Paras kirja: Ensyklopedia
Paras kulttuurilehti: niin & näin
Paras kirjallisuustapahtuma: Pauliinan ja Henriikan bileet Harakassa
Paras esseisti: Anu Silfverberg
Paras blogi: Antiaikalainen
Paras puhe: Miika Nousiainen KOMissa keväällä
Paras seura: MKS
Paras baari: Vakiopaine (1 kerran kokemuksella)
Paras keikka: Wayne Krantz Savoyssa 8.9.
Paras levy: Sepia, Flod
Paras biisi: Von Hertzen Brothers, "Miracle"
Paras ruoka: Raflan lohi-avokadosalaatti
Paras juoma: Trimbach Riesling
Paras urheilutapahtuma: Suomi-Venäjä Bratislavassa
Paras urheilulehti: Urheilulehti
Paras sauna: Poliisien kesäkoti, Lauttasaari
Paras testamentti: Uusi
Paras filosofi: Giorgio Agamben (yhä vain)
Paras kulkuneuvo: Yöjuna Rooma-Messina
Paras provokaatio: Riikan ja Silvian tanssi
29.12.11
5.12.11
luut tuntuu sormiin
”– On sulla kovat lihakset. Aijai kun laiha selkä.
Luut tuntuu sormiin. Siinä on arpi. Tässäkö se on
se kranaatin sirpaleen jälki. Martti, kato kun pitkä
arpi. Isä, tässäkö se on se sota-arpi.
– Mikä lienöö. Kuka niitä ennää muistaa. Ja mitäpä
se tointaa muistella.”
Paavo Rintala, Maatyömies ja kuu (1983)
Luut tuntuu sormiin. Siinä on arpi. Tässäkö se on
se kranaatin sirpaleen jälki. Martti, kato kun pitkä
arpi. Isä, tässäkö se on se sota-arpi.
– Mikä lienöö. Kuka niitä ennää muistaa. Ja mitäpä
se tointaa muistella.”
Paavo Rintala, Maatyömies ja kuu (1983)
3.12.11
en minä näitä tavaroita voi mukanani viedä malmille
Hietsun kirppis 23.5.2003
Nuorena nukkunut, loput kirjat euron
Levyt kanssa, ota edes Adiemus
Minä olen kaheksankymmentävuotias
En minä näitä tavaroita voi mukanani viedä Malmille
Sisältä jo mennyttä kalua.
Ei se kyllä ulos näy
Paljon näissä housuissa on ympärys
Kaheksankymmentä senttiä pitää olla
En minä ittelle, mutta juoppokavereille.
Jos on kurat housuissa, niin sanosin että tossa on varahousut
Mä tunnen kaikki tän kaupungin juopot
Siitä loput kirjat euron
Noi on vanhoja mutta Sillanpää ei vanhene
Eiks se oo kuollut jo
Ruusut on viiskytä senttiä
Ne on sitten muovisia
Hieno laukku
Ei oo hieno
Mutta noissa on tyyliä
Sampo Life
Nää on kiinalaiset
Ne mitään kiinalaiset oo, siinä lukee cha cha
Euron kaikki joo
Nuorena nukkunut, loput kirjat euron
Levyt kanssa, ota edes Adiemus
Minä olen kaheksankymmentävuotias
En minä näitä tavaroita voi mukanani viedä Malmille
Sisältä jo mennyttä kalua.
Ei se kyllä ulos näy
Paljon näissä housuissa on ympärys
Kaheksankymmentä senttiä pitää olla
En minä ittelle, mutta juoppokavereille.
Jos on kurat housuissa, niin sanosin että tossa on varahousut
Mä tunnen kaikki tän kaupungin juopot
Siitä loput kirjat euron
Noi on vanhoja mutta Sillanpää ei vanhene
Eiks se oo kuollut jo
Ruusut on viiskytä senttiä
Ne on sitten muovisia
Hieno laukku
Ei oo hieno
Mutta noissa on tyyliä
Sampo Life
Nää on kiinalaiset
Ne mitään kiinalaiset oo, siinä lukee cha cha
Euron kaikki joo
2.12.11
primeran hopeat ovet
versoille
aaltojen hyväilystä hiekka on väsynyt
domppaa meni pottu on helmassa lommo
vaaleat taivaat kai kastettiin kuin valtamerilaivat
lokarit asensi vituralleen
verhopilven päällä tummia kumpupilviä
tulisit aivan hiljaa
toukokuun japtoys miittiin
aaltojen hyväilystä hiekka on väsynyt
domppaa meni pottu on helmassa lommo
vaaleat taivaat kai kastettiin kuin valtamerilaivat
lokarit asensi vituralleen
verhopilven päällä tummia kumpupilviä
tulisit aivan hiljaa
toukokuun japtoys miittiin
30.11.11
näkymätön tummissa vaatteissa liikkuva päivi
Hannele on monisoluinen aitotumallinen eliö.
Tapio on sienten pahin vihollinen.
Susanna on Jumalan rakkauden luomus.
Kirsi on tekojensa summa.
Jani on sitä mitä hän syö.
Helena on ihmiselle susi.
Hanna on yhä liikenneturvallisuudelle tärkein viestinvälittäjä.
Toisaalta Tero tarvitsee myös yksinoloa, jotta hänestä tulisi itsenäinen,
riippumaton ja henkisesti vahva Tero.
Olavi on luonnonvalinnan tuote.
Jokaikinen autoilija tietää, miten näkymätön tummissa vaatteissa liikkuva
Päivi on kaupungissakin, saati pimeällä maantiellä.
Tapio on sienten pahin vihollinen.
Susanna on Jumalan rakkauden luomus.
Kirsi on tekojensa summa.
Jani on sitä mitä hän syö.
Helena on ihmiselle susi.
Hanna on yhä liikenneturvallisuudelle tärkein viestinvälittäjä.
Toisaalta Tero tarvitsee myös yksinoloa, jotta hänestä tulisi itsenäinen,
riippumaton ja henkisesti vahva Tero.
Olavi on luonnonvalinnan tuote.
Jokaikinen autoilija tietää, miten näkymätön tummissa vaatteissa liikkuva
Päivi on kaupungissakin, saati pimeällä maantiellä.
28.11.11
toisinaan he laskeutuvat suoraan mereen
Ulompana vihreä hämärä muuttuu tummemmaksi ja sitten on vain musta aukko, joka johtaa pohjattomuuteen. Tyttö tulee raskaaksi saukkojen maassa ja synnyttää "Pikku Saukon". Toisinaan he laskeutuvat suoraan mereen ja jäljelle jää vain pieni, kapea kallionpengermä, jota pitkin heidän on tasapainoiltava eteenpäin. Hän esittelee Pikku Saukon päälliköille ja pyytää, etteivät nämä tappaisi sitä, mikäli näkevät sen kalastamassa eläinhahmossaan. Se on suuri, juuri sellainen kuin sen pitääkin olla. Isoisä rikastuu kaikesta vauraudesta, jota toiset päälliköt lahjoittavat hänelle tullessaan nälkäaikoina syömään Pikku Saukon pyytämiä valaita. He tuntevat nenässään kostean tuulen, ja se tuoksuu hauskalta. Syrjityn heimon jousimies tappaa Pikku Saukon ja anastaa sen suusta hylkeen. Tyttö kuolee suruun. Tappoon syyllistynyt tuo isoisälle kaikenlaisia lahjoja hyvitykseksi, mutta lakia ei voi yksikään kuolevainen muuttaa. He laskeutuvat selälleen pehmeään hiekkaan ja katsovat taivaalle.
9.11.11
noin suunnilleen on moni asia melkein kuin sama
”Mikään ei kiinnitä huomiotamme. Me emme osaa enää nähdä.”
(Georges Perec, Tiloja/Avaruuksia)
”Tiirat huutavat, niillä on karien päällä pesiä ja ne ovat hermostuneet ihmisiin. Eeva-Leena tulee perässä laiturille kuuntelemaan ja opetan sille mikä on tiira ja mikä on lokki. Se sanoo ettei ole niitten eroa ennen tietänyt koska ne molemmat ovat samannäköisiä ja valkoisia, noin suunnilleen.
Noin suunnilleen on moni asia melkein kuin sama, mutta sitten kun tietää niin ei ole ja sillä lailla on tietävälle asioita maailmassa paljon enemmän.”
(Olli Jalonen, Poikakirja)
”Omasta puolestani hurmaan Haavion sanomalla, että tuo rusko, jossa aniliinin- ja lohenpunainen niin kauniisti sekaantuvat, on 'aunuksenpunaista'...”
(Olavi Paavolainen, Synkkä yksinpuhelu)
(Georges Perec, Tiloja/Avaruuksia)
”Tiirat huutavat, niillä on karien päällä pesiä ja ne ovat hermostuneet ihmisiin. Eeva-Leena tulee perässä laiturille kuuntelemaan ja opetan sille mikä on tiira ja mikä on lokki. Se sanoo ettei ole niitten eroa ennen tietänyt koska ne molemmat ovat samannäköisiä ja valkoisia, noin suunnilleen.
Noin suunnilleen on moni asia melkein kuin sama, mutta sitten kun tietää niin ei ole ja sillä lailla on tietävälle asioita maailmassa paljon enemmän.”
(Olli Jalonen, Poikakirja)
”Omasta puolestani hurmaan Haavion sanomalla, että tuo rusko, jossa aniliinin- ja lohenpunainen niin kauniisti sekaantuvat, on 'aunuksenpunaista'...”
(Olavi Paavolainen, Synkkä yksinpuhelu)
1.11.11
uijatar espanjatar vakoojatar
haltiatar valtiatar latviatar ajatar maalaajatar laulajatar johtajatar hoitajatar rakastajatar ratsastajatar omistajatar kostajatar opettajatar kirjoittajatar soittajatar lukijatar suojelijatar ompelijatar palvelijatar ihailijatar kirjailijatar seikkailijatar kilpailijatar vierailijatar taiteilijatar tarjoilijatar vakoilijatar runoilijatar suosijatar tanssijatar hallitsijatar haltijatar uijatar espanjatar vakoojatar lumoojatar siivoojatar hierojatar seppeleensitojatar kertojatar kutojatar orjatar norjatar lausujatar kreikatar ranskatar tanskatar kukatar karjalatar jumalatar hallatar vallatar puolatar ilmatar roomatar ateenatar kiinatar ruhtinatar
www.poesia.fi/vastakaanon-suomalainen-kokeellinen-runous-2000-2010
www.poesia.fi/vastakaanon-suomalainen-kokeellinen-runous-2000-2010
27.10.11
munuaismainen sarveismainen naurismainen
saniaismainen painajaismainen hautajaismainen talonpoikaismainen keijukaismainen nuorukaismainen maalaismainen raakalaismainen amerikkalaismainen naismainen munuaismainen sarveismainen naurismainen kaaosmainen perhosmainen ukkosmainen luonnosmainen kerrosmainen horrosmainen laitosmainen veistosmainen usmainen romahdusmainen proteusmainen vanhusmainen hiusmainen nahjusmainen nuhjusmainen lurjusmainen sirkusmainen kaulusmainen suomusmainen kannusmainen kummitusmainen linnoitusmainen heijastusmainen kristusmainen kouristusmainen teollisuusmainen saumainen karhumainen pajumainen liejumainen keijumainen keljumainen harjumainen ketjumainen
www.poesia.fi/vastakaanon-suomalainen-kokeellinen-runous-2000-2010
www.poesia.fi/vastakaanon-suomalainen-kokeellinen-runous-2000-2010
24.10.11
haalistumaton palataalistumaton valistumaton osallistumaton
unohtumaton kauhtumaton lauhtumaton numeroitumaton redusoitumaton magnetisoitumaton saippuoitumaton turmeltumaton soveltumaton hajaantumaton harjaantumaton vakaantumaton sekaantumaton vikaantumaton loukkaantumaton velkaantumaton pilaantumaton herpaantumaton tahraantumaton nuhraantumaton tasaantumaton routaantumaton parantumaton tuleentumaton vanhentumaton ojentumaton samentumaton vaimentumaton tummentumaton sumentumaton masentumaton vakiintumaton kouliintumaton tahriintumaton sointumaton tuntumaton sortumaton murtumaton juurtumaton saastumaton lakastumaton kompastumaton erilaistumaton uudistumaton kukistumaton alistumaton haalistumaton palataalistumaton valistumaton osallistumaton valmistumaton lannistumaton
www.poesia.fi/vastakaanon-suomalainen-kokeellinen-runous-2000-2010
www.poesia.fi/vastakaanon-suomalainen-kokeellinen-runous-2000-2010
23.9.11
sä ehkä annoit tiedotteen siitä
30-vuotias lahtelainen mies oli hyppäämässä ensimmäistä laskuvarjohyppyään keskiviikkona iltapäivällä. Hyppylinja pääkiitotien suuntainen. Korkeus tuhat metriä, tuuli SE 6m/s. Laskuvarjon piti aueta kahden sekunnin kuluttua hyppäämisestä, mutta näin ei käynyt. Myöskään ironian varavarjo ei auennut.
Kuvien perusteella miehen arvioitu putoamispaikka on saatu laskettua melko tarkasti.
Päävarjona oli liitovarjo Sabre 135, joka pakattaessa vaikutti ehjältä. Tuomarien majoitus Rajakoulun asuntolassa oli hyvätasoinen. Ääninauhoilta ei löytynyt viitteitä rikokseen.
Rimbaud: No sitten tapahtui näin, mutta mä en tehnyt mitään pahuuttani ja se vaan kääntyi, että se on nyt uutisoinnin aihe Suomessa.
Verlaine: Sä ehkä annoit tiedotteen siitä? Ehkä?
Rimbaud: Minä kirjoitin tiedotteen, mutta nyt se on yhtäkkiä uutisoinnin aihe myöskin Ghanassa.
Verlaine: Väärin päin.
Rimbaud: Mitä?
Verlaine: Tupakka, sä sytytät sitä fimasta.
Rimbaud: Aa, joo... [Naurua.]
Verlaine: Mut vaimoa ei siis ole... Sä olet jossain yhteydessä näin sanonut. Tyttöystävä? Syömässä pizzaa?
Rimbaud: Ei mitään pizzaa, vaan neuvottelemassa mahdollisesta mun suhteesta hänen kanssaan. Koska se kysyi minulta, että lähdenkö hänen kanssaan Ghanaan. Sanoin, että en ehdi, kun on töitä pikkuisen. Se sanoi, voiko tuoda tuliaisen mulle. Voiko tuoda vaikka T-paidan? Mä sanoin, että T-paitoja mulla kyllä on.
Verlaine: Maksaako se siitä, että sä tuot näitä tuliaisia?
Rimbaud: Kuka?
Verlaine: Tää sun naapuri.
Rimbaud: Maksaa.
Vähän ennen puiden latvoja päävarjo aukesi, tästä huolimatta mies putosi kovalla vauhdilla suomaastoon. Meteoriitista kertoi ensimmäisenä Keskisuomalainen. Vanhat ihmiset olivat puhuneet että suolla olisi palanut virvatulia. Paikalla olleet lähtivät apuun, mutta heitä vastaan käveli nainen. Kuulemiset suoritettiin aluesairaalassa ja Laskuvarjourheilijoiden tiloissa. Supikoiria ja kettuja houkutteli paikalle helppo ravinnonsaanti. Poliisin mukaan nainen voi olosuhteisiin nähden hyvin. Kyse ei kuitenkaan ole pilasta, vaan sanamuoto on poliisin tietojärjestelmän sisäinen koodi.
Kuvien perusteella miehen arvioitu putoamispaikka on saatu laskettua melko tarkasti.
Päävarjona oli liitovarjo Sabre 135, joka pakattaessa vaikutti ehjältä. Tuomarien majoitus Rajakoulun asuntolassa oli hyvätasoinen. Ääninauhoilta ei löytynyt viitteitä rikokseen.
Rimbaud: No sitten tapahtui näin, mutta mä en tehnyt mitään pahuuttani ja se vaan kääntyi, että se on nyt uutisoinnin aihe Suomessa.
Verlaine: Sä ehkä annoit tiedotteen siitä? Ehkä?
Rimbaud: Minä kirjoitin tiedotteen, mutta nyt se on yhtäkkiä uutisoinnin aihe myöskin Ghanassa.
Verlaine: Väärin päin.
Rimbaud: Mitä?
Verlaine: Tupakka, sä sytytät sitä fimasta.
Rimbaud: Aa, joo... [Naurua.]
Verlaine: Mut vaimoa ei siis ole... Sä olet jossain yhteydessä näin sanonut. Tyttöystävä? Syömässä pizzaa?
Rimbaud: Ei mitään pizzaa, vaan neuvottelemassa mahdollisesta mun suhteesta hänen kanssaan. Koska se kysyi minulta, että lähdenkö hänen kanssaan Ghanaan. Sanoin, että en ehdi, kun on töitä pikkuisen. Se sanoi, voiko tuoda tuliaisen mulle. Voiko tuoda vaikka T-paidan? Mä sanoin, että T-paitoja mulla kyllä on.
Verlaine: Maksaako se siitä, että sä tuot näitä tuliaisia?
Rimbaud: Kuka?
Verlaine: Tää sun naapuri.
Rimbaud: Maksaa.
Vähän ennen puiden latvoja päävarjo aukesi, tästä huolimatta mies putosi kovalla vauhdilla suomaastoon. Meteoriitista kertoi ensimmäisenä Keskisuomalainen. Vanhat ihmiset olivat puhuneet että suolla olisi palanut virvatulia. Paikalla olleet lähtivät apuun, mutta heitä vastaan käveli nainen. Kuulemiset suoritettiin aluesairaalassa ja Laskuvarjourheilijoiden tiloissa. Supikoiria ja kettuja houkutteli paikalle helppo ravinnonsaanti. Poliisin mukaan nainen voi olosuhteisiin nähden hyvin. Kyse ei kuitenkaan ole pilasta, vaan sanamuoto on poliisin tietojärjestelmän sisäinen koodi.
22.9.11
Re: avant
> Moi!
>
> Muutama ajatus pohjustukseksi:
> Useimmat avantgardekeskustelut, joita olen seurannut, ovat jumittuneet jonkinlaiseen nostalgis-ironiseen kehään, jossa sekä lähtökohtana että johtopäätöksenä on ollut, että mikään x ei ”enää” ole mahdollista koska y.
> Taustalle on piirtynyt avantgarden myrskyisä historia, jonka lopussa me istumme nahkasohvillamme ja katsomme televisiosta ikävystyneinä välittömästi tunnistettavia kapinaeleitä.
> Haikailemme radikaalin taiteen perään, mutta aina yrityksen kohdatessamme ravistamme vanhoina kehäkettuina päätämme: nämä jutut on nähty.
> Ehdotan, että skippamme tämän tason kokonaan.
> Markun NV-teksti on eräs tervetullut johdatus ulos em. kehästä, koska siinä avautuu käytännöllinen, konkreettinen, ”käsityöläinen” taso, jonka kautta päästään puhumaan taiteen tekemisen tekniikoista ja siitä mitä kokeelliselta taiteelta yleensä haluamme. Ja jos ollaan haluttomia niin miksi. (Jos ajattelemme, ettei meillä ole enää minkään ison teleologisen kelan tarjoamaa tekosyytä -- rakasta ennalta asetettua ”mahdottomuutta” -- tämä kysymys on sitäkin kiusallisempi, ehkä myös kiinnostavampi.)
> Voisi väittää, että ”retroavantgardella” on ollut tarpeettoman huono maine. Juhlallisten avantgardemuisteloiden valossa se on näyttäytynyt kompromissina, koomisena toistopakkona. Kaikkihan tehtiin jo 20-luvulla ja viimeistään 60-luvulla, joten miksi vaivautua 2000-luvulla. Haen tässä lähinnä tietynlaista kyynistä journalistista positiota, jonka kautta kaikki kokeilut ovat sympaattista mutta tuhoon tuomittua puuhastelua. Kuiskaaja kirjoittamassa Christian Bökistä. Tämä positio on ohitettavissa.
> Mikäli olen oikein ymmärtänyt, esim. Markun kanta jo 80-luvulta asti on ollut lähes päinvastainen, tekniikoista, empiriasta lähtevä: kun kerran tiedossa on sadoittain kiinnostavia tekniikoita ja käytäntöjä, jotka voitaisiin helposti tuoda suomalaisen kirjallisuuden kentälle, mistä johtuu vastahakoisuus uudistua? [...]
> Sen sijaan, että jäätäisiin halvaannuttavaan ajatukseen, että oletettu totaalinen avantgarde, joka pistäisi Elinkeinoelämän Keskusliiton polvilleen, on mahdotonta spektaakkeliyhteiskunnan kaikenkattavan kuristavuuden tähden, olisi hyvä lähteä ajattelemaan koko teemaa ruohonjuuritasolta, käsityön tasolta.
> Minua kiinnostaa kovasti kuulla Joukon ja Henriikan, käsityöläisten, ajatuksia tästä. Miten miellätte kokeellisuuden? Mitä kaikkea olette kirjoittamalla oppineet? Millaista uutta kirjallisuutta tänne haluaisitte?
> Keskustelujen yhteisteemana on "Tulevaisuus ennen ja nyt". Eiköhän tähänkin saada joitakin lankoja kiinnitettyä. [...]
> avantgardejuontajana,
> kokeellisen kirjallisuuden Jorma Pulkkisena,
> teidän
>
> Antti
>
> Muutama ajatus pohjustukseksi:
> Useimmat avantgardekeskustelut, joita olen seurannut, ovat jumittuneet jonkinlaiseen nostalgis-ironiseen kehään, jossa sekä lähtökohtana että johtopäätöksenä on ollut, että mikään x ei ”enää” ole mahdollista koska y.
> Taustalle on piirtynyt avantgarden myrskyisä historia, jonka lopussa me istumme nahkasohvillamme ja katsomme televisiosta ikävystyneinä välittömästi tunnistettavia kapinaeleitä.
> Haikailemme radikaalin taiteen perään, mutta aina yrityksen kohdatessamme ravistamme vanhoina kehäkettuina päätämme: nämä jutut on nähty.
> Ehdotan, että skippamme tämän tason kokonaan.
> Markun NV-teksti on eräs tervetullut johdatus ulos em. kehästä, koska siinä avautuu käytännöllinen, konkreettinen, ”käsityöläinen” taso, jonka kautta päästään puhumaan taiteen tekemisen tekniikoista ja siitä mitä kokeelliselta taiteelta yleensä haluamme. Ja jos ollaan haluttomia niin miksi. (Jos ajattelemme, ettei meillä ole enää minkään ison teleologisen kelan tarjoamaa tekosyytä -- rakasta ennalta asetettua ”mahdottomuutta” -- tämä kysymys on sitäkin kiusallisempi, ehkä myös kiinnostavampi.)
> Voisi väittää, että ”retroavantgardella” on ollut tarpeettoman huono maine. Juhlallisten avantgardemuisteloiden valossa se on näyttäytynyt kompromissina, koomisena toistopakkona. Kaikkihan tehtiin jo 20-luvulla ja viimeistään 60-luvulla, joten miksi vaivautua 2000-luvulla. Haen tässä lähinnä tietynlaista kyynistä journalistista positiota, jonka kautta kaikki kokeilut ovat sympaattista mutta tuhoon tuomittua puuhastelua. Kuiskaaja kirjoittamassa Christian Bökistä. Tämä positio on ohitettavissa.
> Mikäli olen oikein ymmärtänyt, esim. Markun kanta jo 80-luvulta asti on ollut lähes päinvastainen, tekniikoista, empiriasta lähtevä: kun kerran tiedossa on sadoittain kiinnostavia tekniikoita ja käytäntöjä, jotka voitaisiin helposti tuoda suomalaisen kirjallisuuden kentälle, mistä johtuu vastahakoisuus uudistua? [...]
> Sen sijaan, että jäätäisiin halvaannuttavaan ajatukseen, että oletettu totaalinen avantgarde, joka pistäisi Elinkeinoelämän Keskusliiton polvilleen, on mahdotonta spektaakkeliyhteiskunnan kaikenkattavan kuristavuuden tähden, olisi hyvä lähteä ajattelemaan koko teemaa ruohonjuuritasolta, käsityön tasolta.
> Minua kiinnostaa kovasti kuulla Joukon ja Henriikan, käsityöläisten, ajatuksia tästä. Miten miellätte kokeellisuuden? Mitä kaikkea olette kirjoittamalla oppineet? Millaista uutta kirjallisuutta tänne haluaisitte?
> Keskustelujen yhteisteemana on "Tulevaisuus ennen ja nyt". Eiköhän tähänkin saada joitakin lankoja kiinnitettyä. [...]
> avantgardejuontajana,
> kokeellisen kirjallisuuden Jorma Pulkkisena,
> teidän
>
> Antti
12.9.11
puremme ongelmaa kuin rotta lasia
Hapertuneiden hökkeleiden kauneutta, viattomien lasten hymyjä, vilpittömyyttä köyhyyden lannistamassa tuvassa. Hän söi lihasoppaa hajamielisesti kuin ei olisi huomannut mitä lautasella oli. Tuntui siltä että tämä on vain pahaa unta, kun iso joukko ihmisiä kokoontui ministeriöön keskustelemaan fleecetakistani. Hyökkäyskoiria jaettiin ilmaiseksi Länsirannan siirtokuntalaisille. Ei tarvitse murehtia kuin siitä, ettei puu käyristy, lenkoudu tai halkeile ennen tasapainokosteuden saavuttamista. Raajat oli vedetty siten että kristityt jäävät maassa enemmistöksi. Iltapäivään mennessä etsijöitä oli omasta kylästä jo kolmisenkymmentä. Vaikka alkuainetta ei voi nähdä, sen olemassaolo voidaan päätellä ytimen hajotessa syntyvien tytärytimien perusteella.
6.9.11
se on koivu eikä mikään taidehistorian oppitunti
"Kissa neuvoi heitä:
– Muistakaa, ottakaa vain koivuja. Koivuhalot ovat kaikkein parhaita.
Fedja-setä ei ollut tyytyväinen:
– Minun käy sääliksi koivuja. Ne ovat niin kauniita."
(Eduard Uspenski, Fedja-setä, kissa ja koira)
"– Kassan likka kuuntelee miten rantakoivut suhisee. Toi peräpöydän insinööri ajattelee loppukesän ylikypsiä sävyjä ja keltaisia lehtiä mökin portailla. Toi tuolla kadulla ajattelee koivuhalkoja joita se pinosi Säkylässä keväällä kahdeksankymmentäkolme. Ja toi tuolla koivuhalon tuoksua helmikuussa Hyrynsalmen raitilla. Niin hieno asia on koivu. Se on koivu eikä mikään taidehistorian oppitunti että ensin opetellaan impressionismi ja sitten mennään välitunnille ja sitten tulee ekspressionismi."
(Petri Tamminen, Mitä onni on)
”Ne uskalsivat täyttää kokonaisia kujia haloilla ja rakentaa tasaisia kenttiäkin. Jotta työstä olisi ollut jotain iloa, lähetimme nopeimman juoksijan upseerialueen metsään huutelemaan, että rikoimme niiden halkomaailmaa täyttä päätä.”
(Veijo Meri, Kersantin poika)
”Olohuoneessa kakluunissa paukahtaa palava puu, kuusihalko.
Isä sanoo aina, ettei kuusihaloilla kannata lämmittää, liikaa pihkaa. Minä pidän paukahduksista, ne ovat kuin lähtölaukauksia jollekin uudelle, jakavat ajan menneeseen ja uuteen, vielä muodottomaan.”
(Riikka Pulkkinen, Totta)
– Muistakaa, ottakaa vain koivuja. Koivuhalot ovat kaikkein parhaita.
Fedja-setä ei ollut tyytyväinen:
– Minun käy sääliksi koivuja. Ne ovat niin kauniita."
(Eduard Uspenski, Fedja-setä, kissa ja koira)
"– Kassan likka kuuntelee miten rantakoivut suhisee. Toi peräpöydän insinööri ajattelee loppukesän ylikypsiä sävyjä ja keltaisia lehtiä mökin portailla. Toi tuolla kadulla ajattelee koivuhalkoja joita se pinosi Säkylässä keväällä kahdeksankymmentäkolme. Ja toi tuolla koivuhalon tuoksua helmikuussa Hyrynsalmen raitilla. Niin hieno asia on koivu. Se on koivu eikä mikään taidehistorian oppitunti että ensin opetellaan impressionismi ja sitten mennään välitunnille ja sitten tulee ekspressionismi."
(Petri Tamminen, Mitä onni on)
”Ne uskalsivat täyttää kokonaisia kujia haloilla ja rakentaa tasaisia kenttiäkin. Jotta työstä olisi ollut jotain iloa, lähetimme nopeimman juoksijan upseerialueen metsään huutelemaan, että rikoimme niiden halkomaailmaa täyttä päätä.”
(Veijo Meri, Kersantin poika)
”Olohuoneessa kakluunissa paukahtaa palava puu, kuusihalko.
Isä sanoo aina, ettei kuusihaloilla kannata lämmittää, liikaa pihkaa. Minä pidän paukahduksista, ne ovat kuin lähtölaukauksia jollekin uudelle, jakavat ajan menneeseen ja uuteen, vielä muodottomaan.”
(Riikka Pulkkinen, Totta)
2.9.11
syyspressit uskovat jumalaan
Suomalainen modernismi seisoi tienhaarassa. Syksyn taivaalle vedettiin harmaata armeijan vilttiä. Toimimme silloisen parhaan tietomme mukaan. Tilanne päällä eikä aikaa lisäselvityksiin. Siinä missä puitten latvat koskettivat taivasta meni kurkiaura verkalleen etelään päin. Ministeriö ei suoraan antanut kaupoille tukeaan. Muutamaa kuukautta myöhemmin tuli tieto hallintoneuvoston puheenjohtajan erosta. Ojien vierustoilla rupesi näkymään kevyttä usvaa. Nyt on tietysti jokaisen helppo sanoa, että olisi pitänyt valita Screamin' Jay Hawkinsin tie.
How many bubbles in soap?
How many chewings in gum?
How many rolls in a wheel?
Where did eyeballs come from?
But last but not least
But baby most of all
Why do I m-m-mumble everytime you call?
How many bubbles in soap?
How many chewings in gum?
How many rolls in a wheel?
Where did eyeballs come from?
But last but not least
But baby most of all
Why do I m-m-mumble everytime you call?
1.9.11
sitä mikä on kohtuutonta
”[V]iime aikojen elähdyttävimmät ja luovimmat esteettiset ja yhteiskuntakriittiset teokset ovat syntyneet elokuva- ja tv-ilmaisun lisäksi kaikkein viihteellisimpien ja siten halveksituimpien ja alhaisimpien taiteenlajien keskuudessa: kokeilevassa pop-musiikissa; fantasia- ja science fiction -kirjallisuudessa ja näiltä vaikutteita saaneessa korkeakirjallisuudessa; eurooppalaisessa, japanilaisessa ja amerikkalaisessa taidesarjakuvassa; pienten, itsenäisten pelintekijöiden tietokonepeleissä; internetin kuvankäsittelyfoorumeilla ja YouTube-videoissa.”
(Teemu Manninen, ”Entä nyt? Haasteita 2010-luvun runoudelle”, Nuori Voima 2/2011)
”[K]irjallisuus on edelleen paras kulttuurinen väline käsittelemään sitä mikä on kohtuutonta, epäreilua ja epämukavaa.”
(Markku Eskelinen, ”50 katkelmaa kokeellisesta proosasta”, Nuori Voima 1/2011)
(Teemu Manninen, ”Entä nyt? Haasteita 2010-luvun runoudelle”, Nuori Voima 2/2011)
”[K]irjallisuus on edelleen paras kulttuurinen väline käsittelemään sitä mikä on kohtuutonta, epäreilua ja epämukavaa.”
(Markku Eskelinen, ”50 katkelmaa kokeellisesta proosasta”, Nuori Voima 1/2011)
30.8.11
en osaa kuvata sitä minkä näen
Joku epäilijä on minullekin sanonut:
Minun homma oli lähinnä näyttää hyvältä ja esitellä jälkikasvuni.
Jälkikäteen ajatellen se oli virke. Paha virke.
Kerran kuvasimme täällä kanadanhanhia lähetysseuran kirpparin näyteikkunasta.
”Tämä on tämän päivän tehtävä / en osaa kuvata sitä minkä näen, / laavan eri värejä,”
kristallin värejä, metsän värejä, valkoista merta.
Minä nostan silmäni vuoria kohti, mistä tulee minulle apu?
Kyseessä oli termin "fair trial" käännös suomeksi:
”Sillä hetkellä tajusin etten ole aito purilaiskuningas.”
Minun homma oli lähinnä näyttää hyvältä ja esitellä jälkikasvuni.
Jälkikäteen ajatellen se oli virke. Paha virke.
Kerran kuvasimme täällä kanadanhanhia lähetysseuran kirpparin näyteikkunasta.
”Tämä on tämän päivän tehtävä / en osaa kuvata sitä minkä näen, / laavan eri värejä,”
kristallin värejä, metsän värejä, valkoista merta.
Minä nostan silmäni vuoria kohti, mistä tulee minulle apu?
Kyseessä oli termin "fair trial" käännös suomeksi:
”Sillä hetkellä tajusin etten ole aito purilaiskuningas.”
24.8.11
toisin sanoen kertoa ja siten taltuttaa
”[B]anaali on nyt saanut ensi kertaa astua näyttämölle itsenään, kuvattuna. Esiin murtautuminen ei ole totaalista, sillä banaalin täytyy käydä sotaa ironiaa vastaan, joka haluaa maailmallistaa, eli toisin sanoen kertoa ja siten taltuttaa banaalin asettamalla sen suhteeseen toisten maailmallisten asioiden kanssa. Näin banaali voimistaisi maailman omaa jännitettä. Kuvattuna banaali ei kuitenkaan asetu maailmalliseen järjestykseen vaan toimii kuin avaimenreikänä heideggerilaiseen maahan ja sen kätkeytyneisyyteen, joka on samalla ihmisen oman eksistenssin syvintä kätkeytyneisyyttä itseltään. Banaalissa ilmenee tällöin maan syvyyden kosketus, joka puolestaan paljastaa ironian loputtomat reflektiot ja muotoleikit tyhjiksi ja pinnallisiksi. Tämä tyhjyys koetaan ja se ilmenee makuarvostelmana, joka ei ole tietoinen päätös, vaan asia jonka ihminen havaitsee itsestään samoin kuin hän saattaa tajuta pitävänsä sinihomejuustosta.”
(Jani Vanhala, "Nykyrunouden banaali eksistentiaalisena mahdollisuutena", Tuli&Savu nro 64, 2011)
”Kirjoitus on tässä runossa vastakohta sille että / Esa ja Saija menevät naimisiin ja saavat lapsia, // että grillissä käristyy pari makkaraa ja pekonia.”
(Harry Salmenniemi, ”Menkää, kirjoittakaa!”)
(Jani Vanhala, "Nykyrunouden banaali eksistentiaalisena mahdollisuutena", Tuli&Savu nro 64, 2011)
”Kirjoitus on tässä runossa vastakohta sille että / Esa ja Saija menevät naimisiin ja saavat lapsia, // että grillissä käristyy pari makkaraa ja pekonia.”
(Harry Salmenniemi, ”Menkää, kirjoittakaa!”)
23.8.11
videokuvaa palavasta kartanosta
Katso sinä tulet olemaan potki hillittömiä kameli. Harken sinä suhteellinen Herodes.
Sinä tavattoman typerä neitsyt makeuttamaton. Ehkä sinulta on pyrittävä vuorille sukupuolen heinäsirkkoja.
Ehkä sinulta on toisin kivissä juostua sammuttaa. Pakistanilainen tv-kanava välitti videokuvaa palavasta kartanosta. Siellä vedetään jo valssia katsomossa.
Perusteluissa mainitaan ponnistelut kansainvälisen diplomatian vahvistamiseksi. Puolustus levisi kuin ne kuuluisat juustovoileivät, vuoden kuluttua on lastentaudit karsittu.
Hybridillä ei tee mitään, mitä ei jäykkäperäisellä maasturilla tekisi. Pidän häpeällisenä tuota epäluulon virittämistä sakramentteja kohtaan.
Sinä tavattoman typerä neitsyt makeuttamaton. Ehkä sinulta on pyrittävä vuorille sukupuolen heinäsirkkoja.
Ehkä sinulta on toisin kivissä juostua sammuttaa. Pakistanilainen tv-kanava välitti videokuvaa palavasta kartanosta. Siellä vedetään jo valssia katsomossa.
Perusteluissa mainitaan ponnistelut kansainvälisen diplomatian vahvistamiseksi. Puolustus levisi kuin ne kuuluisat juustovoileivät, vuoden kuluttua on lastentaudit karsittu.
Hybridillä ei tee mitään, mitä ei jäykkäperäisellä maasturilla tekisi. Pidän häpeällisenä tuota epäluulon virittämistä sakramentteja kohtaan.
2.8.11
saarnaaja
Minä olen nähnyt palvelimet hevosten selässä ja ruhtinaat kävelemässä kuin palvelimet maassa.
Jos olet sisällä, hakeudu pöydän alle tai kantavan seinän luokse. Avautuu näkymä oliivilehtojen peittämille kukkuloille. Totta vai tarua, että tälläkin hetkellä Suomessa työskentelee henkilöitä, joilta löytyy rikostausta?
Raidetangon katkettua Sannasta tuli hetkessä kyyditettävä. Auto meni korkean hiekkavallin yli ja tulos näkyy kuvissa. Ei ole kysymys siitä, että olisit jotenkin huonompi kuin muut. Maatilalla reitittimet ja virtalähteet asennetaan 19 tuuman telineisiin. Tässä asiassa on viime vuosina tultu jopa hiukan takaisinpäin.
Siellä täällä viiniköynnösrivien ympäröimiä punertavia kivitaloja ja valkohuntuisia hedelmäpuita. Suloinen on valo, ja silmille tekee hyvää nähdä aurinkoa. Varmasti jokainen ymmärtää, että hauskuus on hommasta kaukana.
Samaan aikaan poliisi löytää kuljettajana toimineen suomussalmelaismiehen kaupan pihalta.
Vastikään ajokortin saaneen miehen kyydissä on kolme hänen kaveriaan. Lähestyvä saderintama värjää lounaisen taivaanrannan tummansiniseksi. Kadulle vievät ovet sulkeutuvat, myllyn ääni heikkenee ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät.
Jos olet sisällä, hakeudu pöydän alle tai kantavan seinän luokse. Avautuu näkymä oliivilehtojen peittämille kukkuloille. Totta vai tarua, että tälläkin hetkellä Suomessa työskentelee henkilöitä, joilta löytyy rikostausta?
Raidetangon katkettua Sannasta tuli hetkessä kyyditettävä. Auto meni korkean hiekkavallin yli ja tulos näkyy kuvissa. Ei ole kysymys siitä, että olisit jotenkin huonompi kuin muut. Maatilalla reitittimet ja virtalähteet asennetaan 19 tuuman telineisiin. Tässä asiassa on viime vuosina tultu jopa hiukan takaisinpäin.
Siellä täällä viiniköynnösrivien ympäröimiä punertavia kivitaloja ja valkohuntuisia hedelmäpuita. Suloinen on valo, ja silmille tekee hyvää nähdä aurinkoa. Varmasti jokainen ymmärtää, että hauskuus on hommasta kaukana.
Samaan aikaan poliisi löytää kuljettajana toimineen suomussalmelaismiehen kaupan pihalta.
Vastikään ajokortin saaneen miehen kyydissä on kolme hänen kaveriaan. Lähestyvä saderintama värjää lounaisen taivaanrannan tummansiniseksi. Kadulle vievät ovet sulkeutuvat, myllyn ääni heikkenee ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät.
22.7.11
texas mon amour
Itse asiassa sen höyhenpeite on tylsää ja diskreetti
Muutama päivä myöhemmin hän on yleensä naisten joka täyttää sen paraateja
Mutta satakieli laulaa yöllä joten sooloäänelle että on paljon hän on lahja miesten suuren vaikutuksen aikana suotuisa rauhallinen rentoutua ja haihatella.
Se on varpunen on huomattava ja juhlitaan ja allegorical muodossa kirjallisuus ja lauluja kaikkien aikaa
Tämä on radianssi hänen rikas ja voimakas laulu joka antoi tämän paikan
Samaan puolustaa häntä laulu alueella pari ja metsästys tunkeilijoina laatuaan yrittää pysyä lähellä
Vielä näkymätön on yhä mysteeri jolla on suuri vaikutus sen arvovaltaa ilman jakamiseen
www.nokturno.org/texas-sakset/
Muutama päivä myöhemmin hän on yleensä naisten joka täyttää sen paraateja
Mutta satakieli laulaa yöllä joten sooloäänelle että on paljon hän on lahja miesten suuren vaikutuksen aikana suotuisa rauhallinen rentoutua ja haihatella.
Se on varpunen on huomattava ja juhlitaan ja allegorical muodossa kirjallisuus ja lauluja kaikkien aikaa
Tämä on radianssi hänen rikas ja voimakas laulu joka antoi tämän paikan
Samaan puolustaa häntä laulu alueella pari ja metsästys tunkeilijoina laatuaan yrittää pysyä lähellä
Vielä näkymätön on yhä mysteeri jolla on suuri vaikutus sen arvovaltaa ilman jakamiseen
www.nokturno.org/texas-sakset/
20.6.11
carry the notion back to me
Brittiläisen pehmorockin enkelinkasvoiset siamilaispikkuserkukset:
Feeder: “Feeling a Moment” (2005)
“Don't ever feel that you're alone / I'll never let you down, I'll never leave you dry / Don't fall apart, don't let it go / Carry the notion, carry the notion back to me, to me”
The Feeling: “Never Be Lonely” (2005)
“People in love get special treatment / People in love get everything wrong / People in love their hearts get eaten / People in love get everything wrong”
Kuunvaloa vasten katsottuna paperin pintaan muodostuu kolmen siiderin jälkeisen katkeransuloisuuden kemiallinen kaava. Ensimmäinen suun kautta annosteltava lääke sai EU:ssa myyntiluvan syksyllä 2008. Salaista hovia ihmeellisempi asia on kuitenkin mustarastas, joka vihreässä hämärässä sinisessä hämärässä vihreässä sarastuksessa keltaisessa valossa kalpeassa koleassa kastevalossa jatkaa jatkaa jatkaa.
Feeder: “Feeling a Moment” (2005)
“Don't ever feel that you're alone / I'll never let you down, I'll never leave you dry / Don't fall apart, don't let it go / Carry the notion, carry the notion back to me, to me”
The Feeling: “Never Be Lonely” (2005)
“People in love get special treatment / People in love get everything wrong / People in love their hearts get eaten / People in love get everything wrong”
Kuunvaloa vasten katsottuna paperin pintaan muodostuu kolmen siiderin jälkeisen katkeransuloisuuden kemiallinen kaava. Ensimmäinen suun kautta annosteltava lääke sai EU:ssa myyntiluvan syksyllä 2008. Salaista hovia ihmeellisempi asia on kuitenkin mustarastas, joka vihreässä hämärässä sinisessä hämärässä vihreässä sarastuksessa keltaisessa valossa kalpeassa koleassa kastevalossa jatkaa jatkaa jatkaa.
11.6.11
ensy 4
"Forme discontinue: la seule qui convienne à l'ironie romantique, puisque seule elle peut faire coïncider le discours et le silence, le jeu et le sérieux, l'exigence déclarative, voire oraculaire, et l'indécision d'une pensée instable et partagée, enfin, pour l'esprit, l'obligation d'être systématique et l'horreur du système."
"Epäjatkuva muoto: ainoa, joka sopii romanttiselle ironialle, koska vain se voi saattaa yhteneviksi puheen sekä hiljaisuuden, leikin sekä vakavuuden, julistavuuden, jopa oraakkelimaisuuden, sekä epävakaan ja jakautuneen ajattelun päättämättömyyden, ja viimein, hengelle, systemaatisuuden velvoitteen ja systeemin kammon."
(Maurice Blanchot, "L'Athenaeum", L'Entretien infini, suom. AA)
www.poesia.fi/ensyklopedia
8.6.11
ensy 3
“[T]he fragment as employed by Schlegel and the Romantics is distinctive in both its form (as a collection of pieces by several different authors) and its purpose. For Schlegel, a fragment as a particular has a certain unity ('[a] fragment, like a small work of art, has to be entirely isolated from the surrounding world and be complete in itself like a hedgehog', Athenaeumsfragment 206), but remains nonetheless fragmentary in the perspective it opens up and in its opposition to other fragments. Its ‘unity’ thus reflects Schlegel's view of the whole of things not as a totality but rather as a ‘chaotic universality’ of infinite opposing stances.“
(Stanford Encyclopedia of Philosophy)
Sinä, kirjanystävä, parantumaton varhaisromantikko, varaa itsellesi aikaa hemmotteluun ja kehon kokonaisvaltaiseen hoitoon, tilaa!
Ensyklopedia ei sovita vastakohtia! Se ruokkii positioiden välistä kaoottista peliä! Nouseeko Suomi viimein polvilleen? Kuuluuko metsän pimeydestä Jenan harlekiinien laulu? Mieti kuule sitä siellä rantasaunan terassilla.
6.6.11
ensy 2
"On olemassa runoutta, jonka kaikki kaikessa koostuu ideaalisen suhteesta reaaliseen, ja jota siis filosofisen ammattikielen analogian mukaan tulisi kutsua transsendentaalirunoudeksi... [A]ivan kuten sellainen transsendentaalifilosofia olisi kovin vähäarvoista, joka ei olisi kriittistä, ei esittäisi tuottajaa samalla kuin tuotetta, eikä sisällyttäisi transsendentaalisten ajatusten järjestelmään myös transsendentaalisen ajattelun luonnehdintaa: niin samoin tämän runouden tulisi yhdistää moderneilla runoilijoilla usein esiintyvät transsendentaaliset aineistot ja runokyvyn poeettisen teorian ennakoinnit siihen taiteelliseen refleksioon ja kauniiseen itsekuvasteluun, jota esiintyy Pindaroksella, kreikkalaisten lyyrisissä katkelmissa ja vanhassa elegiassa, sekä uudemmalla ajalla Goethella. Aina näitä esitettäessä sen olisi esitettävä itsensä siinä muassa, ja sen olisi oltava kaikkialla samanaikaisesti sekä runoutta että runouden runoutta."
(Friedrich Schlegel, Athenäum-fragmentti 238, suom. Vesa Oittinen)
Klikkaa ja sovi tapaaminen jo tänään!
21.5.11
ensy
Ensyklopedia! Ensyklopedia! Ensyklopedia!
Vaikka minä puhuisin enkelten kielellä, multa puuttuisi Meksikon maisemat
Lapselle raitis arki versus harava keidas violetti pohjavesi
Asian viereen Malminkaaren plussan puolelta päiväsaikaan kuuluisaan mummon tupaan
Keskiviikkona välähti Kalajoen läpi ajaessa eikä lappua vieläkään
Myrkkyä. Lääkettä. Suklaata. Ensyklopediassa proosa on kokaiinia.
"KUSTANNUSTOIMITTAJA Kirjoitin kerran autovarkaan, joka saatuaan moottorin käyntiin koki heti auton omakseen ja ryhtyi myymään sitä oikealle omistajalle.
On myönnettävä ettei hän tehnyt suuria kauppoja, muutamia kymppejä vaihtoi omistajaa. Hän oli ystävällinen mies joka ei uhkaillut eikä tupakoinut. Eikä hän pitänyt kiirettä kahvihetkistä, vaan kertoi juttuja joita valtaosin jaksoi kuunnellakin. Myönnyin joihinkin, mutta en saanut niistä erityisen toimivia."
www.poesia.fi/ensyklopedia
Vaikka minä puhuisin enkelten kielellä, multa puuttuisi Meksikon maisemat
Lapselle raitis arki versus harava keidas violetti pohjavesi
Asian viereen Malminkaaren plussan puolelta päiväsaikaan kuuluisaan mummon tupaan
Keskiviikkona välähti Kalajoen läpi ajaessa eikä lappua vieläkään
Myrkkyä. Lääkettä. Suklaata. Ensyklopediassa proosa on kokaiinia.
"KUSTANNUSTOIMITTAJA Kirjoitin kerran autovarkaan, joka saatuaan moottorin käyntiin koki heti auton omakseen ja ryhtyi myymään sitä oikealle omistajalle.
On myönnettävä ettei hän tehnyt suuria kauppoja, muutamia kymppejä vaihtoi omistajaa. Hän oli ystävällinen mies joka ei uhkaillut eikä tupakoinut. Eikä hän pitänyt kiirettä kahvihetkistä, vaan kertoi juttuja joita valtaosin jaksoi kuunnellakin. Myönnyin joihinkin, mutta en saanut niistä erityisen toimivia."
www.poesia.fi/ensyklopedia
28.4.11
hallitusneuvottelut
Hallusinaation kokeminen sinänsä ei ole vaarallista eikä sairasta. Vieroitusoireisiin saattaa liittyä myös kruunupäinen leijona, joka pitää haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee jaloillaan sapelia. Käytännössä yhtenäisyys testataan tukipaketissa, johon uuden eduskunnan olisi otettava kantaa toukokuun loppupuolella.
Jopa 95% kimeerin verestä voi olla peräisin kaksoselta. Verisuonten väliin muodostuu yhdysaukko ja verenkierrot ovat yhteydessä toisiinsa. Vielä jos joku kehtaa väittää prosenttia ja prosenttiyksikköä samaksi, niin omapa on häpeänsä. Neuvotteluista tulee vaikeat, hiiden myllyssä niitä sääteli elostelija kuhertelevine yölintuinensa.
Solut olivat peräisin kolmesta eri tsygootista, leijonan pää yhdistettynä vuohen ruumiiseen sekä lohikäärmeen pyrstöön. Miksei eilen enää näytetty noita prosentteja? Esille oli astunut työmiesten joukko, joka ratkaisi lukemattomien kohtaloita yhdellä ainoalla taikasanalla.
Liikakäyttäjillä runsaan käytön jälkeinen juoppohulluus saattaa aiheuttaa voimakkaitakin harhoja. Hallitus jatkaa toimitusministeristönä, kunnes uusi hallitus on nimitetty. Kolmea solukantaa säätelee koko maailman yhteen kietoutunut taloudellisen elämän verkko.
Jos eläimet olisi samalla tavalla suunniteltu, niin ei kai silmän perusrakenne olisi sidottu tukirangan rakenteeseen? Kysymys kuuluukin, että miten toi on mahdollista? Temppelissä keinottelija, palatsissa valtiomies. Ohjelmakysymyksissä riittää soviteltavaa: näkökentän huojumista, vääristymiä tai välkkymistä. Kimeerin muna on määrätty A-luokan kauppakieltoon.
19.4.11
poliittisesta teatterista
Poliittinen teatteri on Suomessa elinvoimaisempaa kuin vuosiin. Näkyvimpiä esimerkkejä ovat olleet Susanna Kuparisen teokset, jotka ovat ansiokkaasti murentaneet todellisuuden ja esityksen välistä rajaa. Ylioppilasteatterin "Valtuusto"-trilogiassa tarkasteltiin absurdia keskustelukulttuuria kaupunginvaltuustossa ja Ryhmäteatterin "Eduskunta" nosti valtakunnallisen politiikan lauseita uusiin, hämmentäviin yhteyksiin. Ryhmisläiset luonnehtivat näytelmää ”rankaksi mutta kipeäksi poliittiseksi komediaksi, joka on totta”.
Edeltäjiäkin enemmän huomiota on saanut Kuparisen tuore teos ”Perussuomalaisten eduskuntaryhmä”, joka vie taiteen ja todellisuuden sekoituksen uusiin äärimmäisyyksiin. Näytelmä on nostanut tunteet pintaan ja herättänyt laajaa keskustelua pääuutislähetyksiä myöten. Ensimmäistä kertaa sitten Smedsin "Tuntemattoman" teatteriesitys on noussut lööppeihin.
Isossa tuotannossa on mukana 39 näyttelijää, useat heistä ensimmäistä kertaa suurella lavalla. Kuparisen aiemmissa töissä istuntosalien lauseet siirrettiin näytelmän käsikirjoitukseksi. ”Perussuomalaisten eduskuntaryhmä” marssittaa nyt taiteilijat suoraan Arkadianmäelle, keskelle politiikan arkipäivää.
"Perussuomalaisten eduskuntaryhmä" on kokonaisteos, jonka sommittelussa ei kaihdeta groteskejakaan painotuksia. Katsojia tullaan ohjaajan mukaan hemmottelemaan oudoilla käänteillä, joiden tehoa lisää se, ettei Kuparisen ”kansanedustajia” voi erottaa juuri mitenkään Arkadianmäen muusta väestä. Brechtiläisenä keinona on käytetty maskeerauksessa ja puvustuksessa kohosteisia yksityiskohtia, kuten outoja hiustyylejä, huonosti istuvia yhdistelmäpukuja ym., mutta muuten työryhmä sulautuu lähes täysin istuntosalin kuhinaan. Kuparinen päätyi harjoitusten loppuvaiheessa jättämään vieraannuttavat detaljit hahmojen ulkoasuun, koska esitys vaatii hänen mukaansa katsojalta myös ”pysähtymistä pohtimaan esityksen esitysluonnetta".
Eduskuntatalossa Kuparisen ryhmä tekee ”päätöksiä” ja säätää ”lakeja”, pitkälti samaan tapaan kuin aidot kansanedustajat. Ryhmä on edustavinaan ”koko Suomen asiaa”, mitä ennakkomainonnassa on tuotu esiin kärjekkäillä iskulauseilla ja mainosjulisteiden räväkällä grafiikalla.
”Perussuomalaisten eduskuntaryhmä” saa istuntosalissa runsaasti puheaikaa, ja ryhmästä nimitetään myös ”ministereitä” tulevaan hallitukseen, mikä mahdollistaa ennennäkemättömän suoran intervention päätöksenteon ytimiin. Radikaali taide tunkeutuu kabinetteihin, joihin sillä ei perinteisesti ole ollut asiaa.
Kyseessä ei ole pelkästään pääkaupunkiseudun elitistinen ilmiö, vaan ryhmään on valittu edustajia eri "vaalipiireistä". Yleisölle on annettu mahdollisuus äänestää etukäteen ryhmän kokoonpanosta. Kun mukana ei ole pelkästään laitosteattereiden tuttuja naamoja, on entistä paremmat mahdollisuudet tarkastella ”kansan tahdon” kaltaisia poliittisia fraaseja niiden jokapäiväisessä käytössä. Syntyy kerroksellinen kokonaisuus, jonka sisällä on lähes mahdotonta erottaa ulkoa opeteltuja repliikkejä mielekkäistä väitteistä. Käsikirjoituksen aukot haastavat katsojan mukaan muodostamaan esityksen merkitystä.
Näytelmän poikkeuksellisen kesto on etukäteen herättänyt keskustelua hankkeen rahoittajien keskuudessa. Ryhmäteatterin "Eduskunta" oli muokattu reilun kolmen tunnin pituuteen, tuoreen teoksen kestoksi on ilmoitettu neljä vuotta. Taiteen kentällä vertailukohtaa on haettava John Cagen urkusävellyksistä ja vastaavista radikaaleista muotokokeiluista. Kuparinen toteaa, että tarvittaessa kestoa voidaan rajoittaa, mutta kokonaisen "vaalikauden" mittaa tukee halu tuoda tuoda teatterikentälle ns. iso jytky, joka pakottaa yleisön miettimään Suomen tilaa. Missä olemme, mihin olemme menossa? Näytelmä on analyysi, mutta myös hätähuuto. Tämä voisi olla "todellisuutta".
Edeltäjiäkin enemmän huomiota on saanut Kuparisen tuore teos ”Perussuomalaisten eduskuntaryhmä”, joka vie taiteen ja todellisuuden sekoituksen uusiin äärimmäisyyksiin. Näytelmä on nostanut tunteet pintaan ja herättänyt laajaa keskustelua pääuutislähetyksiä myöten. Ensimmäistä kertaa sitten Smedsin "Tuntemattoman" teatteriesitys on noussut lööppeihin.
Isossa tuotannossa on mukana 39 näyttelijää, useat heistä ensimmäistä kertaa suurella lavalla. Kuparisen aiemmissa töissä istuntosalien lauseet siirrettiin näytelmän käsikirjoitukseksi. ”Perussuomalaisten eduskuntaryhmä” marssittaa nyt taiteilijat suoraan Arkadianmäelle, keskelle politiikan arkipäivää.
"Perussuomalaisten eduskuntaryhmä" on kokonaisteos, jonka sommittelussa ei kaihdeta groteskejakaan painotuksia. Katsojia tullaan ohjaajan mukaan hemmottelemaan oudoilla käänteillä, joiden tehoa lisää se, ettei Kuparisen ”kansanedustajia” voi erottaa juuri mitenkään Arkadianmäen muusta väestä. Brechtiläisenä keinona on käytetty maskeerauksessa ja puvustuksessa kohosteisia yksityiskohtia, kuten outoja hiustyylejä, huonosti istuvia yhdistelmäpukuja ym., mutta muuten työryhmä sulautuu lähes täysin istuntosalin kuhinaan. Kuparinen päätyi harjoitusten loppuvaiheessa jättämään vieraannuttavat detaljit hahmojen ulkoasuun, koska esitys vaatii hänen mukaansa katsojalta myös ”pysähtymistä pohtimaan esityksen esitysluonnetta".
Eduskuntatalossa Kuparisen ryhmä tekee ”päätöksiä” ja säätää ”lakeja”, pitkälti samaan tapaan kuin aidot kansanedustajat. Ryhmä on edustavinaan ”koko Suomen asiaa”, mitä ennakkomainonnassa on tuotu esiin kärjekkäillä iskulauseilla ja mainosjulisteiden räväkällä grafiikalla.
”Perussuomalaisten eduskuntaryhmä” saa istuntosalissa runsaasti puheaikaa, ja ryhmästä nimitetään myös ”ministereitä” tulevaan hallitukseen, mikä mahdollistaa ennennäkemättömän suoran intervention päätöksenteon ytimiin. Radikaali taide tunkeutuu kabinetteihin, joihin sillä ei perinteisesti ole ollut asiaa.
Kyseessä ei ole pelkästään pääkaupunkiseudun elitistinen ilmiö, vaan ryhmään on valittu edustajia eri "vaalipiireistä". Yleisölle on annettu mahdollisuus äänestää etukäteen ryhmän kokoonpanosta. Kun mukana ei ole pelkästään laitosteattereiden tuttuja naamoja, on entistä paremmat mahdollisuudet tarkastella ”kansan tahdon” kaltaisia poliittisia fraaseja niiden jokapäiväisessä käytössä. Syntyy kerroksellinen kokonaisuus, jonka sisällä on lähes mahdotonta erottaa ulkoa opeteltuja repliikkejä mielekkäistä väitteistä. Käsikirjoituksen aukot haastavat katsojan mukaan muodostamaan esityksen merkitystä.
Näytelmän poikkeuksellisen kesto on etukäteen herättänyt keskustelua hankkeen rahoittajien keskuudessa. Ryhmäteatterin "Eduskunta" oli muokattu reilun kolmen tunnin pituuteen, tuoreen teoksen kestoksi on ilmoitettu neljä vuotta. Taiteen kentällä vertailukohtaa on haettava John Cagen urkusävellyksistä ja vastaavista radikaaleista muotokokeiluista. Kuparinen toteaa, että tarvittaessa kestoa voidaan rajoittaa, mutta kokonaisen "vaalikauden" mittaa tukee halu tuoda tuoda teatterikentälle ns. iso jytky, joka pakottaa yleisön miettimään Suomen tilaa. Missä olemme, mihin olemme menossa? Näytelmä on analyysi, mutta myös hätähuuto. Tämä voisi olla "todellisuutta".
18.4.11
et in arcadia ego
"Elävien helvetti ei ole jotain sellaista mikä on tulossa; jos helvetti on olemassa, se on jo täällä, helvetti jota elämme päivästä päivään ja jonka muodostamme eläessämme yhdessä. On kaksi tapaa olla kärsimättä siitä. Ensimmäinen on monille helppo: hyväksyä helvetti ja tulla osaksi siitä eikä enää nähdä sitä. Toinen on vaikea ja vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja oppimista: on etsittävä ja tunnistettava kuka ja mikä helvetissä ei ole helvettiä, on sallittava sen säilyä ja annettava sille tilaa."
(Italo Calvino, Näkymättömät kaupungit)
(Italo Calvino, Näkymättömät kaupungit)
12.4.11
entinen kotini
"Asuintalo vajosi Vehkatiellä.” (HS 12.4.)
Harvinaista kerrostalon purkua puitiin viisi vuotta Vantaan Tikkurilassa. Lähistöllä on useita muitakin vajoavia alueita.
40 ihmisen kohtalo on vajonnut saveen niin pahasti, että se on päätetty purkaa ja rakentaa tilalle uusi.
Asukkaita huolestuttavat moniselitteiset halkeamat lapsuuden julkisivussa ja kellareissa.
”Täysremonttiin joutuvia taloja on kymmenkunta. Perusongelmana alueella on maa-aines, joka tekee minän perustasta epävakaan”, kertoo taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Jaakko Sylvin.
Muisti notkuu puupaaluilla, koska pohjavesi on laskenut eikä paalujen ympärillä ole suojana tarpeeksi savea.
”Kokonaista korttelia on tutkittu, mutta yhteisiä päätöksiä on vaikea saada aikaan. Lähitaloissa puupaaluja korvataan betonisin suihkupaaluin. Sielläkin tajunnan rakenteet ovat vähitellen lahonneet”, kertoo aluearkkitehti Elli Maalismaa.
Kaupunki seuraa uteliaana elämänmuodon vajoamista paalutetuissa kiinteistöissään, kuten useissa kouluissa Viertolassa, Itä-Hakkilassa ja Jokiniemessä.
Tikkurilan asema Vantaan hallinnollisena keskuksena näkyy koko alueen ilmeessä.
Torille johtaa vilkas kauppakatu, Tikkuraitti. Raitin varrella vähittäiskaupoista ja tavarataloista tikkurilalaiset sanovat löytävänsä kaiken tarpeellisen. Noussut ilmanpaine keskeyttää veden virtauksen reaktoriin ja polttoainesauvat paljastuvat toistamiseen. Kevyen alppihakun iskut kimpoilevat jäästä. Tulevaisuuden kunta on lähivuosina isojen ratkaisujen edessä.
Harvinaista kerrostalon purkua puitiin viisi vuotta Vantaan Tikkurilassa. Lähistöllä on useita muitakin vajoavia alueita.
40 ihmisen kohtalo on vajonnut saveen niin pahasti, että se on päätetty purkaa ja rakentaa tilalle uusi.
Asukkaita huolestuttavat moniselitteiset halkeamat lapsuuden julkisivussa ja kellareissa.
”Täysremonttiin joutuvia taloja on kymmenkunta. Perusongelmana alueella on maa-aines, joka tekee minän perustasta epävakaan”, kertoo taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Jaakko Sylvin.
Muisti notkuu puupaaluilla, koska pohjavesi on laskenut eikä paalujen ympärillä ole suojana tarpeeksi savea.
”Kokonaista korttelia on tutkittu, mutta yhteisiä päätöksiä on vaikea saada aikaan. Lähitaloissa puupaaluja korvataan betonisin suihkupaaluin. Sielläkin tajunnan rakenteet ovat vähitellen lahonneet”, kertoo aluearkkitehti Elli Maalismaa.
Kaupunki seuraa uteliaana elämänmuodon vajoamista paalutetuissa kiinteistöissään, kuten useissa kouluissa Viertolassa, Itä-Hakkilassa ja Jokiniemessä.
Tikkurilan asema Vantaan hallinnollisena keskuksena näkyy koko alueen ilmeessä.
Torille johtaa vilkas kauppakatu, Tikkuraitti. Raitin varrella vähittäiskaupoista ja tavarataloista tikkurilalaiset sanovat löytävänsä kaiken tarpeellisen. Noussut ilmanpaine keskeyttää veden virtauksen reaktoriin ja polttoainesauvat paljastuvat toistamiseen. Kevyen alppihakun iskut kimpoilevat jäästä. Tulevaisuuden kunta on lähivuosina isojen ratkaisujen edessä.
20.3.11
this was my wake-up call
Christine on YouTube.
"I wrote a letter to her / There was so much to say / I waited for my moment / I got my moment but blew it anyway"
"[B]eing loved makes me feel directly the gap between what I am as a determinate being and the unfathomable X in me which causes love. Lacan's definition of love ('Love is giving something one doesn't have...') has to be supplemented with: '... to someone who doesn't want it.'" (Slavoj Žižek)
4.3.11
Jyväskylästä poistuneet
Paine Jyväskylän johtajaa vastaan kasvoi korkean virkamiehen toisensa jälkeen hypättyä opposition riveihin. Erään teorian mukaan linnakkeen komentajaan rakastunut intiaaninainen kavalsi Pontiacin.
Vauhti kiihtyi keskiviikkona, kun valtiot lähettivät paikalle lentokoneita ja laivoja saadakseen kansalaisensa nopeasti ulos. Ilma oli täälläkin mitä kamalin ja masentavin. Suomeen istutetut liljat ovat kantaneet virusta, jonka ammattiviljelijät saivat monistettua pimennyskäsittelyn avulla.
Tilanne on tullut yllätyksenä jopa paikallisille, ja sen kehittymistä on mahdoton ennakoida. Lähtijät viettivät satamassa kaksikin päivää ilman ruokaa ja unta. Aamun valjettua edessä näkyi metsää, suota ja harmaita kyliä.
Jyväskylästä poistuneet kertoivat lentokenttäkaaoksesta, joka johti tappeluihin:
– Vielä viisi päivää sitten tunsimme olomme turvalliseksi. Nivelrikko tekee uusia kukkavarsia entisten lisäksi.
Tarvetta ulkomaiselle sovittelijalle ei ole. Kuka tässä rikollinen onkaan, kun myy vähät tavaransa vaikka on perhekin joka niitä tarvitsisi, eli jättää perheensä yhteiskunnan harteille? Entä jos huutaja oli kovassa humalassa?
Silminnäkijät ovat pyytäneet Norjalta ja Saksalta ryhmää. Sen jälkeen päätetään, perustetaanko länsirajan tuntumaan SPR:n viestintäjohtaja. Tajunnantaso laskee yhä ja hengitys sekä pulssi hidastuvat. Sitten käytäisiin tyhjentämässä jätehiili (esim. tankkauksen yhteydessä) jostakin takapuskurin vierestä esiin vedettävästä lootasta.
Vauhti kiihtyi keskiviikkona, kun valtiot lähettivät paikalle lentokoneita ja laivoja saadakseen kansalaisensa nopeasti ulos. Ilma oli täälläkin mitä kamalin ja masentavin. Suomeen istutetut liljat ovat kantaneet virusta, jonka ammattiviljelijät saivat monistettua pimennyskäsittelyn avulla.
Tilanne on tullut yllätyksenä jopa paikallisille, ja sen kehittymistä on mahdoton ennakoida. Lähtijät viettivät satamassa kaksikin päivää ilman ruokaa ja unta. Aamun valjettua edessä näkyi metsää, suota ja harmaita kyliä.
Jyväskylästä poistuneet kertoivat lentokenttäkaaoksesta, joka johti tappeluihin:
– Vielä viisi päivää sitten tunsimme olomme turvalliseksi. Nivelrikko tekee uusia kukkavarsia entisten lisäksi.
Tarvetta ulkomaiselle sovittelijalle ei ole. Kuka tässä rikollinen onkaan, kun myy vähät tavaransa vaikka on perhekin joka niitä tarvitsisi, eli jättää perheensä yhteiskunnan harteille? Entä jos huutaja oli kovassa humalassa?
Silminnäkijät ovat pyytäneet Norjalta ja Saksalta ryhmää. Sen jälkeen päätetään, perustetaanko länsirajan tuntumaan SPR:n viestintäjohtaja. Tajunnantaso laskee yhä ja hengitys sekä pulssi hidastuvat. Sitten käytäisiin tyhjentämässä jätehiili (esim. tankkauksen yhteydessä) jostakin takapuskurin vierestä esiin vedettävästä lootasta.
28.2.11
kielivoimaloiden rakentamisen myötä
Kaikki maapallolla oleva kieli lienee peräisin vuosimiljoonien aikana planeettaan törmänneistä komeetoista ja tulivuorten purkauksista.
Kieltä on saatavilla lähes kaikkialla. Valtamerten pohjassa on eliöitä, jotka saavat orgaanisten yhdisteiden valmistamiseen tarvitsemansa kielen Maan sisäisestä lämmöstä. Kuitenkin vasta moderneissa yhteiskunnissa tämä energiantuottotapa nousi merkittävään asemaan patojen ja kielivoimaloiden rakentamisen myötä.
Teollisella aikakaudella on otettu käyttöön suuri joukko muitakin kielen lähteitä. Maan ja kuun vuorovaikutusvoimista johtuva vesimassojen liikekieli. Kemiallinen kieli. Kappaleen liikuttamiseen tarvittava kieli.
Potentiaalikieli on kappaleeseen varastoitunutta kieltä. Kieli varastoituu kappaleeseen, kun kappaleeseen kohdistetaan voima, joka aiheuttaa muutoksen kappaleessa. Se voi kulua joko kappaleen kiihdyttämiseen tai kitkan ja muiden vastusvoimien voittamiseen, jolloin edellisessä tapauksessa se muuttuu kappaleen liikekieliksi, jälkimmäisessä lämmöksi. Mekaaninen kieli, eli potentiaali- ja liikekielen summa, pienenee kitkan sekä äänen tuottamisen vuoksi, ja lopulta liike lakkaa.
Ihminen on noin 62-prosenttisesti kieltä. Lasillinen mineraalikieltä tekisi valtameristä käytännössä rajattoman kielenlähteen ihmiselle. Ihminen kuolee ensimmäiseksi hapenpuutteeseen (minuuteissa), sitten kielenpuutteeseen (vuorokausia) ja ravinnonpuutteeseen vasta viikkojen tai kuukausien jälkeen. Kielen haihtuminen vaatii energiaa ja käytännössä viilentää ruumista.
Kaikki kielen muodot eivät ole käytettävissä mekaanisen työn suorittamiseen. Jos sähköteho pysyy vakiona koko tarkasteluaikavälin t, saadaan tehon ja tarkasteluajan tulo ja edelleen jännitteen, virran sekä ajan tulo.
Kieltä on saatavilla lähes kaikkialla. Valtamerten pohjassa on eliöitä, jotka saavat orgaanisten yhdisteiden valmistamiseen tarvitsemansa kielen Maan sisäisestä lämmöstä. Kuitenkin vasta moderneissa yhteiskunnissa tämä energiantuottotapa nousi merkittävään asemaan patojen ja kielivoimaloiden rakentamisen myötä.
Teollisella aikakaudella on otettu käyttöön suuri joukko muitakin kielen lähteitä. Maan ja kuun vuorovaikutusvoimista johtuva vesimassojen liikekieli. Kemiallinen kieli. Kappaleen liikuttamiseen tarvittava kieli.
Potentiaalikieli on kappaleeseen varastoitunutta kieltä. Kieli varastoituu kappaleeseen, kun kappaleeseen kohdistetaan voima, joka aiheuttaa muutoksen kappaleessa. Se voi kulua joko kappaleen kiihdyttämiseen tai kitkan ja muiden vastusvoimien voittamiseen, jolloin edellisessä tapauksessa se muuttuu kappaleen liikekieliksi, jälkimmäisessä lämmöksi. Mekaaninen kieli, eli potentiaali- ja liikekielen summa, pienenee kitkan sekä äänen tuottamisen vuoksi, ja lopulta liike lakkaa.
Ihminen on noin 62-prosenttisesti kieltä. Lasillinen mineraalikieltä tekisi valtameristä käytännössä rajattoman kielenlähteen ihmiselle. Ihminen kuolee ensimmäiseksi hapenpuutteeseen (minuuteissa), sitten kielenpuutteeseen (vuorokausia) ja ravinnonpuutteeseen vasta viikkojen tai kuukausien jälkeen. Kielen haihtuminen vaatii energiaa ja käytännössä viilentää ruumista.
Kaikki kielen muodot eivät ole käytettävissä mekaanisen työn suorittamiseen. Jos sähköteho pysyy vakiona koko tarkasteluaikavälin t, saadaan tehon ja tarkasteluajan tulo ja edelleen jännitteen, virran sekä ajan tulo.
10.2.11
how could your nothings be so sweet 16
"For poetry makes nothing happen" (W. H. Auden)
Etualalle nousee epäonnistuneen kommunikaation teema: Forgot to tell me, It's so hard to tell you, Wanna tell you, You left your love letters incomplete.
Mutta myös: The girl got nothing to say.
Säe saa ylimääräistä painoa, kun tyttö vilkaisee laulajaa juuri sanojen nothing to say kohdalla (2:51).
Mitä jos sanottavana onkin juuri ei-mikään? (Audenin mukaan runous saa "ei minkään" tapahtumaan.)
Ei ihme, ettei puhe suju. Jokin kuitenkin kommunikoi ohitse sanojen ja rivien:
Wanna tell you that your heart keeps rockin' (in your eyes)
Silmät, silmien hallitsemattomuus, jonka yksittäinen vilkaisu keskellä tuijotusta tuo esiin.
Sydämen liikkeet silmissä.
Kontrolloimattomuus keskellä kontrollia. Intohimo, joka saa sijansa keskellä viileyttä. Tästä syntyvät jännitteet.
Ei-mikään, joka synnyttää ympärilleen kuvia, säkeitä, mielleyhtymiä.
Paikalleen jähmetetty runollinen hetki, joka pysyttelee avoimena toistensa päälle kerrostuvien banaliteettien ansiosta.
Koira jatkaa häntänsä jahtaamista vain, jos häntä pysyy sen näkökentässä.
Se juoksee ja juoksee itsensä ympäri, kunnes viimein läkähtyneenä luulee näkevänsä valkosuklaasta veistetyn luun.
Mutta lähempää katsottuna luu onkin avain ja avain onkin kynttilä ja kynttilä onkin sateenvarjo.
Koira huomaa olevansa kissa. Nyt se on jänis. Se tietää, että sen täytyy juosta nopeammin.
Tähän päättyy sarjamme. Kiitos, hyvää yötä. Ajakaa varovasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)