniekka ei milloinkaan vertaa
itseään muihin, kaikkein vähiten Väyrysen puolueeseen) jne. Suomisen
tyylittömyyden perustana on tietenkin hänen hallituskipeytensä; vaikka hänen
nykyinen asemansa ei edellyttäisi muiden mielistelyä, hän pyrkii sisäpiiriin ja
joutuu siksi notkistelemaan selkärankaansa jopa normaalia enemmän. Tyyliniekka
taas pyrkii kaikin tavoin välttämään kuulumista mihinkään ryhmään."<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">"Tyylien valtiaat" -katsauksessa
esiteltiin kuusitoista merkkimiestä Suomesta ja maailmalta, kukin edustamassa määrättyä
esteettistä virtausta: Johannes Paavali II – <i style="mso-bidi-font-style: normal;">psykedelia</i>; C. G. Mannerheim – <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Art
Deco</i>; Juri Andropov – <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Neue
Sachlichkeit</i>...<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Filosofian historiasta <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Aloha!n </i>toimittajat nostivat esiin edeltäjiä politiikan ja tyylin
suhteita käsitteleville analyyseilleen. Friedrich Engelsin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Saksan talonpoikaiskapinasta</i> löydettiin tukea ajatukselle
politiikan ja estetiikan alkuperäisestä sidoksesta. Marx oli ennakoinut
Lindforsin ja kumppanien väitteitä Ranskan vallankumouksen
"performance-luonteesta". Niccolò Macchiavelli oli jo viittä vaille
kirjoittanut <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Aloha!n</i> teesit Urpo
Leppäsestä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Tasavallan presidenttiä lehti juhli Mauno
Koivisto -rintamerkillä, jollaisen saattoi tilata itselleen postimyynnistä:
"Merkki esittää presidentti Koivistoa ns. 'pääministeri'-kaudellaan. Se on
englantilaista laatutyötä, sen halkaisija on 42 mm ja hinta 4 mk/kpl."
Samasta osoitteesta sai tilata käytöstä poistettuja Koivisto-lounasseteleitä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">***<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Yksi kysymys oli muita polttavampi: oliko
Suomen kansa – monien hukkareissujensa jälkeen – viimein valmis astumaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">campin</i> nimellä tunnetulle tietoisuuden
tasolle? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Kari Lempinen hahmotteli (5/1984) Suomeen
pari vuosikymmentä myöhässä rantautuneen asenteen piirteitä kokonaisen lehden mittaiseksi
rönsyilleen artikkelinsa yhteydessä. Camp oli Lempisen mukaan johdonmukaista
seurausta ympäröivän kulttuurin tilasta:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">"Nykyihminen,
joka elää ala-arvoisten ilmiöiden jatkuvassa rumputulessa, on oppinut jo yksin
mielensä tasapainon säilyttääkseen camp-asenteen, jonka turvin hän kykenee
omaksumaan ilahtuneen myönteisen lähestymistavan mihin tahansa (Heikki
Hietamiehestä Ronald Reaganiin)."<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Tämä käänne merkitsi väistämättä sitä, että
uusimman ajan tyyliniekka poikkesi perinteisestä dandysta. Susan Sontag oli
kirjoittanut jo vuoden 1964 kuuluisassa camp-esseessään, ettei perinteisellä
dandylla ollut mahdollisuutta selviytyä massakulttuurin hallitsemassa
maailmassa. Huonoa oli yksinkertaisesti liian paljon. Kun etäisyydet, erot ja
maun vivahteet luhistuivat, camp korvasi vanhan dandyismin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">"Camp-hengenviljelyn" hyviin
puoliin kuului sekin, että se oli pohjoismaiseen demokratiaan sopivasti <i style="mso-bidi-font-style: normal;">kaikkien</i> ulottuvilla. Ei tarvinnut kuin
katsoa ympärilleen. Oikein ymmärrettynä portsarikin oli Taideteos, ja kuten
Markku Salo opetti "Ihmisiä, vuosia, rockia" -palstallaan,
"Kampin Pystis" näyttäytyi ennakkoluulottomalle tarkkailijalle
sommitelmana, jonka tyylissä "[g]roteskejakaan painotuksia ei
kaihdeta". <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Vuonna 1986 risteilyt aloittanut Sally
Albatross puolestaan nousi <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Aloha!n</i>
toimittajan "conradilaisen matkan" myötä vertauskuvaksi koko
inhimillisestä tilanteesta. Kun lapset oli saatu pallomereen leikkimään voitiin
syventyä aluksen pohjapiirrokseen, joka "graafisena esityksenä ihmisen
mielen kerroksista ylittää ja alittaa vaivattomasti antroposofian vastaavat
mallit".<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Dandyismin raukeamisessa nähtiin jotakin
vapauttavaa. Samalla hetkellä kun "kaikesta tulee hyvää", muuttuu <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Levyraati</i> makuarvostelmia esittävästä asiantuntijapaneelista
kokonaisvaltaiseksi camp-tapahtumaksi. Kun uskaltaudutaan kohtaamaan
päivittäinen mediatarjonta sellaisenaan, suodattamattomana virtana, jossa
"suuren myllärin kauhasta jaetaan automaattikirjoitusta lusikalla itse
kullekin" – eli kun siirrytään alueelle, jolla kulttuurikriitikon
"sormet koukistuvat voimattomaan kramppiin kirjoituskoneen ylle", on viimein
vain <i style="mso-bidi-font-style: normal;">antauduttava</i>, otettava
kiitollisena vastaan. Mainos-TV:n ooppera <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Haavurikukko</i>?
Kyllä! <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kymppitonni</i>, Mauri Sariola,
Jorma Pulkkinen Vantaan messuilla? Kyllä, kyllä! Siellä missä dandy ikävystyy
ja närkästyy, campiin vihkiytynyt vaatii malttamattomana lisää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">***<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Tyylin ja estetiikan puolesta liputtava <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Aloha!</i> oli eittämättä
"80-lukulainen" julkaisu, mutta sukupolvityypittelyssä lehti ei
paikannu selvästi mihinkään. Aktiivisimmat kirjoittajat Lempinen, Salo,
Lindfors ja Koski olivat olleet mukana lehtikuvioissa jo pitkään.
Vuosikymmenten välille vedettyjen rintamalinjojen sijasta <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Aloha!n</i> kirjoitusten myötä hahmottuu pikemminkin omalaatuinen jatkumo
aiempien vuosikymmenten kokemusmaailmasta 80-luvulle – ja nykylukijan
näkökulmasta edelleen uudelle vuosituhannelle, läpeensä arkipäiväistyneeseen koko
perheen camp-kulttuuriin. Tekstien taustana ja kaikupohjana on koko mailleen
mennyt suomalainen "yhtenäiskulttuuri" – jonka kuolemasta tosin oli
puhuttu jo 60-luvulta alkaen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Aloha!</span></i><span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;"> onnistui
mahdottomassa: jostakin dialektisen materialismin, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Pahkasian</i>, Egon Friedellin ja Jon Savagen popesseiden välimaastosta
löytyi lajityyppi, jonka kautta voitiin analysoida mitä tahansa Bananaramasta
noottikriisiin ja Gandhista Miss Eurooppaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">Toimituksen kassa tyhjeni vuonna 1986, ja
lehti oli laskettava hautaan. Kansanvalistustyön viimeinen ponnistus oli
perimätiedon mukaan "mielenosoitus kahdella taksilla". Maailma
tarvitsee esikuvia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "times"; font-size: 11.0pt; line-height: 150%;">"Fennoskandian
savupirtin räppänä aukeaa hitaasti, ja silloinkin vain musketinpiipun
työntämänä, mutta mitä helvettiä! RELEASE THE BATS!"</span></i></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-size: x-small;"><br /></span>
<span style="font-size: x-small;">(Juttu on alun perin ilmestynyt Jarkko S. Tuusvuoren teoksessa <i>Kulttuurilehti 1771–2007.</i>)</span></div>
Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-66495872168268571042017-06-09T14:01:00.002+03:002018-02-26T12:43:42.627+02:00”Hallinnan menettämisen historiaa”<div class="MsoNormal" style="line-height: 200%;">
<span style="font-size: medium;"><b style="font-family: times, "times new roman", serif;">Hannu Raittilan haastattelu kirjastani Raittilan linja (Siltala 2016)</b><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"></span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><b>Antti Arnkil</b>: Aloitit kirjailijantyöt radion puolella. Ensimmäisten kokoelmien novellit perustuvat suureksi osaksi juttuihin, jotka on alun perin olleet radiodraamaa. Millaisia dramaturgisia tai rakenteellisia asioita radiotyöstä tarttui mukaan? Onko sieltä lähtöisin tekniikoita tai periaatteita, joita olet pystynyt myöhemmin soveltamaan kirjoissa?</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><b>Hannu Raittila</b>: Se aika vaikutti hyvin paljon kirjoittamiseeni. Muistan, kun joskus olin puhumassa teatterikorkeakoululaisille, niin käytin tällaista käsitettä kuin ”betonimyllydramaturgia”. Ideana oli, että vaikka näyttämöllä olisi menossa Kolmen sisaren kohtaus, jossa haikaillaan Moskovaan, niin sinne voi yhtäkkiä juosta sisään mies, joka huutaa että ”jumalauta, kaikki äkkiä tänne, betoni jämähtää”. Mikä tahansa tilanne pitää voida katkaista jollakin sekä yllättävällä että vääjäämättömällä tavalla. Milloin tahansa, millä sekunnilla tahansa. Niin vakavaa asiaa tai syvällistä keskustelua ei voi olla, ettei se keskeytyisi. Tämän katkaisemisen olen havainnut käyttökelposeksi asiaksi. Ne kolme vuotta hyvin intensiivistä työtä lähinnä radiodraaman mutta osittain myös elokuvan ja television ja lavadraaman parissa iskostivat tällaista dramaturgian oppia. Dramaturgin ammattitaitoa on pystyä asettamaan tarinaan käännekohdat ja muut tämäntyyppiset asiat, ja ne mulle siellä valaistui. Se on ensimmäinen oppini fiktion alueella, ja oli tärkeää tajuta, miten asiat draamassa kääntyy ja millä lailla voidaan vaikuttaa siihen, että käänne tapahtuu. Muistan kun olin Elokuvasäätiön kurssilla, johon Pakosarjan ”Koiran kuolema” -jutussa viitataan. Siellä joku havainnollisti dramaturgian idea kertomalla John Hustonin Liskojen yö -elokuvan tekemisestä. Sitä kuvattiin Etelä-Amerikassa, ja ne oli aivan jumissa jonkun kohtauksen kanssa. Huston soitti käsikirjoittajalle Yhdysvaltoihin, että me ei päästä eteenpäin, miten me tehdään tää kohtaus, tuu tänne. Käsikirjoittaja tuli ja katto vähän aikaa ympärilleen eikä sanonut sanaakaan. Sitten se rikkoi ikkunan ja levitti lasinsirpaleet lattialle ja lähti pois. Ja se oli siinä. Se avautui siitä kertaheitolla, näin siinä kohtauksessa täytyy tapahtua. Ja tämän oli tarkoitus olla opettavainen esimerkki siitä, mitä dramaturgia on. Että ei tarvitse kirjoittaa yhtään uutta repliikkiä tai hahmoa, vaan täytyy muuttaa jotain olosuhteissa, jolloin kaikki muuttuu toiseksi. Pakosarjan jutussa ”Talvirengaspakko” on poika, jonka isä on mennyt uusiin naimisiin, ja se työskentelee vastentahtoisesti isänsä huoltoasemalla. Alun perin siinä novellissa ei ollut sukulaisuussuhdetta, se oli vaan joku poika, ja se ei toiminut ollenkaan. Sitten tein vain yhden muutoksen. Jokaiseen kohtaan, jossa luki ”isäntä”, mä laitoinkin ”isä”, ja se rupesi heti toimimaan. Se muuttui riipaisevaksi. Kaikki se happamuus ja kademieli, millä se suhtautui uuden perheen nuorempaan poikaan, kaikki muuttui traagiseksi, eikä siihen tarvinnut lisätä mitään. Tämä on sitä, mitä opin dramaturgiasta. Alttius tämänkaltaisiin ratkaisuihin, se tulee sieltä draamakirjoittamisesta. Ja tietenkin tämä on ristiriidassa perinteisen, lineaarisen tarinankerronan kanssa. Se ärsyttää joitakin lukijoita, että miksi tämä tarina nyt yhtäkkiä muuttui toiseksi. Hyvänä esimerkkinä vaikka Pamisoksen purkaus. Siinä ollaan sitten koko ajan tekemisissä myös sen asian kanssa, että mikä ylipäänsä on romaani.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Nyt kun ensimmäisistä kirjoistasi on jo yli kaksikymmentä vuotta, niin miten kuvaisit niiden suhdetta modernismiin, ja nimenomaan suomalaiseen 50-luvun modernismiin? Olet siitä kirjoittanutkin ja puhunut haastatteluissa, miten olet kasvanut modernismin ideoihin perhetaustan ja lukemisen kautta. Mutta jos ajattelet 90-luvun alkua, jolloin astut kirjailijana julkisuuteen, miten näet siinä vaiheessa suhteesi näihin modernismin tekijöihin, ihanteisiin ja siihen jo silloin vakiintuneeseen perinteeseen ja sen pohjalta kehittyneeseen proosaan? Novelleissa jollakin tavalla kirjoittaudut sen perinteen päälle tai tuntumaan, mutta et yksinkertaisella tavalla, vaan sulla on jonkinlainen vino suhde traditioon. Jos ajattelee vaikka”Taiteiden yöt” -sarjaa ja muita vastaavia tekstejä, niin näytät törmäyttävän sen modernismin pelkistyksen ihanteen johonkin sekavaan ja kaoottiseen ja banaaliin 90-luvun kokemusmaailmaan, ja se on tehokasta. Jos yrität palauttaa mieleen ensimmäisten kirjojesi estetiikkaa ja niiden taustalla olevia ajatuksia, niin mikä niiden suhde modernismiin oikeastaan on?</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: En ollut sitä mitenkään problematisoinut tai tehnyt itselleni selväksi. Siinä on varmaan kaksi asiaa. Veijo Mereltä tulee anekdoottilähtöisyys ja sen kaltainen tarinallisuus. Ja sitten ilmaisullisesti tärkeä on Antti Tuuri, jota kai täytyy myös modernistina pitää. Nyt täytyy jälleen muistaa, että varhaiset jutut oli alkujaan kirjoitettu radiolle. Ja se taas edellytti määrätynlaista ilmaisua. Vaikka kirjoitin ne kaikki uudelleen, niin kyllä siitä radion puheenomaisuudesta jäi paljon. Se miksi päädyin tuurimaiseen epäsuoraan kerrontaan johtui tästä. Se väline edellytti tällaista tapahtumiin osallistuvaa kertojahenkilöä. Perinteisen proosan kaikkitietävä kertoja oli poissuljettu mahdollisuus jo senkin takia. Se tuurimaisuus oli ehdottomasti paras lähestymistapa. Ja muistan jonkin verran miettineeni, että voinko mä kirjoittaa niin tuurimaisesti, mutta päädyin siihen, että mikä Tuurin monopoli se epäsuora kerronta muka olisi. Tuurihan on itsekin päätynyt siihen sen kautta, että sillä on monessa kirjassa dokumentaarinen tausta. Talvisota-romaania varten se haastatteli veteraaneja ja omien sanojensa mukaan löysi sen tyylin niiden tavasta kertoa. Samoin Rukajärvi-kirjoissa, ne perustuu dokumentoitujen kertojien aineistoon. Nämä on ne linkit modernismiin, Meren tarinallisuus ja Tuurin tapa kertoa. Ja sitten tietysti tämä enemmänkin epämääräinen kasvaminen lapsesta saakka modernismin taidekäsitysten vaikutuspiirissä. Se perinteen törmäyttäminen johonkin muuhun varmaan lähtee siitä ristiriitaisuudesta, että en todellakaan halunnut lähteä kirjoittamaan mitään kirkasta modernistista lausetta. Ei sitä olisi voinut tehdä radioon. Mielistyin tiettyyn ilmaisuun, ja se siirtyi niihin kirjoihin näkökulmatekniikkana. Ei minulta mitään puutu -romaanissa se näkyy erityisen selkeästi, ja sekin oli ensin kuunnelma. Se oli radiodokumenttia tyylittelevä anonyymien äänten kollaasi. Myöhemmin olen ajatellut, että se oli ehkä tarpeettomankin puristisesti toteutettu siinä romaanissa. Mutta se dokumentoi osaltaan tekijänsä historiaa. Se näkökulmakerronnan tietty äärimmäisyys oli tietoinen ratkaisu, josta tiesin, että tämä tekee osalle lukijoista vastaanottotapahtuman vaikeaksi. Mutta mä halusin tehdä sen silti. Ihan sellainen yksinkertainen konsti, että olisi nimennyt jokaisen niistä äänistä, olisi tehnyt sen helpommin vastaanotettavaksi ja mahdollisesti romaanina paremmaksi. Mutta halusin pitää kiinni anonyymien äänten ideasta, jossa takana oli radion tekeminen. Ja sinne se paremmin sopiikin, koska äänet on eri näyttelijöiden tekemiä ja sitä voidaan ohjaamalla jäsentää, mitä taas ei romaanissa voi tehdä. Siinä oli Rintalan ja Tuurin dokumenttiromaanit esikuvana, joista itse muistan, että ne oli vaikuttavia ja mielenkiintoisia. Olin itse lukenut Rintalan kirjat esipuberteetissa ja ajattelin, että ei tämä niin helkkarin hankala systeemi voi olla, jos 12-vuotias poika innostuneena tuollaisia lukee. Ja myös se, että kun ihmiset oli jo silloin tottuneita katsomaan elokuvia ja TV-draamaa, joka koostuu lyhyistä kohtauksista ja kohtaukset koostuu otoksista ja äänitaustasta ja kaikesta mahdollisesta. Se on hirveän moniaineksinen kokonaisuus. Ajattelin, että kun ihmiset osaa katsoa näitä vaivattomasti, niin ei kai se niin vaikeaa voi olla kirjassakaan. Ja tähän luottaen jääräpäisesti pidin kiinni siitä toisesta välineestä peräisin olevasta koostamisideasta.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Jonkinlaisena linkkinä Pakosarjan ja Ei minulta mitään puutu -romaanin välillä on toisen kokoelman nimijuttu ”Ilmalaiva Finlandia”.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: Kyllä. Ja se oli ihan tietoista kokeilua ja harjoittelua. Tein paljon radioon ja olin siellä töissä ja paljon tekemisissä näiden radiodokumentaristien ja feature-ohjelmien tekijöiden kanssa, ja tällainen äänien lomittaminen kuuluu siihen lajityyppiin. Se koostamistapa on sellainen, että kun on kerätty dokumentaarista aineistoa, haastattelua, niin varsinkin featureen kuulu, että ne aika lailla selittämättä leikataan toistensa lomaan, ja siinä ei kuulijalle selviä, kuka oikeastaan puhuu. Se teho aika pitkälle perustuu siihen nimettömyyteen ja sellaiseen vähän väkivaltaiseen ja yllättävään leikkaukseen, joka muistuttaa yllättävän paljon elokuvan leikkausta. ”Ilmalaiva Finlandia” ja Ei minulta mitään puutu on fiktiivisiä radiodokumentteja. Yritin kirjoittaa niin, että se kuulostaa ja myöhemmin myös luettuna tuntuu siltä, että tässä on joku oikea ihminen läsnä. Siihen aikaan radiodraaman puolella oli tapana ajatella ja sanoa, että joku juttu ei ole hyvä, koska se on kirjallinen. Sitä pyrittiin kaikin keinoin välttämään. Sieltä tulee sekä se koostamistapa että puheenomainen kertojaääni. Ja se sitten törmäytyy suomalaisen modernismin traditioon, jos se mielletään jonkinlaiseksi kielelliseksi purismiksi. Mutta mä en sellaisella purismilla tehnyt mitään.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Tuleeko modernismista sitten enemmänkin psykologisoinnin ja epämääräisen filosofoinnin torjuminen?</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: Joo, olin jyrkästi samalla linjalla Meren kanssa siinä mitä hän sanoi Manillaköydestä. Siis että hän päätti olla kirjoittamatta yhtään sellaista lausetta, jossa kerrotaan että nyt Joosesta tuntuu tältä. Kaiken täytyy käydä ilmi. Kun mies köytetään manillaköyden sisään, niin lukijan täytyy tietää, miltä se tuntuu.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Olen huomannut mielenkiintoisen perspektiiviharhan, kun olen lukenut uudestaan 90-luvun juttujasi. Nehän on hauskoja ja karnevalistisia, mutta olen törmännyt usein siihen, että mielikuvien tasolla sinut yhdistetään pikemminkin vakavaan ja jopa patsastelevaan mieskirjallisuuteen. Kuivaan ja tosikkomaiseen koivuklapiproosaan.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: No sitä olen minäkin ihmetellyt. Mutta kyllä se ihmettely on purkautunut enemmän siihen, että mä olen nauttinut siitä. Asioiden läskiksi lyöminen ja karnevalisointi ja sitä kautta pilkkaaminen ja nauraminen on ollut ihan selkeä pyrkimys ja motiivi. Se on aina uudestaan ja uudestaan kulkeutunut niihin teksteihin. Jokin siinä viehättää ja houkuttaa. Olenhan mä useammassakin yhteydessä verrannut itseäni ja yleensä kirjailijoita narreihin ja ilveilijöihin ja huijareihin. Missä puolestaan on halua pilkata liian juhlalliseksi viritettyä taiteilijuuden ja kirjailijuuden romanttista ajatusta, joka on ärsyttävä. Ehkä se siitä ärsytyksestä pitkälti seuraa se tapa aina uudestaan päätyä pilkantekoon ja kaikenlaiseen destruktioon, jonka kohteena on erinäköiset niin sanotut pyhät asiat.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Oletko sä myös leikitellyt sillä vakavan mieskirjailijan imagolla tai roolilla? Sulla on ollut joitain ulostuloja, joissa olet vetänyt sellaisella tosikon asenteella, joka on ainakin mahdollista tulkita leikiksi. Joistakin esseistä tai lausunnoista välittyy sellainen, että nyt mennään piruuttaan tällaiseen huumorintajuttomaan ja jääräpäiseen moodiin. Onko se yksi tämän kirjallisen klovnerian ulottuvuus?</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: On se sitäkin. Ja sitten on niinkin, että ihminen ei kovin helposti tiedosta omaa habitustaan muiden silmissä. Enhän mä esimerkiksi kovin tarkkaan tiedä, miltä ulospäin näytän jos olen jossain puhumassa. Mä ymmärrän ihan hyvin, että jos jotakuta ärsyttää itseänsä täynnä oleva mieskirjailija, niin se saa hyvän kiitoradan siitä. Se oli kauhean virkistävää, kun olin aikoinaan Neil Hardwickin ohjelmassa, jossa oli eri ihmisiä vieraana. Se oli jonkinlainen henkilökuva, ja olin siellä sellainen kuin mä nyt yleensä olen. Hardwick reagoi tähän niin, että Raittilahan on valmis stand up -koomikko. Totisella naamalla vetää ties mitä juttua. Se osasi lukea, että ei toi nyt niin hirveen tosissaan ole.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Näistä novellien karnevalistisista teksteistä ”Taiteiden yöt” -sarja on mun suurimpia suosikkeja. Tekstiin kiteytyy noiden vuosien ”raittilalaisuuden” jonkinlainen syvin olemus, sellainen monikerroksisuus ja kuva elämästä ja kulttuurista, jossa sekoittuu toisiinsa kaikki mahdollinen kalanmyynnistä äänimiesten työhön ja pakettiauton parkkeeramiseen ja ihmissuhdesotkuista median toimintaan ja rahahuoliin. Kerro sen taustasta, mikä siinä oli lähtökohtana tai ideana? Missä mielessä se on kirjailijan työn kuvaus, missä määrin taas yleisempi kulttuurin ja talouden suhteita käsittelevä juttu?</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: No ensinnäkin se perustuu omiin kokemuksiini. Ne kaikki jutut siitä, kuinka Arto Melleri oli lasikopissa esiintymässä, ja kaikki ne kuselta haisevat kaapelit, se kaikki perustuu oikeisiin tapahtumiin. Ja samaten se, mitä siellä Turussa oli, se oli varmaan ensimmäinen esiintymiseni kirjailijana siellä kauppakeskuksessa. Ne on suureksi osaksi oikeita tapahtumia. Ne on vaan sitten kokoonkeitetty ja liioiteltu, ja sinne on keksitty jotain lisää. Se kalanmyyntikin on ihan totta. Mä kävin Ylessä paljon Västanfjärdistä. Me kalastettiin siellä, ja myin Yleisradiossa sitä kalaa. Yhdistin sen niihin Taiteiden öihin.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Se kalanmyynti on samaan aikaan painostavankin kirjaimellista toimintaa ja sitten myös tietynlainen vertauskuva. Pilaantuva kala versus kauden tuoreet kirjat ja kirjailijat. Ja tärkeää siinä kuvauksessa on ylipäätään, että niistä aineellisista realiteeteista ei vaan kukaan kerta kaikkiaan pääse. Mitään taiteen autonomiaa ei ole. Koko ajan materiaalisen todellisuuden paino vetää hahmoja alas, täytyy huolehtia rahasta ja käytännön järjestelyistä. Tuntuu, että ”Taiteiden yöt” -sarjassa on vahvana myös ajatus, että sekoitetaan tähän tekstiin nyt kaikki, mitä normaalisti olisi jätetty kuvan ulkopuolelle. </span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: Siinä on jälleen tämä pilkkaamisen motiivi läsnä. Ihan sama, jos olisin kirjoittanut vaikka jostain puoluekokouksesta. Se juttu tämmöisen profanoinnin kautta pyrkii osoittamaan juhlallisten asioiden onttouden. Tai vähintäänkin luomaan viiston ja karnevalistisen näkökulman johonkin tapahtumaan, jota pidetään arvokkaana.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Missä määrin siinä on kuitenkin pointtina, että se on nimenomaan taidemaailma, josta kerrotaan? Siihen tuntuu sisältyvän myös tietty kauhu, että onko kulttuurimaailma tosiaan käytännössä tällaista helvettiä, vaikka ei kukaan sitä tällaiseksi tarkoittanut? Missä se pilkan kärki on? Minusta se ei ole vain siinä, että lyödään alas tyhjä taidemaailma, vaan taustalla on myös jonkinlainen ajatus taiteen arvokkuudesta, joka ei näissä tapahtumissa koskaan ole läsnä. Olet kirjoittanut lapsuudesta taiteilijaisän työtä seuraten ja nähnyt omin silmin sen vanhemman ja hiljaisemman taidemaailman. Onko ”Taiteiden öissä” myös sellaista asetelmaa, että kirjailija astuu teostensa kanssa julkisuuteen ja kohtaakin sitten vain messuhelvetin? Että missä sen kirjallisuuden ja taiteen täällä piti olla?</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: No tällaiset taiteiden yöt ja kirjamessut, nehän ovat itsessään tahatonta pilkkaa ja lokaan vetämistä. Siinä ehdottomasti toteutuu se periaate, että ”ne tekevät sen itse”. Ei siinä tarvitse melkein mitään muuta kuin kuvata sitä olutteltan todellisuutta. Sitä ei tarvitse mitenkään erikseen lyödä läskiksi. Siinä on taustalla jopa vähän sellainen Cézannen idea, että kuvaa maailma sellaisena kuin se oikeasti on. Mistä kaikesta se on kokoonpantu. Otetaan joku Keskustan puoluekokous, joka on ”Suomen suurin puoluekokous, ja maailman toiseksi suurin”. Ja siellä on sitten töissä satoja ihmisiä, muun muassa joku kukkienkastelija. Se kokonaisuus koostuu jumalattomasta määrästä erilaisia logistisia järjestelyjä ja roudaamista ja piuhojen vetämistä. Ja vain siksi, että Sipilä voi pönöttää vihreässä pömpelissä. Näiden tällaisten ”Taiteiden yöt” -tyyppisten juttujen takana on samanlaista kiinnostusta kuin lapsella silloin kun se saa käteensä herätyskellon ja rupeaa tutkimaan, mitä siellä on sisällä. Se purkaa sen osiin, jolloin paljastuu, että se mikä näyttää olevan loogista ja ymmärrettävää viisareiden liikkumista on avattuna hirveetä hammasratasten ja jousien härdelliä.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Varhaisissa jutuissa harhaillaan ja eksytään koko ajan. Ja ”Koiran kuolema” -tekstissä jopa suoraan puhutaan ”jälkimodernin tarinan” luonteesta eksymisenä ja vaelteluna. Harhailun ja eksymisen teema tuntuu olevan sulle hyvinkin läheinen, sekä tuolloin että myöhemmissäkin kirjoissa. Pakosarjassa on teksti, jossa eksytään ruispeltoon. Siinä on etualalla tämä harhailun ja sokeuden teema, joka toistuu ja toistuu sun kirjoissa. Tarinoissa on kaikenlaisia labyrinttimaisia tiloja ja sumua, ja tämä kuva eksymisestä laajenee tietysti myös kulttuurikritiikiksi. Ihmiset on eksyksissä rakennelmiensa ja projektiensa kanssa. Mutta sitten sitä voi miettiä myös lapsuuden peruskokemuksena tai kantakuvana, niin kuin siinä ruispeltojutussa. Lapsi on eksyksissä ja yksin, pelkää isän rangaistusta. Mistä nämä kuvat tulee?</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: Se eksyminen on todella tärkeä asia, ja yleisemmin siinä on kyse hallinnan menetyksestä. Varmaan se vahva mielikuva, mikä siinä ruispeltonovellissa on, lähtee sellaisesta lapsuuden kokemuksesta, että itse olen ollut viisi–kuusivuotiaina mummolassa Rovaniemellä sellaisessa leikissä. Me mentiin ruispeltoon kahlailemaan. Siellä ei nähnyt mitään. Se oli äärettömän kiehtovaa ja jossain määrin pelottavaa. Me tehtiin sinne polkuja ja poljettiin sinne ympyränmuotoinen tanner, mikä nimettiin ”Leiriksi”. Ja tehtiin monimutkaisia, vaihtoehtoisia poistumisreittejä, mikä tietenkin oli katastrofaalista sen maanviljelijän kannalta. En muista, jäätiinkö me kiinni. Se oli ehkä vain hehtaarin kokoinen, mutta pienten poikien eksymiseen ihan tarpeeksi iso. Se on varmaan ollut se peruskokemus. Se metaforinen ulottuvuus siinä eksymisessä on tärkeä, mutta siinä nimenomaisessa novellissa tärkeintä oli kuvata lapsen maailmaa ja sitä, kuinka itsevarmuus ja rohkeus muuttuu peloksi ja epätoivoksi ja kuinka lopussa on vanhatestamentillisen rangaistuksen pelko.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Varhaisista jutuista lähtien tärkeä teema sun tuotannossa on erilaisten rinnakkaisten todellisuuksien ja maailmojen törmääminen. Monta eri pienoismaailmaa on vierekkäin eikä välttämättä tiedä toisistaan mitään, mutta saattaa sitten yhtäkkiä joutua kosketuksiin ja törmätä rajustikin.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: Se ajatus on aina viehättänyt mua. Ajatellaan lasta, joka kätkeytyy seinän taakse, ja se kokee olevansa täysin toisaalla. Tai aikuinen pelleilee yksivuotiaan kanssa, peittää naaman käsillä: nyt mä en oo täällä, nyt mä olen. Se herättää riemua lapsessa. Siinä leikissä on hyvin alkuperäisellä tavalla läsnä tämä rinnakkaisten todellisuuksien toisensa poissulkevuus ja toisaalta poissulkevuuden näenäisyys. Että hei beibi, sä et tiedä mitä kaikkea on just tossa nurkan takana. Rinnakkaiset ja ristiriitaiset todellisuudet, jotka kuitenkin voi olla yksilölle samaa ehjää kokemusta ja elämää. Et voi ajaa Piikkiöstä Helsinkiin bussilla tietämättä, että mitä tahansa voi sillä välillä tapahtua. Mitä vaan voi käydä milloin vain.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Näihin rinnakkaisiin todellisuuksiin kytkeytyy jollakin tavalla myös teinivuosiin liittyvä asia, josta olet kertonut haastatteluissa. Olit 70-luvun alkuvuosina herkässä iässä sekä kirkon että taistolaisen liikkeen vaikutuspiirissä, yhtä aikaa Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotoiminnassa että taistolaisnuorena Kruununhaan demokraattisten nuorten opintopiireissä. Ja olet sanonut, että se Tuomiokirkkoseurakunnan sosiaalinen yhteisö oli sulle erittäin tärkeä vuosien ajan. Siellä oli paljon ystäviä, vietit paljon aikaa niissä kuvioissa ja haastoit nuoria pastoreita väittelyyn. Ja välillä sitten menit pyörittämään taistolaisten opintopiirejä. Joissain jutuissasi olet puhunut ”matkijalinnun kyvyistä”, joita olet kirjailijana käyttänyt ja jotka tuolloin auttoivat ottamaan dogmit äkkiä haltuun. Ristiveto kristillisen ja sosialistisen maailmankuvan välillä näkyy monellakin tavalla sun kirjallisessa tuotannossa. Miten kuvaisit tätä tietynlaista jännitettä tai ristiriitaa? Miten se toimii sun ajattelussa ja kirjoittamisessa?</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: No ensinnäkin se varmasti välttämättä toimii, vähintäänkin tiedostamattomasti, ihan johtuen mun henkilöhistoriasta. Mun perhe- ja sukutausta on kristillinen, lestadiolainen, joskaan ei sillä tavalla tunnustuksellisesti kuin voisi kuvitella, mutta kuitenkin. Vielä isompi tekijä on kansakoulukokemukseni. Neljä ensimmäistä vuotta olin lähes 60-vuotiaan opettaja Vuorelan opetettavana – josta jälkikäteen vasta olen tajunnut, että se oli helluntailainen. Ensimmäisestä kouluvuodesta noin yhdeksänkymmentä prosenttia oli uskontoa. Jossain välissä hätäisesti opeteltiin lukemaan. Vanha testamentti tuli paremmin tutuksi kuin uusi. Ja sitten kun menin seurakuntanuoriin, niin ehkä taustastani johtuen ja älyllis-verbaalisiin kaksintaisteluihin taipuvaisena mielelläni keskustelin ja väittelin näiden nuorisopastoreiden kanssa. Vuosi oli 1971 ja nämä oli nuoria pappeja, 60-luvun radikalismin aikaan opiskelleita, ja heidän ensimmäinen duunipaikkansa oli Tuomiokirkkoseurakunnan nuorisopastorina. Mulla oli kiinnostusta ja pohjaakin raamatuntuntemuksen vuoksi väitellä niiden kanssa. Usein kun toiset pelasi korttia seurakunnan leirikeskuksessa, niin minä puhuin näitten pappien kanssa. Ja todellakin olin samaan aikaan mukana taistolaisessa nuorisoliikkeessä. Sehän oli koomista, kun sieltä seurakunnan nuorisotiloista kiireellä jouduin juoksemaan Kruununhaan demokraattisten nuorten kokoukseen, jonka varapuheenjohtaja tai jotain olin. Mä olin oikeasti nuori, ne muut oli seitsemän, kahdeksan vuotta vanhempia. Ja se matkijalinnun lahjakkuus, josta olen kirjoittanut – eihän se mikään sattuma ollut, että nousin viisitoistavuotiaana opintopiirien vetäjäksi. Muistan aivan hyvin, että olin helvetin huono koulussa, mutta kun katsoin niitä kirjoja, bongasin sieltä heti asiat, joiden perusteella pystyin opettamaan henkilöitä, jotka siinä vaiheessa opiskeli Helsingin yliopistossa. Mulla oli joku kyky. En mä jaksanut päntätä niitä kirjoja, Nevalainen–Peltonen, Marxilainen kansantaloustiede ynnä muita, mutta jotenkin aina klaarasin ne. Mun piti olla siellä opettajan ominaisuudessa, tilanteessa jossa oli kuudesta kymmeneen henkilöä, ja aina pystyin pitämään pitkät puheet ja alustukset. Silloin myös tajusin, kuinka vaikeaa ihmisille on verbalisointi. Siellä oli tyyppejä, jotka kaikilla tavoilla oli täysin mun yläpuolella, mutta miten vaikeata niille oli verbalisoida yhtään mitään. Ja tommosessa opintokerhossa on ihan olennainen se vetäjä, joka joutuu olemaan äänessä. Jollain omituisella tavalla mä siitä aina selvisin. Siihen liittyy kyky hahmottaa, ja hahmottamisen perusteella vetää valheellisia johtopäätöksiä. Se perustuu detaljeihin ihan samaan tapaan kuin joku Venetsian kuvaus Canal Grandessa. Se koostuu pienenpienistä yksityiskohdista. Ihan niin kuin elokuva perustuu yksityiskohtiin. Se koostuu hirveen monennäköisistä ratkaisuista, jotka yhdessä tekee kokonaisuudesta uskottavan. Siinä taistolaisten järjestöjen retoriikassa oli huvittavaa se, että siellä aina sanottiin että ”meidän tulee olla siellä missä joukot ovat”. Minä olin siellä missä ne joukot oikeasti oli, ne nuorisojoukot, eli seurakunnan porukoissa. Leniniläisen strategian kannalta ajateltuna se koko toiminta olisi pitänyt kohdistaa sinne, missä porukka todellisuudessa oli. Ja ehdottomasti kaikki oli siellä tapulissa. Oli täysin tehotonta ja älytöntä toimintaa käydä yöllä liimaamassa julisteita sähköpömpeleihin. Syystä tai toisesta ainakin viiden vuoden ajan kaikki nuoret Kruununhaasta ja Katajanokalta hakeutui sinne seurakuntaan. Siellä oli viikonloppuisin helposti sataviisikymmentä nuorta, ja arki-iltoinakin viisikymmentä.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Toi on jotain, mikä on katoamassa tai kadonnut historiallisesta muistista. Jos nuoremman polven kirjailija kirjoittaisi romaanin 70-luvun alun Helsingin nuorista, niin tuota ulottuvuutta ei luultavasti olisi ollenkaan. Nuoret lukisi kyllä Marxia, mutta ei ne kävisi missään seurakunnassa vaan kuuntelisi Led Zeppeliniä kotibileissä. </span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: Olen miettinyt itse siitä kirjoittamista. Itse asiassa luulisin, että ensimmäinen konsepti, jos mä joskus koskaan ajattelin kirjoittavani mitään, koski sitä että tästä aiheesta pitäisi kirjoittaa. Vaikka mulla ei ollut ennen kolmeakymmentä ikävuotta mitään suurempaa kutsumusta kirjoittamiseen. Mutta epämääräinen ajatus kyllä oli, että ehkä voisin kirjoittaa niiden vuosien kokemuksista.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Noihin aikoihin luetut tekstit jostain Kommunistisen manifestin historiallisista maalailuista alkaen on sitten myöhemmin vaikuttaneet sun esseiden ja romaanien taustalla. Jos ajattelee vaikka ”Liikkumaton liikuttaja” -esseetä tai Ulkona-kirjan Albania-kelaa, esitelmää siitä miten Albanian epävirallinen talous toimii. Tai saman kirjan pohdintaa New Yorkissa siitä, miten vesihuolto toimii suurkaupungissa ja niin edelleen. Näkisin niissä jopa ihan klassisen marxilaisen tarkastelutavan, jossa kaikkea lähdetään katsomaan alarakenteesta, taloudellis-teknologisesta pohjasta.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: Joo, totta kai se on sitä. Olen niin paljon opintokerhoissa opettanut sitä, monet perustavat ajattelurakenteet on peräisin sieltä. Pidän tänä päivänäkin monia niistä asioista pätevinä.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Jos ajatellaan tätä marxilaista ajatteluperinnettä, niin olen lukijana kokenut tietynlaisen ristiriidan siellä esseissä, miksei myös romaanien erilaisissa lopuissa, tämän äärimmäisen dynaamisen ja liikettä ja katastrofeja korostavan tarkastelutavan ja sitten sen ”Ikuinen kaupunki” -esseen näkökulman välillä, jossa taas väitetään että modernisaatio menee kohti jonkinlaista pysähtynyttä lopputilaa. Siinä esseessä lopputilaa edustaa kaupunki, joka tietyn pisteen jälkeen ei enää muutu. Modernisaatio ei menekään kohti kriisiä ja katastrofia, vaan pikemminkin tulee jonkinlaiseen hegeliläiseen täyttymykseen, jossa sitten elämä jatkuu samanlaisena. Juodaan lattea ja käydään samoissa kivijalkakaupoissa maailman tappiin. Mutta toisaalla kirjoissa on taas modernisaation hirmuinen liike, joka ei voi pysähtyä ja joka aiheuttaa kaikenlaisia jatkuvia kriisejä. Miten näet sen ”Ikuisen kaupungin” kuvan historiasta suhteessa kaikkeen siihen, mitä nyt on meneillään – kaupunkien pommi-iskut ja ampumiset. Tai ajatellaan niitä kivijalkakauppoja, joista esseessä puhutaan, ne nimenomaan häviää. Kaupunkien pysyvyys ja staattisuus, joka siinä jutussa kuvataan, onko se lopulta niin pysyvää?</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: Siinä kuvauksessa olennaista on se, että kaupungissa kaikki pyörii jumalattomasti ja liikkuu edestakaisin, mutta mikään ei todellisuudessa mene eteenpäin. Jutun perusidea tosiaan on tuossa mielessä hegeliläinen historian loppu. Syke, jolla usein kuvataan kaupungin elämää, se ei ole muuta kuin edestakaista liikettä. Sillä ei ole etenemissuuntaa, siinä on yläkuolokohta, alakuolokohta ja liike siinä välillä. Ehkä siihen sisältyy sellainen kulttuurikritiikin ajatus, että mitä kiihkeämmältä liike näyttää, sitä enemmän tosiasiassa kaikki polkee paikallaan. Kaupunki ja laajemmassa mielessä koko se kulttuuri minkä keskellä elämme, on jonkinlainen sirkus. Show must go on. Ajalla ei ole merkitystä, koska joka sekunti me unohdetaan mitä edellisenä sekuntina tapahtui, ja kukaan ei kysele eikä problematisoi mitään. Se on niin kuin kuntopyörä, jossa ajat Kaarinaan ja takaisin, vaikka olet koko ajan vaan polkenut tässä ja katsonut Netflixiä. Siinä kaupungin kuvauksessa on varmaan huomioitava myös se, että en ole itse asunut kaupungissa kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen. Multa on jäänyt kokematta kaikki, mitä esimerkiksi Helsingissä on tapahtunut 80-luvulta eteenpäin. Muistan kun olin joskus käymässä Helsingissä ja jonain kesäyönä viikonloppuna kävelin Helsingin keskustan läpi kello kolme. Mietin, että mitä helvettiä täällä tapahtuu. Siellä oli enemmän ihmisiä kuin ruuhka-aikaan, kaupunki täynnä. Tämä on tällainen silmänräpäyksellinen ilmaus siitä, millä tavalla kaupunkikulttuuri on muuttunut jopa Suomessa. Mutta sillä ”Ikuinen kaupunki” -esseellä olen enemmän ajanut takaa sitä, että Marxin kuvaama historian liike tapahtuu jossain muualla kuin kaupungissa. Kaupunki ei ole sen liikkeen ja muutoksen ytimessä. Ja varsinkaan mikään ”kaupunkikulttuuri” ei ole millään tavalla olennainen asia sen kannalta, kuinka maailma koko ajan muuttuu toisenlaiseksi. Sen esseen taustalla oleva ensimmäinen ärsyke on ollut romanttinen kaupunkihypetys, jonka pilkkaamista se juttu on. Mutta syvemmällä tasolla siihen kaupungin pilkkaamiseen sisältyy ajatus, että kaupunkilaiset luulee olevansa historian ytimessä, mutta isot asiat tapahtuu oikeasti muualla.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Sun kirjojen yhteydessä on usein puhuttu ”insinööriproosasta”, joka on osin väärinkäytetty termi, mutta myös kiinnostava jo ihan yksinkertaisesti sen takia, että tarinoissa esiintyy paljon insinöörihahmoja. On kiinnostavaa seurata, millä tavalla vuosituhannen vaihteen elämänmeno näitä insinöörejä kohtelee. Katsotaan, miten tällainen tietynlainen järki toimii missäkin olosuhteissa, ajetaanko se täysin karille vai mitä sille tapahtuu.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: Joo, ja jos näitä kirjojen insinöörejä katsoo jatkumona, niin se niiden edustama maailmankuva ja kulttuuri kulkee kohti umpikujaa ja tuhoa niiden henkilöiden kautta. Ja siinä on jopa suunnitelmallista sarjallisuutta, jonka on tarkoitus näyttää, mihin tällainen insinööriajattelu loppujen lopuksi johtaa. Se on hallinnan menettämisen historiaa, tai noidan oppipoika -tyyppistä tarinaa, että otetaan käyttöön sellaisia voimia, jotka sitten muuttuu hirviöiksi ja karkaa käsistä ja ovat hallitsemattomia. Tämähän on yleinen dystopia, missä tahansa Terminator-elokuvissa ja muissa. Jos sitä insinööriyttä laajennetaan yleensä länsimaiseen kulttuuriin ja laajempaan hallinnan ideaan, se on kamalalla tavalla totta juuri nyt. Koko tämä hyvin pelottava hallinnan menettämisen tilanne on tällä hetkellä erittäin lähellä. Jos ajattelee poliitikkoja ja tämänhetkistä hallitusta ja EU:n hallintoa, niin ensin sitä ajattelee helposti, että ne on aivan pihalla kaikki. Mutta sitten alkaakin pelätä, että kyse on vielä pahemmasta. Kun on riittävän paljon erilaisia laskemattomia tekijöitä, kriisejä, joita pitäisi hallita, ja samalla täytyy pitää länsimaisten yhteiskuntien ihmiset tyytyväisinä, siinä on kerta kaikkiaan liian paljon palloja ilmassa. Se ei voi pysyä hallinnassa se homma. Sen kaltaista uhkakuvaa osaltaan näiden insinöörien kautta on kuvattu. </span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Miten tässä mielessä näet Atlantiksen tieinsinööri Häkkisen? Häkkinen kertoo tarinaansa hullujenhuoneella. Se puhuu tuhotyöstään melkein kuin omasta teoksestaan. Atlantiksen kuunnelmaversiossa tätä vielä alleviivataan, kun siinä lopussa Häkkinen sanoo jotenkin niin, että olen iloinen että juuri minä panin ne vedet liikkeelle. Hän allekirjoittaa sen tekonsa ja teoksensa. Mutta missä sen Häkkisen vihan ydin on, miksi se lopulta haluaa tuhota sen Saarilahden puiston? Onko se pohjimmiltaan sitä, että hänen sukutarinastaan on tehty teatteria, vai onko se tällainen yleisempi antielitistinen viha, jossa vanhan maailman tyypit nousee kapinaan kun todellisuus on muuttunut käsittämättömäksi? </span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: Ilman muuta se on myös sitä antielitismiä, ja se on tässä paljonkin sukua Heikki Turuselle. Siinä Häkkisessä on tätä asennetta, että syö paskas. Se on tällainen petetyn miehen ja sukupolven kosto, jossa on paljon sellaista voimatonta turhautumista. Sen käyttövoimana on ääretön turhautuminen. Kaikki, mitä hänelle on luvattu, on petetty. Ja se pettäminen tulee sitten vielä alleviivatuksi tällä irvokkaalla asialla, että hänen lapsuudestaan tehdään teemapuisto.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Häkkinen ja muutkin insinöörihahmot on järjestään miehiä. Yleisemmin sun kirjojen merkittävät hahmot on miehiä, tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Kuvaat miehistä mielenlaatua ja miesporukoiden dynamiikkaa. Tämä kysymys sukupuolesta on monesti nostettu arvosteluissa ja muualla esiin. Alusta saakka olet joutunut kuulemaan kritiikkiä siitä, että naishahmot on marginaalissa ja näkökulma kaikkeen on miehinen. Se on tietysti selvää, että kirjoissa ei glorifioida maskuliinisuutta, vaan pikemminkin näytetään, kuinka ne äijät hölmöilee. Ja kääntäen, vaikka naiset on pienessä osassa, ne on viisampia ja todellisuustajuisempia kuin miehet. Mutta miten itse näet tämän sukupuoliasian? Ja miten alun perin tulet kuvanneeksi niin miehistä maailmaa?</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: Vastaus tähän on ehkä mielenkiintoinen siinä mielessä, että se johtuu yksinkertaisesti tästä Veijo Meren ja modernismin periaatteesta, että ei kuvata ihmisten tunteita, vaan kaiken täytyy ilmetä toiminnan kautta. Se on sama periaate, joka mulla oli aiemmin draamakäsikirjoittamisen puolella. Kun olin päättänyt noudattaa tätä periaatetta, tajusin että se ei toimi kuin sellaisten olentojen kautta, jotka toimii. Ei sellaisten olentojen kautta, jotka juo valkoviiniä ja puhuu tunteistaan. Se johtaa siihen, että hahmojen täytyy olla mielellään yksinkertaisia ja yksioikoisia miehiä, vaikka insinöörejä tai muita. Sellaisia, jotka ei puhu vaan suunnittelee ja tekee. Se siis johtuu tästä, ei ollenkaan siitä että olisin halunnut että mun kirjojen henkilöt on miehiä tai halunnut kuvata vain miesten maailmaa. Myös tämä karnevalismi ja kaikenlaisen hölmöyden esilletuominen onnistuu melkein ainoastaan miesten kautta, koska miehet hölmöilee. Ne hölmöilee paljon enemmän kuin naiset. Kun mulla on suuri halu lyödä läskiksi ja riistää arvo kaikenlaiselta liialta juhlallisuudelta, niin senkin motiivin toteuttaminen onnistuu paremmin miesten maailmassa, koska miehet niin usein tulee itse omalla toiminnallaan riistäneeksi arvon ja merkityksen kaikelta. Se ei naisten kautta niin hyvin onnistu. Tietenkin naiset itse osaa tehdä sen, ne osaa kuvata naisia ja pilkata itse itseään. Mutta mä en sitä hallitse. Se on erilaista, se ei perustu toimintaan vaan puheeseen. Mun kirjojen naishenkilöt on todellakin viisaampia ja realistisempia kuin miehet, ja se onkin harmittanut, että miten näitä kirjoja oikein luetaan. Mähän pilkkaan miehiä ja ylistän naisia. Toki on sitten myös semmoista selvänäköistä kritiikkiä, jota esimerkiksi Leena esittää, että miksi sun naiset on tollaisia madonnahahmoja. Miksi teen niistä aina sellaisia, miksi nostan ne jalustalle. Mutta tyypillinen feministinen kritiikki ei lähde tästä. </span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Onko se kritiikki, mitä alusta saakka on esitetty, vaikuttanut tekemiseesi suuntaan tai toiseen? Oletko saanut vielä lisää kierroksia tähän sukupuolikuvioon? Jos ajatellaan vaikka neljättä lyhytproosakirjaa Miesvahvuus ja sen tekstiä ”Uhrikivi”, niin siinä mennään jo aika äärimmäiseen miesproosamoodiin. Vedetäänkö siinä tahallaan yli?</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: No se kirja on jo nimeään myöten ironiaa ja kannanottoa. Se kirjan nimi, ihan samoin kuin vaikka ”Pakosarja”, se on monimielinen. Mielenkiintoista on, että kun siitä käännettiin joku teksti englanniksi, niin kirjan nimeksi mainittiin ”Head Count”. Se moniselitteisyys ei siinä käännöksessä kuulu ollenkaan.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Canal Grandessa käännät miehisen maailman ylösalaisin lopussa Tuulin kautta, ja joissakin uudemmissa kirjoissa, erityisesti Terminaalissa, on vahva feminiininen näkökulma mukana.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: On, ja siinä oli ehdottomasti sellaista haasteen vastaanottamista. Katja Kettu repi pelihousunsa, kun aikoinaan jossain kerroin, että mä kirjoitan romaania, jossa on päähenkilöinä kaksi nuorta tyttöä. ”Sitähän sie saatana et tee! Sulla ei oo minkäännäköstä oikeutta!” Mutta ajattelin, että näytän närhen munat. Että miksen mä sellaistakin voisi kirjoittaa.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Jos ajatellaan sitä miehistä proosaperinnettä, joka on sun tuotannon taustalla ja johon paljon viittaat, modernistit ja Haanpää ja Kivi ja niin poispäin, niin siitä perinteestä varmaan tärkein yksittäinen nimi on Linna. Mua kiinnostaa, miten siitä tuli niin tärkeä viitepiste sun ajattelussa ja kirjoissa. Olet kertonut että luit Linnaa jo lapsena, mutta miten Linna on myöhemmin vaikuttanut ja miten se nousee niinkin keskeiseksi? </span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: Alun perin se johtuu henkilöhistoriallisesta aikataulusta. Luin Tuntemattoman sotilaan muistaakseni vuonna 1967, noin kymmenvuotiaana. Kuvani sodasta oli siihen mennessä suunnilleen Korkeajännitys ja jotkut Tapani Löfvingin seikkailut. Tuntematon oli niin erilainen, niin silmiäavaava ja vaikuttava kokemus. Se osui sellaiseen kohtaan, että se jäi pysyväksi elämykseksi, ja sama toteutui sitten Pohjantähti-trilogian kanssa, jota aloin lukea suunnilleen seuraavana vuonna. Siinä taas oli se yhteiskunnallinen puoli. Se oli tärkeä orastavan ja heräävän yhteiskunnallisen tietoisuuden kannalta. Se kulki yhtä jalkaa sen kanssa, kun olin 12- tai 13-vuotias ja aloin voimakkaasti kokea oikeudenmukaisuuteen liittyviä kokemuksia. Taustalla oli Vietnamin sotaa ja kolmannen maailman sortoa, joista heräävä oikeudentunto sai kiinnepisteitä. Se oli väkevästi samaa prosessia kuin se Linnan kuvaus kehkeytyvästä ja nousevasta työväenliikkeestä, ja tietysti myös 30-luvun äärioikeiston noususta. Se myös voimakkaasti ruokki heräävää yhteiskunnallisten kysymysten pohdintaa ja istui hyvin niihin sen ikäisen ihmisen tuntoihin. Ja tietysti merkittävä tekijä on Linnan tekstin oivallisuus. Ne on kirjoja, jotka helposti tulee luettua uudestaan ja uudestaan, niin kuin tietysti myös Aleksis Kiven tuotanto. Aika vähän on lopulta sellaisia teoksia, joihin olen systemaattisesti palannut. Varmaan siinä on myös sellaisia psykologisia syitä. Se on konservatiivisuutta ja turvallisuushakuisuutta lukea uudestaan, ja Linnan kirjat kestää sen erinomaisesti. Ja sitten kun mulla on papukaijan ominaisuuksia, niin helposti opin myös ulkoa pitkiä pätkiä niistä teksteistä. Ne henkilöhahmot on käyttökelpoisia, kun ne on niin eläviä. Joku Hietanen tai Leppäsen Preeti, on niin helppoa käyttää niitä henkilöitä, kuvailla tai selittää jotain asiaa niiden kautta viittaamalla johonkin henkilöön, niiden repliikkeihin. </span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"> AA: Viittailet Linnaan paljon, mutta jos taas sitten lukee sun omia sotaa tai armeijaa sivuavia juttuja, vaikka ”Huttusta” tai ”Linjan” kolmea tekstiä, niin ne on temperamentiltaan ja maailmankuvaltaan ja tietysti myös proosatyyliltään kaukana Linnasta. Ne on absurdeja, surrealistisia, lähempänä Meren tekstejä.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: Ilman muuta, niissä Meri on olennaisin. Ja myös Haanpää. Mun proosa ei sinänsä tietenkään ole ollenkaan linnalaista. Linnalla on aivan klassinen kuvauksen, kerronnan ja dialogin kolmijako. En siinä ole omaksunut Linnalta yhtään mitään. Se yhteys tulee ihan muista asioista.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Sekä Linnan että Meren kohdalla on kyse tietynlaisesta päällekirjoittamisesta tai reunaan kirjoittamisesta. Linna ja Meri on sun fiktion maailmassa olemassaolevia, tunnettuja asioita, joilla voi leikitellä. Pohjoinen puhuu -kokoelman novellissa ”Pesä” leikitään Meren 50-luvun kuvausten tunnistettavilla koukuilla. Tunnelma ja tyyli on samantapainen.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: Joo, se on ihan tietoinen tribuutti. Mä kirjoitin myös kuunnelman Meren syntymäpäivien kunniaksi radioon, sen nimi oli ”Tykkypetäjä”. Se oli unohtumaton tapahtuma sen äänittäminen, kun siellä oli Antti Litja ja Vesa Mäkelä, aivan käsittämätön parivaljakko. Heti kun otto loppui, niin alkoi päättymätön anekdoottien virta. Litjalla oli loputtomiin tarinoita esimerkiksi Pyynikin Tuntemattomasta sotilaasta.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Merellä ja Linnalla on molemmilla myös merkittävä esseetuotanto, jota myös olet kommentoinut ja jota voi lukea yhteydessä heidän fiktiokirjoihinsa. Erityisesti Linnalla esseetuotanto on hyvinkin kiinteästi sidoksissa romaanituotantoon. Miten itse näet fiktion ja nonfiktion suhteen omassa tuotannossasi? Millä tavalla fiktio ja esseet liittyvät toisiinsa? ”Miten kirjani ovat syntyneet” -esitelmässä mainitsit hieman yllättäen, että pidät pääteoksenasi Liikkumaton liikuttaja -esseekokoelmaa.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: No joo, siinä oli osittain provokaatiota, mutta kyllä siinä paljon perääkin on. Se oli jo ihan työprosessina intensiivinen, siihen meni paljon työtunteja, ne ei ole aina yhteismitallisia kirjan mitan kanssa. Siinä on sekin, että ne esseet on olleet kaikkein mukavimpia töitä, myös Nollapiste oli sellanen, että sitä oli mukava kirjoittaa. </span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Entä Ulkona, se on vähän erityyppinen esseekirja kuin muut? </span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: Sekin oli ihan miellyttävä työprojekti. Siinä on se ero, että se taas on aika nopeasti ja löysin rantein tehty. Kun Siltala-kustantamo oli perustettu 2008, niin suurin piirtein helmi–maaliskuussa kysyin, että voisitteko julkaista tämmöisen syksyllä. Ja Touko sanoi että voisimme. Tuntui vapauttavalta, että vielä maaliskuussa saattoi sopia kustantajan kanssa, että mitä jos mä rupeaisin nyt kirjoittamaan tällasta kirjaa. Se oli viehättävää, kun oli tottunut ja totutettu siihen, että katalogin diktatuuri määrää kirjailijankin aikataulun, niin pienessä pajassa se ei pidäkään paikkaansa. Tai ehkä nykyään enemmän jo pitää. Ulkona-kirja tuli joka tapauksessa äkkiä ja spontaanisti, mikä määrittelee sen kirjan luonnetta.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Siinä on sellainen hektinen reaaliaikaisuuden tunnelma, joka välittyy lukijalle.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: Joo, ja kyllä siinä oli tämmönen ajatus, että olin ärsyyntynyt mielikuvaan esseekirjasta kirjoituskokoelmana, jossa kiteytyy viisaita ajatelmia, jotka on irrotettu ja objektivoitu ulos kirjoittajastaan. Kun esseistiikka lähtökohtaisesti on ja sen pitäisi olla kaikkein henkilökohtaisin kirjallisuuden laji, niin kuinka se on karannut sellaiseksi, että se on erillään tekijästään. Ulkona-kirjan lähtökohtana oli sen rikkominen, että kirjoittaja kätkeytyy tekstinsä taakse. </span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">AA: Siinä kirjassa, ja jonkin verran myös Nollapisteessä, käytät henkilöhahmoja esseen sisällä. Jutuissa esiintyy ”tohtori Koski” ja kumppanit vaikka Albaniasta ja New Yorkista kertovissa luvuissa. Ne tuo siihen oman värinsä ja dynamiikkansa, jota ei yleensä esseetekstissä kohtaa. Ja kääntäen, sun romaaneissa on sisällä isoja esseekaaria, hyödynnät niissä esseeromaanin keinoja.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">HR: Joo, se on ihan selvää. Erityisesti sitä esiintyy romaaneissa, ei niinkään novelleissa, koska niissä on kuitenkin niin tiukka koreografia. Novelli on niin kuin jääkiekkopeli, siinä ei ole tilaa sijoittaa mukaan mitään esseististä ainesta. Mutta romaaneihin se pyrkii vahvasti tunkemaan mukaan. Ja varmaan se mun romaaninkirjoittamisen perusprobleema on ollut ja on, että kuinka sulattaa se esseistinen aines osaksi teosta niin, että se olisi orgaaninen ja rakentaisi sitä romaanina sen sijaan että se on päälleliimattua. Se on ehkä jopa lähtökohtaisesti ratkaisematon ongelma, jonka äärellä olen joutunut punnitsemaan koko käsitystäni siitä, mikä romaani on. Olen koko ajan enemmän alkanut problematisoida ja epäillä omaa romaanin konseptiani ja käsitystäni. Ehkä jossain Atlantiksen kohdalla toteutin sitä ihan vapaasti, niin kuin lapsi leikkii. Ei mua silloin huolestuttanut tippaakaan, onko tämä kirja nyt muotopuoli. Ja miten eri osat liittyy toisiinsa. Tulee mieleen, kun olin Suomenmaa-lehdessä oikolukijana ja siellä eläkkeellä oleva päätoimittaja kirjoitti juhlapääkirjoituksen, joka päättyi niin että ”pysyköön Suomenmaan köli edelleen vedenpinnan yläpuolella”. Jos romaania ajattelee tällaisena purjealuksena, niin en ollut yhtään ajatellutkaan, missä asennossa se kulkee, onko siinä masto kohti pohjaa. Ehkä olen sittemmin enemmän alkanut epäillä sitä spontaania romaani-ideaani ja alkanut kunnioittaa klassisempaa romaanikäsitystä. Ja vaikka en periaatteessa ikinä ole kiinnostunut netistä lukemaan mitään kirjojeni kommentaareja, niin joskus Atlantis-romaanista luin joitain blogien keskusteluketjuja, ja ne oli mielenkiintoisia, koska ne oli täysin toisensa poissulkevia. Varmaan se kertoo juuri tästä, että esseistisen aineksen ja kaiken muun painojakauma on siinä romaanissa kaikista hankalin. Se näkyy vastaanottokokemuksen jyrkässä jakautumisessa. Mutta silloin kun sitä kirjaa kirjoitin, niin en pätkääkään miettinyt sitä. Atlantis on leikkivän ihmisen tekemä, mä en laskelmoinut mitään sitä tehdessä. Ja siinä on psykologisesti taustalla se, että se oli Canal Granden jälkeen seuraava romaani, ja siinä oli jotain hybristä tai sen sukuista. Tai ainakin sellainen ajatus, että en rupea yhtään miettimään, vaan kirjoitan juuri sillä tavalla kuin hyvältä tuntuu.</span></span><br />
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif; font-size: medium;"><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span><span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><a href="http://www.siltalapublishing.fi/kirja/257/">Raittilan linja Siltalan sivuilla</a></span></span></div>
Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-53664647183543956892016-11-29T15:42:00.004+02:002016-11-29T15:58:54.610+02:00maammecraft<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>JA</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
<w:UseFELayout/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="276">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]-->
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
</style>
<br />
Sen ovat sanoneet vanhat ihmiset: meidän maamme ei ole aina
ollut sellainen kuin se nyt on. Päivityksen jälkeen sudet pääsevät hornaan. Maa
oli ensin tulinen vetelä pallo, jossa vuoret ja muut aineet olivat kuumuuden sulattamina.
Vähitellen antoi Jumala tämän tulipallon jäähtyä avaruudessa olevasta
kylmyydestä. Maan pinta on siis jähmettynyt kuoreksi sulana olevan
sisuksen ympärille, mutta kahden peninkulman syvyydessä jalkojemme alla on
vielä tänäkin päivänä tuli, joka välistä puhkeaa ulos. Horna on oikeastaan
valtava luola, joka koostuu pääasiassa hornahiedasta. Siellä on myös pieniä
sora- ja sieluhiekkakeskittymiä. Hornasta voi löytyä myös tavallisia
luurankoja. Likempänä kylmiä napoja on kuori paksumpi, ja siksi tunnemme
me täällä vähäisiä maanjäristyksiä. Maassa kasvaa sieniä, ja
luolan yläosissa näkyy hehkukiveä. Kaikki vesi oli alussa kuumuudesta
ilmaan haihtuneina höyryinä. Mutta pinnan jäähtyessä kylmenivät
vesihöyrytkin ja putoilivat rankkana sateena maahan. Laavameren alla on punaisesta kalliosta koostuvia
jyrkänteitä. Yläosissa on tyhjiö, josta ei kuitenkaan saa
vahinkoa. Kauan ennen ihmisten asumista meidän seuduillamme hyökyivät jäisen
meren aallot maiseman yli. Merestä kohosivat ainoastaan korkeimmat
vuoret kallioina. Aggressiiviset joukot, jotka palavat päivällä
ylämaailmassa, eivät pala sieluhiekan päällä. Kaivoa kaivaessamme saamme nähdä,
kuinka erilaisia kerroksia hiekkaa ja savea on asettunut toistensa päälle. Puut kasvavat normaalisti, mutta niiden lehdet muuttuvat
ruskeansävyisiksi ja kuolleen näköisiksi. Kellot eivät pysty määrittämään
vuorokaudenaikaa, sillä aurinkoa tai kuuta ei ole. Kompassien ja kellojen
osoittimet pyörivät ympäri vaihdellen suuntaa. Se oli Jumalan tahto, että tämän
maan piti kohota ylös merestä niin ihmeellisellä tavalla. Vilja kasvaa
maasta, mutta sen sisukset käännetään nurin. Linnoituksissa kasvaa punainen
hornapahka, jota käytetään taikajuomien hauduttamiseen. Siellä missä vanhat
muistavat soutaneensa nuoruudessaan, siinä kävelevät nyt lapset kuivin jaloin
hiekalla.<br />
<br />
<span style="color: #1c1c1c; font-family: inherit;">Lauseet:</span><br />
<span style="color: #1c1c1c; font-family: inherit;"><a href="http://fi.wikisource.org/wiki/Maamme_kirja">fi.wikisource.org/wiki/Maamme_kirja</a></span><br />
<span style="color: #1c1c1c; font-family: inherit;"><a href="http://fi.minecraft.wikia.com/wiki/">fi.minecraft.wikia.com/wiki/</a></span><br />
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5775907740241621736.post-4786895145911564092016-09-15T11:01:00.002+03:002016-09-16T09:46:20.332+03:00Muistiinpanoja Zodiakin Neuromaanista 14.9.2016<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKHbhWdYUwf-d4BSNAdtzerzcuk-0sYYqf7hvISPZH2mAzSRu8vo91I7qHrOSFI5SC3dlglhy1zg45UYhveUhLqfVoNAzLyA6EOFt282_LLmXyR-FJSiVnfv1TEgcqrdE946sdhEWN4wQ/s1600/neuro_ovi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKHbhWdYUwf-d4BSNAdtzerzcuk-0sYYqf7hvISPZH2mAzSRu8vo91I7qHrOSFI5SC3dlglhy1zg45UYhveUhLqfVoNAzLyA6EOFt282_LLmXyR-FJSiVnfv1TEgcqrdE946sdhEWN4wQ/s1600/neuro_ovi.jpg" /></a></div>
<br />
Marian sairaalan oven
yläpuolella lukee isolla Neuromaani. Pelkkä astuminen sisään kyltin
alta on kummallinen kokemus. Tuulikaapissa kuuluu koirien haukuntaa,
ensimmäistä kertaa pelottaa vähän.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Väkeä on tungokseksi asti
vastaanottokäytävällä. Orientoidun väkisinkin oikeaan lääkärikäyntiin. Tuntuu jo
kohta enemmän siltä kuin olisi lääkärissä kuin että olisi menossa esitykseen.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Vastaanotto sujuu samalla tavalla
ja samoin äänenpainoin kuin normaalissa lääkärikäynnissä. Pyydetään odottamaan että
kutsutaan nimellä. Kutsut ovat jokaista äänenpainoa ja katsetta myöten autenttisen
tuntuisia. Lääkäreitä ja sairaanhoitajia tulee ja menee. Potilaat saavat
muovisen lääkepikarin, josta pitää nielaista vaalea tabletti.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Ohjelmalehtinen on samalla ohje
esitykseen. Siinä kerrotaan mp3-soittimen käytöstä ja siitä, missä kaikkialla esityksen
aikana saa liikkua.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Oma vuoro tulee, henkilökohtainen
kontakti tuntuu yhtä aikaa hyvältä ja ahdistavalta. Paikkaan on eläytynyt
jo niin vahvasti, että potilaan rooliin menee helposti, samanlainen kihelmöinti
kuin lääkärissä, tahdoton seuraaminen. Vielä pieni odotus ja sitten hoitaja
auttaa päälle sairaalakaavun ja varmistaa vielä että osaan käyttää soitinta. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Siitä siirrytään viereiseen
huoneeseen makaamaan sairaalasänkyyn ja jäädään yksin kuulokkeet päässä kuuntelemaan introa. Se
on periaatteessa sama kuin romaanin kakkosluku Aamu, jossa kerrotaan auringosta
ja heräämisestä. Miten moniaineksinen teksti onkaan, psykedeelisiä törmäyksiä,
auringon ja kalan silmiä, tuijotan kattoon ja tekstissä kerrotaan että tuijotan
kattoon. Viereisestä sängystä potilas jo nousee ja lähtee kävelemään
käytävälle.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Yli-Juonikkaan tekstin lyyrisyys pääsee esiin. Lukija on ammattinäyttelijä
miellyttävine äänikirjaäänineen. Tuntuu kuin laskeutuisi Neuromaanin
tekstimereen, joka on niin tuttua ja samalla niin outoa ja runsasta, ettei sitä
koskaan pysty tarkasti pitämään mielessään. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Ehkä noin viiden minuutin kuluttua
tulee ensimmäinen valintatilanne. Voi jäädä paikoilleen tai lähteä ”aamujumppaan” muistaakseni
viidenteen kerrokseen. Tuntuu hyvältä päästä liikkeelle. Kun kävelee käytävän
halki vielä odottavien tulijoiden ohi, tuntee itsensä jo kokeneeksi potilaaksi,
laitostuneeksi. Tilan tuntu, paikan tuntu on koko ajan poikkeuksellisen vahva.
Ollaan todella intensiivisesti nimenomaan sairaalassa ja jo se tekee
esityksestä jotakin, mitä en ole ennen kokenut. Mutta missä minä oikeastaan
olen, kirjan sisälläkö? Välillä tuntuu siltä. Millainen tämä tilanne on? Sosiaalinen
hämmennys on myös hyvin vapauttavaa. Vähän hymyilyttää, kun vilkaisee muita
potilaita, mutta kukaan ei halua rikkoa illuusiota.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Ylös pääsee sekä hissillä että
portaita. Menen portaita tietokonelaukkua kantaen (säilytyspaikkaa ei ole),
vaikka se on hieman raskasta. Naurattaa, kun kaikki on niin hienoa ja outoa.
Uskomatonta, että tämä on ylipäätään tehty. Kenelle voi tulla mieleen ottaa kirjassa mainittu ”neurokoreografia” näin kirjaimellisesti. Kirjaimellisuus on parasta.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Osa kerroksista on suljettu mutta
kaikki, kieltomerkitkin, sulautuvat osaksi teosta. Aurinko on laskemassa ja
häikäisevä valo tulvii käytävään. Teos virittää kaiken tilassa olevan osaksi itseään. Ulkona kulkeva ratikka on
ihmeellinen sairaalan isosta ikkunasta katsottuna. Myös edestakaisin
kuljeskelevista potilaista tulee eräänlaisia tanssijoita tai liikkuvia patsaita.
Olemme toisillemme näyttelijöitä ja lavastetta, ja samalla meitä yhdistää tämä
kokemus, joka luo tietynlaisen solidaarisuuden. Kaikki leikkivät mukana.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Silloin tällöin näkee järjestyksenvalvojan eikä voi tietää, onko hänkin tanssija. Potilas saattaa
yhtäkkiä alkaa täristä ja kouristella käytävälle jätetyllä sängyllä. Käytävillä
tanssitaan, tanssijat ovat hienovaraisesti tietoisia katsojista. Mukauttavat
liikkeensä potilaiden sijaintiin vaikka ovat samalla ikään kuin toisissa
tiloissa. Kerran kaatuva tanssija koskettaa minua. Monet liikkeet jäljittelevät
jonkinlaisia kouristuksia tai pakkoliikkeitä, mutta eivät rajusti vaan useimmiten
pehmeän tyylitellysti.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Heti aluksi tunne, että huoneita ja
asioita on liikaa, ja juuri liiallisuus on tässä kaikessa niin miellyttävää. Aavistaa jo, että tästä jää paljon näkemättä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Huoneiden rekvisiitta, esimerkiksi
silitysrauta tai naamio tai koirataulu yhdistyy hetkittäin soittimelta kuuluvan
tekstin kanssa. Vainoharhaisia yksityiskohtia, merkityksellisiä esineitä
kaikkialla. Huoneissa on myös löydettäviä asioita, kuten papereita, post it
-lappuja ja kuvia laukkujen sisällä. Eräässä huoneessa potilas tutkii lappua ja
ojentaa sen sitten minulle. Lapulla on Neuromaanin yhden alaviitteen teksti, jossa
kerrotaan kuinka paljon rahaa kirjan luettuaan voi tienata.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Soittimelta kuuluvan tekstin
tekstuuri on niin tiheää, että sitä ei pysty kovin tarkasti seuraamaan, jos
haluaa pysyä tietoisena myös tilasta jossa on, ja ihmisistä siellä. Kuin
uppoaisi tekstin syvänteisiin, jotka yhtäkkiä sitten palautuvat mieleen. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Joissakin huoneissa, kuten upeassa
balettihuoneessa, samanaikaisia ”tekstejä” tulee<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>hyvin monta päällekkäin: itse baletti (miten
ihmeellistä on katsoa balettia metrin päästä!) ja kuulokkeista kuuluva luenta,
joka saattaa romaanin tapaan viitata muihin kirjoituksiin, Yli-Juonikkaan alkuteos,
jota yritän pitää referenssinä, seinälle heijastettava elokuvaluuppi, View-Master-laitteet, joissa on erilainen idylli kuin selostetussa Riekkisen
lapsuusmaisemassa. Kaikki törmäykset ja jännitteet, koko ajan eksyy jollain
tavalla. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Idylli on jonkinlainen
teema balettihuoneessa, jossa on tekonurmimaista mattoa ja metallinkiiltoinen
tanssijan väylä (potilaat yrittävät vältellä sille astumista, kuin se olisi
pyhä), mutta teema ei missään paljastu selvästi. Runsaus peittää pohjarakenteen
niin kuin romaanissakin, mikä on ihanaa. Seinälle heijastuva
suomifilmiromantiikka säröilee.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Yhdessä huoneessa pyörii <a href="https://vimeo.com/179063657">video</a>, jolla
tutkijat Laura Piippo ja Sakari Kursula kertovat Neuromaanista, myös Jaakko
vilahtaa, ja suvereenisti ylilääkäriksi tekeytynyt Raekallio puhuu. ”Tervetuloa
viihtymään”, ”anonyymisti verkkokaupassa”... Miten tarkasti lipevän epäilyttävää
kaikki Johtavan Neurokoreografin esityksessä onkaan. Salaliittojen, korruption, byrokratian ja pseudotieteen loistava keitos. Huoneessa esittää
pakkoliikemäistä tanssia pitkä mies. Hän nousee käsien varassa pöytälevylle.
Välillä hän tuntuu ihmettelevän Kursulan puhetta valkokankaalla, ehkä jopa
reagoivan Kursulan käsien liikkeisiin. Viereisessä huoneessa pyörii monitorilla
kummallinen aivomallinnus ja pöydällä on tutkimuspapereita sekaisin.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Samassa kerroksessa on
vastaanottokoppi, jossa on yksinäinen tanssija. Tuntuu röyhkeältä mennä koppiin
ja istua hänen työtuolilleen seuraamaan ainoana katsojana esitystä. Astua noin vain tanssijan tilaan, missä muualla tällaista pääsisi kokemaan? Täälläkin on
seinillä ylitsepursuava määrä lippulappuja, kuten muuallakin. Tilat
ovat ylikoodattuja eikä niitä saa hallintaan, varsinkaan kun kuuntelee samalla
tekstiä soittimelta. Tekstissä lainataan Calvinon Näkymättömien kaupunkien
helvettipätkää.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Uskomattoman taitavasti sairaalassa
on pelkistetty, konkretisoitu ja tilallistettu romaanin ideoita. Ja alkaa
ajatella, että tällaisista huoneista se alun perin koostuukin. Eikä
huonemetafora ole hassumpi kirjallisuutta lukiessa muutenkaan. ”Käännös”
tanssin, installaatioiden, ja yleensä tilaan sidotun taiteen kielelle on virtuoosimainen.
Nautin tästä niin paljon. Yli-Juonikkaan huumori yhdistettynä erilaisiin
ahdistaviin ja pelottaviin pohjasävyihin on myös tavoitettu. Tästä olisi helposti voinut
tehdä varman päälle ahdistavaa skitsopatsastelua, mutta tämä on (Kaspar
Hauserin tapaan) myös hyvin viihdyttävää.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Koiran hyökkäys Sveitsissä ja
siihen liittyvä nabokovilaisen överisti tyylitelty proosa on yksi parhaista
jaksoista romaanissa ja hieno myös täällä. Täydellisen peittävään tarkka-ampujan
maastoasuun sonnustautunut tanssija kyyhöttää kerroksen (nelosen vai vitosen,
en enää tiedä) sisääntuloaulassa kuin seefferi,
taustalla pienoismalli hotellista tunnelmallisesti valaistuna. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br />
Istun otuksen lähelle pehmeälle matolle. Tekee
mieli mennä sen viereen. Olento on kummallisella tavalla tietoinen minun
läsnäolostani ja reagoi eläimen tapaan samalla kun kuuntelen tarinaa Riekkisen juoksulenkistä. Olento on yhtä aikaa söpö ja pelottava. Sitä haluaisi koskea,
mutta en koske.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Käytävältä kuuluu jotain kummaa
melua samalla, tilanne alkaa tuntua uhkaavalta. Koirakohtauksen koomisuus ei
täysin laimenna tunnetta. Huomaan, että esitys on hetkittäin oikeasti
ahdistava, sen tuntee hengityksessä, joka käy välillä vaikeaksi. Jos vieressäni
oleva olento nyt syöksyisi päälle, se olisi kamalaa. Karvaturri lähtee
kuitenkin liikkumaan poispäin ja jotkut katsojat seuraavat sitä. Se nousee
kahdelle jalalle.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Monissa tiloissa on taustamelua,
joka toimii maagisesti yhteen kuulokkeista tulevan kerronnan kanssa. Melu on
tyypillisesti jonkinlaista jyminää tai kohinaa, joka sitoo puheäänen tilaan. Teknisesti
todella toimiva ratkaisu, joka luo ikään kuin (jälleen yhden) sillan
kuulokkeista kuuluvan puheen ja tilan välille. Äänten sekoitukset ovat muutenkin
tehokkaita, vain osa tutkimushuoneista on sillä tavalla eristetty muusta tilasta,
ettei niihin kantautuisi sivuääniä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Hurjin yksittäinen huone on
aistideprivaatiotankki, joka on toteutettu pallomerenä. Pohjakerroksen
huoneessa vieraat pukevat suojapuvun (sairaalakaavun ja muiden vaatteiden päälle)
hoitajan ohjauksessa ja siirtyvät sitten sisempään tilaan pressun taakse, jossa
saavat lisäohjeita. Sen jälkeen mennään huoneeseen, joka on hämärän violetiksi
valaistu ja täynnä palloja ja pallojen seassa makaa ihmisiä. Heistä näkyy vain
osa, ja vaikutelma on hiukan kammottava. Kömpiminen
ihmisten ja pallojen sekaan hiostavissa vaatteissa samalla kun taustamelu
melkein estää kuulemasta, mitä raidalla kuuluu, on melko klaustrofobinen joskin
myös nautinnollisen regressiivinen kokemus.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Olo on kaukana
aistideprivaatiosta, kun vaatteet kiristävät ja kahisevat ja valot tuntuvat
kummallisilta, ja aina joku liikehtii ja liikuttaa palloja ja onnistun vielä
sekoilemaan soittimen kanssa niin että kestää aikansa saada teksti taas
pyörimään ja uudet tulijat yrittävät mahtua sekaan pieneen tilaan. Kovin kauaa
huoneessa ei viihdy. Nauhalta kuuluu valintatilanne: jos suvussasi on
perinnöllisiä psyykkisiä sairauksia, siirry... Jos ei, jää paikallesi. Lähden
mielelläni liikkeelle ja vääntäydyn hankalasti pallojen seasta pois.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Koko ajan on tilaisuus käydä myös
kanttiinissa, mihin nauhalla kehotetaankin, mutta en malta, koska ei tiedä
milloin aika loppuu ja kuinka paljon jää näkemättä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Eräässä huoneessa on pakettilähetysten
pehmustemuoveja, ja koko huone on vuorattu muovilla ja valaistu oranssin sävyiseksi.
Samalla kuulemme tarinaa liimahöyryjen imppaamisesta ja aivojen harmaan aineen koostumuksesta. Tästä muistaakseni numerosta 15
siirrytään viereiseen kliinisempään tilaan 16, jonka seinällä on dokumentteja
aivotutkijoiden ”virkistyspäivästä”. Työryhmän valokuviin on lisäilty työpaikkahumoristisia yksityiskohtia kuulakärkikynällä. Jaakolla on kruunu tai
sarvet. Mukana on Kursulan gradusta Neuromaanin linkkikaavio, jonka päälle on asetettu leikelty Tokion metrokartta. Kaikkiaan seinän kollaasi on tolkuttoman runsas, niin
että siitä ei voi saada otetta jäämättä huoneeseen liian pitkäksi aikaa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Viimeinen huone, jossa ehdin käydä,
on juhlasali.<span style="line-height: 150%;"> Ruokapöytä on makaaberi, lautasilla on kasvoja, rikkinäisiä naamioita,
yleisvaikutelma on goottilaisen synkkä ja koristeellinen. Nurkassa on pieni
erillinen pöytä, jolle on asetettu tohtorinhattu. Istun sen ääreen ja kuuntelen soittimen tekstiä, kun yhtäkkiä käytävän kaiuttimet kuuluttavat tutkimusten päättyneen. Potilaat alkavat valua kohti hissejä ja portaita.</span><br />
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Ajantaju on tehokkaasti
kadonnut. Esitys lienee kestänyt melko tarkkaan kaksi tuntia, päättelen
myöhemmin, koska kanttiinissa ottamani valokuva on otettu klo 21.18. Esityksen
aikana puhelimen käyttö oli kielletty.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Jää tunne, että on nähnyt vain yhden mahdollisen otoksen kaikesta.
Joihinkin tiloihin ei oikein uskaltanutkaan mennä, mutta ehkä olisi myöhemmin
uskaltanut. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Parin tunnin jälkeen ehkä olisi
muutenkin päätynyt vaeltelemaan kerroksissa ja huoneissa vapaammin. Nyt yritin kulkea
melko tiiviisti suhteessa tekstiin ja sen tarjoamiin valintoihin. Pakolle
alistuminen lisäsi muutenkin vahvaa uppoutumista. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
Teos on oikeastaan yhtä aikaa
tanssiesitys, eräänlainen roolipeli ja taidenäyttely, jopa konsertti, ottaen
huomioon miten intensiivistä kuuntelua se vaatii. Hienoimpia asioita, joita olen
päässyt kokemaan.<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaw_2VXBQp_NZT3iyltUTNYJ0DmCdnj4U8Q5DB5cepj_FFwhpQQAgTu416ySMzfh2F0B3AArj_dSnk9SiHtpbBb9BSHbcE5-5_lxXWFumVJdcwraITo2NK8PL4gUN1DQz5m9l9Ob_iIsI/s1600/IMG_2313.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaw_2VXBQp_NZT3iyltUTNYJ0DmCdnj4U8Q5DB5cepj_FFwhpQQAgTu416ySMzfh2F0B3AArj_dSnk9SiHtpbBb9BSHbcE5-5_lxXWFumVJdcwraITo2NK8PL4gUN1DQz5m9l9Ob_iIsI/s320/IMG_2313.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
RELATED STORY: <a href="http://blogi.otava.fi/kallonporaajan-iltapaiva-2/">Kallonporaajan iltapäivä</a>.</div>
Arnkilhttp://www.blogger.com/profile/13081656182009893012noreply@blogger.com0