Järvi on aivan lähellä ja lepää kuin sula hopea illan hehkussa. Rupeat laskemaan, kuinka monta teitä viime viikon väijytyksen jäljiltä on. Yötä päivää suitsuaa savu palavista maataloista. Miten ihmiset muinaisena aikana lohduttivat toisiaan? Viimeksi teurastetun lampaan lihat kypsytetään savussa ja otetaan evääksi.
Siinä missä puitten latvat koskettavat taivasta menee kurkiaura verkalleen etelään päin. Näyttää siltä kuin vedenkalvossa uisi hirviö. Huomaat, että koneen uumenista kuuluu ääntä, sydämesi tunnustaa kaiken olevan totta. Iltapäivään mennessä etsijöitä on omasta kylästä jo kolmisenkymmentä.
Metsä leviää sinisenä, sitten tummana ja yhä tummempana vasten vuoria ja näyttää viimein suurelta usvaiselta mereltä. Sano sitä unelmaksi, mikään ei muutu.
Eräästä kohdasta alkaa pieni luonnonpuro kuljettaa suon sameita vesiä etäämmällä olevaa järveä kohti. Kaikki kuusi lepäävät vierekkäin mättäillä kuoleman uneen vaipuneina. Pohjavesi on laskenut eikä ympärillä ole suojana tarpeeksi savea.
Ojien vierustoilla rupeaa näkymään kevyttä usvaa. Nuo tuolla rinteellä eivät ole sammakoita, ne ovat ihmislapsia. Ulompana vihreä hämärä muuttuu tummemmaksi ja sitten on vain musta aukko, joka johtaa pohjattomuuteen. Tieto johtajan erosta tulee muutamaa kuukautta myöhemmin.
He tuntevat nenässään kostean tuulen, ja se tuoksuu hauskalta. Aamun valjettua edessä näkyy metsää ja harmaita kyliä. Jos ei ole mitään tuolla puolen, niin kaikki on tosiaankin mieletöntä tälläkin puolella.
Monet asuvat väliaikaisissa taloissa keskellä pimeintä viidakkoa. He ovat laki, eikä heidän yläpuolellaan ole mitään moraalia. Saderintama värjää lounaisen taivaanrannan tummanpunaiseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti