28.11.11

toisinaan he laskeutuvat suoraan mereen

Ulompana vihreä hämärä muuttuu tummemmaksi ja sitten on vain musta aukko, joka johtaa pohjattomuuteen. Tyttö tulee raskaaksi saukkojen maassa ja synnyttää "Pikku Saukon". Toisinaan he laskeutuvat suoraan mereen ja jäljelle jää vain pieni, kapea kallionpengermä, jota pitkin heidän on tasapainoiltava eteenpäin. Hän esittelee Pikku Saukon päälliköille ja pyytää, etteivät nämä tappaisi sitä, mikäli näkevät sen kalastamassa eläinhahmossaan. Se on suuri, juuri sellainen kuin sen pitääkin olla. Isoisä rikastuu kaikesta vauraudesta, jota toiset päälliköt lahjoittavat hänelle tullessaan nälkäaikoina syömään Pikku Saukon pyytämiä valaita. He tuntevat nenässään kostean tuulen, ja se tuoksuu hauskalta. Syrjityn heimon jousimies tappaa Pikku Saukon ja anastaa sen suusta hylkeen. Tyttö kuolee suruun. Tappoon syyllistynyt tuo isoisälle kaikenlaisia lahjoja hyvitykseksi, mutta lakia ei voi yksikään kuolevainen muuttaa. He laskeutuvat selälleen pehmeään hiekkaan ja katsovat taivaalle.

3 kommenttia:

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Noni. Aion lukea tämän jouluna sukulaislapsilleni. Se on taas suvun epäluulo sitten kivasti niskassa. Sun vika. Harry-setä on vähän outo ja saa taas kaikki surulliseksi.

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Tosin samalla on sanottava että itse teksti on hyvin kaunis ja outo. Viimeinen ja ensimmäinen lause ovat kyynel-kaunis-onni-ja-suru.

Arnkil kirjoitti...

Kiitos jälleen, kamu!
Eka & vika lause ovat molemmat lainoja Muumipeikon ja pyrstötähden ensimmäisestä luvusta.
Ja toi saukkotarina on sovellettu Maussin Lahjasta. Must' oli hienoo, että se saukko pyydysti valaita! (Noin niin kuin tietysti fiktiivisesti. Tässäkään postauksessa ei juuri oikeita eläimiä vahingoitettu.)