katsomisesta

”Seapunk ei kuitenkaan ole seapunkia ilman risuaitaa. Koko kulttuuri perustuu nykyihmisen kamppailuun teknologian ja luonnon välissä ja elää netissä, laulaja selittää. [...] Muoti ei hänen mukaansa tule enää kadulta, sillä eiväthän ihmiset kadulla toisiaan katso, vaan älypuhelimiaan.”

(Shan Beasten haastattelu, NYT 38/2012)

”Kaikki netistä löytyvä vaikuttaa surumieliseltä niin kuin värikäskin perhoskokoelma näyttää lohduttomalta.” 

(Petri Tamminen, Rikosromaani, s. 127)

rehellistä suomalaista scifiä

Mäkinen oli evästauolla kun hämähäkkiä rupesi lappamaan ikkunasta. Huusin sille että pudottaisi voileivät ja vetäisi pään sivuun, sain kopeloitua seiskaseiskan tuolilta oikein päin käteen. Ensimmäinen lukki kellahti ikkunalaudalta pimeyteen, huoneeseen jäi vaaleanharmaata savua ja hetkeen ei silmissä näkynyt muuta kuin punaisia palloja. Mäkinen oli saanut pistoolinsa esiin ja suolasi seuraavia tulijoita. Luodit kimpoilivat metallikuorista sirahtaen, kapeisiin jalkoihin sentään sai sen verran vahinkoa, ettei otuksia päässyt sisään saakka. Lyötiin räppänä kiinni ja lähdettiin juoksemaan yläkertaan. Portaikosta huusin Sarkolalle, että virittäisi raskaamman tussarin, sieltä olisi luultavasti iso porukka tulossa. Sarkola huusi tämän jo hyvin tietävänsä. Nelosen aulasta näin mortit tuvan ovella unenpöpperössä ihmettelemässä. Käskin niitä etsimään housut jalkaan ja tulemaan haipakkaa asemiin. Sarkola ja Isotalo tähystivät panssarilasin luona, niiden ilmeet heijastuivat tummasta pinnasta. Toistasataa hämähäkkirobottia oli jo ulkoseinän rappausta pitkin kiipeämässä. Ovaalimaiset vartalot erotti pimeässä, violetit jalat tikkasivat ylös alas kuin kangaspuut. Alhaalla jalkaväen kärki viritteli imukuppeja valmiuteen. Sateen läpi näimme, kuinka valonheitinten kiilat pyyhkivät pitkiä märkiä mantteleita ja sudennaamoja ja valaisivat hetkeksi tyhjät silmäkuopat. Rupesin laskemaan, kuinka monta meitä viime viikon väijytyksen jäljiltä oli. Tukikohtaa ei tällä porukalla kauan pidettäisi. Muutama ceekasi kun lentäisi paikalle, meidän hernepyssyt olisivat yhtä tyhjän kanssa. Isotalo selitti erottavansa yökiikarilla juggernautit taivaanrannassa. Niitä tuli pari-kolmekymmentä rintamassa ja lisää näkyi taaempana solassa. Huusin morteille suunnitelman muuttuneen, Sarkolalle sanoin että veisimme loput säilykkeet bunkkeriin. Vanikkaa ja energiapatukoita tiesin siellä jo olevan pariksi viikoksi. Sarkola saisi tuoda kolmosen poikien kanssa aseet ja vesikanisterit perässä. Hisseille juostessa kuulin kuinka joku ulvoi kaiuttimessa suoraa huutoa. Pohjoiskäytävässä rysähti niin kuin katto olisi tullut alas.

ylellisyys

Tämä on ylellisyyttä, johon yhdessäkään yritysfuusiossa ei koskaan ole ollut varaa.


Kaksikielisyys on ylellisyyttä, johon meillä ei ole enää varaa.


Pasifismi on ylellisyyttä, johon Suomella ei ole varaa.


Hammashoito on ylellisyyttä, johon ei ole varaa.


Ilo tyttölapsesta on luksusta, johon vain harvalla afganistanilaisnaisella on varaa.


Geenitiedon hyödyntäminen ei saa olla sellaista luksusta, johon kehitysmailla ei olisi varaa.


Siivouspalvelu ei olekaan sellaista ylellisyyttä, johon vain harvoilla on varaa.


Hengitysilma alkaa olla ylellisyyttä, johon kenelläkään ei ole varaa.


Moiseen ylellisyyteen ei tosin kriitikolla ole aikaa.