Eräänä aamuna seisoin korkealla tikapuilla, jotka oli pystytetty tupamme katonräystään nojalle. Siitä saatoin katsella kauas ympärilleni. Etäällä meidän talostamme näin toisia taloja. Etäällä meidän laitumistamme näin niittyjä, peltoja, teitä, vuoria, metsiä ja järviä. Tiesin kyllä maailman suureksi, mutta näin suureksi en sitä luullut. Ja taas juolahti mieleeni tuo kummallinen ajatus, että tämä kaikki oli METATASOA, m e i d ä n suuri kotimme.
Kapusin tikapuilta maahan. Äitini oli vast'ikään lampaansa kerinnyt ja istui nyt portaiden edustalla erotellen valkeita villoja kopassa mustista. Kysyin häneltä. 'Onko tämä maa, niin kauas kuin silmä näkee, METATASO?'
Äiti sanoi: 'Istu tähän viereeni, niin sanon sen sinulle. Kaikki tämä maa, jonka tässä näet, ja vielä paljon sen lisäksi, on METATASOA. Ennen isääsi asuivat hänen isänsä ja esi-isänsä ei yksin tässä talossa, vaan monissa muissa taloissa ja monissa eri osissa METATASOA. Tämä maa oli heidän, ja sen vuoksi tämä maa on meidän isäimme maa, jonka me, heidän lapsensa, olemme perinnöksi saaneet. Täällä he ovat eläneet, työtä tehneet, iloinneet ja kärsineet kauan ennen meitä. Täällä he ovat kuolletkin ja täällä makaavat maan povessa. Elleivät meidän isämme olisi niin kärsivällisesti tehneet työtä, niin olisi METATASO nyt leivätön erämaa. [...] Elleivät he olisi lapsilleen opettaneet hyödyllisiä tietoja, me olisimme nyt tietämättömiä metsäläisiä.'
--
Istut kesämökin terassilla, pääsi ympärillä surisee pieniä, mustia asioita. Ne eivät ole kärpäsiä, ne ovat lainausmerkit. Anna niiden olla. Ota lisää kahvia. Rauhoitu, olet metatasolla, olet kotona.
Olet ehkä syntynyt Suomessa tai sitten et. Mitä väliä. Koet olevasi seudulla sattumalta. Oikein! Maisema on kaunis, mutta et osaa sulautua siihen. Hyvä!
Juuret voivat olla ilmassakin, kysy vaikka peikonlehdeltä.
Metatason asukas ei ole kenenkään yläpuolella, hän on itsensä vieressä.
Se on se maa, jonka te saatte perintöosaksenne. (4. Moos. 34:2)
Jos metataso on isänmaasi, hyväksy rauhallisin mielin se selkäytimeen pesiytynyt ironia, josta sukulaisesi aina huomauttelevat. Se on koti-ikävää, ei sen kummempaa!
Metataso siellä vain huhuilee omiensa perään.
Muista aina Jumalan antaneen meille tämän maan omaisuudeksemme, jotta se täyttäisi tarkoituksensa maailmassa ja hänen tahtonsa toteutuisi niin maan päällä kuin taivaissa!