Kustannustoimittajilla ei mene lujaa kaunokirjallisuudessa.
Ensimmäiset viisi mieleen tulevaa esimerkkiä:
– Vladimir Nabokov, Läpinäkyväisiä (1972). Kömpelö, koominen editori palaa kuoliaaksi hotellissa.
– Kari Hotakainen, Klassikko (2001). Sliipatulle pukumiehelle maksetaan palkka siitä, että hän pystyy valehtelemaan sujuvasti kelle tahansa.
– Italo Calvino, Jos talviyönä matkamies (1979). Onneton, töihinsä hukkuva mies haaveilee ajasta, jolloin voisi oikeasti LUKEA.
– Hannu Raittila, Pamisoksen purkaus (2005). Ahdistunut kustannustoimittaja maleksii ”messuhelvetissä”, jossa on mahdotonta keskustella kenenkään kanssa paria sekuntia kauempaa.
– Reijo Mäki, ”Ylitän Aurajoen aina silloin” kokoelmassa Aito turkki (2001). Köyhät kirjailijat houkuttelevat kustantajia Uuteen Apteekkiin, jossa heidät myydään pihvilihaksi keittiöön.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Ai niin, miten mä tän unohdin: Jeffrey Eugenides, The Marriage Plot.
"The editor, Terry Wirth, had once been a bright, idealistic English major just like Madeleine, but she found him that afternoon, in his tiny, manuscript-piled office looking onto the gloomy canyon of Sixth Avenue, a middle-aged father of two with a salary far below the median of his former classmates and a nasty, hour-and-fifteen-minute commute to his split-level in Montclair, New Jersey. On the prospects of a book he was publishing that month, the memoir of a migrant farmer, Wirth said, 'Now's the calm before the calm.'"
Ai niin, hyvä että merkinnälläsi muistutit: täytyy jatkokehitellä kertomustani "Kukaan ei ymmärrä minun tuskaani".
Metasuolaa astraalihaavoille!
Se oli ensimmäisten joukossa mielessä, yksi definitiivisimmistä esiintymistä, mutta siihen ei vielä voi viitata: :D
Pilvikartastossa on pienkustantaja (PoD?), joka joutuu ongelmiin gangsterikirjailijansa veljien kanssa.
"Luulen että tätini oli hyvä kustannustoimittaja. Niin minulle sanoivat kirjailijat, joiden kanssa hän työskenteli. Vaikka en täysin ymmärräkään, mihin kustannustoimittajia ylipäänsä tarvitaan.
Jos kirjailija on hyvä, on kustannustoimittaja oikeastaan turha. Jos hän on huono, ei kustannustoimittaja häntä pelasta. Mielestäni tämä on selvä juttu.
Tiedän miten tätini työskenteli kirjailijoiden kanssa. Olin joskus paikalla. Hän saattoi esimerkiksi sanoa:
- Jura, sinulla on tässä neljä kertaa sana "tunkkainen".
- Totta tosiaan, ihmetteli Juri Pavlovits German.
- Mitenkä en mokomaa pannut merkille?
Ja silti olen sitä mieltä, ettei kirjailija tarvitse kustannustoimittajaa. Ei edes hyvä kirjailija. Ja huono kirjailija sitäkin vähemmän."
Sergei Dovlatovin Meikäläisistä
"Kirjoitin kerran autovarkaan, joka saatuaan moottorin käyntiin koki heti auton omakseen ja ryhtyi myymään sitä oikealle omistajalle."
(Ensyklopedia, "kustannustoimittaja")
Olivatkos Foucaultin heilurin päähenkilöt jonkinlaisia kustannustoimittajia?
Lähetä kommentti