25.10.09

huomautuksia facebookista

"-- Facebook is a system, Neo. That system is our enemy. But when you're inside, you look around, what do you see? Businessmen, teachers, lawyers, carpenters. The very minds of the people we are trying to save. But until we do, these people are still a part of that system and that makes them our enemy. You have to understand, most of these people are not ready to be unplugged. And many of them are so inured, so hopelessly dependent on the system, that they will fight to protect it."


Facebook ei ole internetissä toimiva yhteisöpalvelu. Facebook on kokemuksen ja kommunikaation nykyinen muoto läntisessä maailmassa.


Tästä syystä Facebookista ei ole ulospääsyä, ei meille. Poistuminen Facebookista ei ole "vaikeaa teknisistä syistä" vaan mahdotonta ontologisista syistä. Facebookin tietoturva- ja tekijänoikeusongelmat ovat ongelmistamme pienimpiä.


Facebook on muuttanut katseen, integroitunut aisteihin. Se on tehnyt arjesta raaka-ainetta, mahdollisen tai toteutuvan kommunikaation polttoainetta.


Kokemuksen syrjäyttää varautuminen kertomaan siitä.


Mallarmé väitti, että asiat ovat olemassa päätyäkseen kirjaan. Mutta hän ei tiennyt, millaiseen kirjaan.


"-- All I do is what he tells me to do. If I had to choose between that and Facebook, I'd choose Facebook.
-- Facebook isn't real.
-- I disagree, Trinity. I think that Facebook can be more real than this world. All I do is pull a plug here, but there... you have to watch Apoc die.
"


Se, joka on Facebookissa "ironisesti", on syvemmällä Facebookissa kuin se, joka on siellä "vilpittömästi". Facebookissa ulkopuoli on sisäpuolta ja reunat ydintä.


Yleistetty ironia ei ole vain Facebookin hallitseva tyyli, vaan Facebookin rakennetta määrittävä seikka. Konteksti tekee kaikesta kommunikaatiosta ironista. Tästä aiheutuvaa ahdistusta lääkitsemme ironialla.


Luulla olevansa Facebookissa "kriittisesti" merkitsee samaa kuin muuttaa Kellariloukko BB-taloksi.


"-- You know, I know this steak doesn't exist. I know that when I put it in my mouth, Facebook is telling my brain that it is juicy and delicious. After nine years, you know what I realize?
-- Ignorance is bliss.
"


Facebook on kotiin käpertymistä, joka on naamioitu maailmaan avautumiseksi.


Facebook ei ole sosiaalipornoa vaan sosiaalisuutta pornona. Se poistaa ruumiista ruumiin ja läheisyydestä läheisyyden. Facebook mahdollistaa ideoiden, oikkujen, muistojen ja kuulumisten jakamisen ja vastaanottamisen informaationa, irrallaan ruumiillisuudesta, kaikkien aistien välittämästä kohtaamisesta.


Statuspäivitykset tuovat mieleen sen, mitä Dostojevski kirjoitti ranskalaisten porvarisperheiden huviretkistä luontoon. Ranskalainen ei halua vain "palata luontoon" kieriskelemällä ruohikossa; hän haluaa tuntea, että toiset katsovat häntä kieriskelemässä ruohikossa.


"-- Facebook is everywhere. It is all around us. Even now, in this very room. You can see it when you look out your window or when you turn on your television. You can feel it when you go to work... when you go to church... when you pay your taxes. It is the world that has been pulled over your eyes to blind you from the truth.
-- What truth?
-- That you are a slave, Neo. Like everyone else you were born into bondage. Into a prison that you cannot taste or see or touch. A prison for your mind.
"


Lasten tekeminen on sisällöntuotantoa, syntymä välttämätön välivaihe matkalla kohti Facebookin valokuvakansiota.


Status tulee päivittää välittömästi lapsiveden tultua. Mikäli lapsivesi on vihreää tai muulla tavoin poikkeavaa, voidaan päivitys tehdä puhelimitse matkalla sairaalaan.


Partogrammi tulee julkaista reaaliajassa "Notes"-toimintoa käyttäen. Vastaava kätilö auttaa päivitysten tekemisessä synnytyksestä toivuttaessa.


Mikäli äitiä ja lasta ei voida kotiuttaa kolmen vuorokauden kuluessa (keisarinleikkaustapaukset ym.), toimitetaan statuspäivitykset vähintään kahdesti päivässä sairaalan kansliaan, josta ne ladataan synnytysvalmennuksen yhteydessä sovitun ryhmän seinälle.

11 kommenttia:

Vesa Haapala kirjoitti...

moi, aika hauska!

itse luonnehtisin omaa suhdettani faceen silleen jättämiseksi eli käyn siellä ehkä 2 kertaa vuodessa "hyväksymässä" kavereita - aika uskomatonta puuhaa, vanhoja luokkatovereita jne. jotka osallistuu mahtaviin visailuihin ja leikkeihin.

no, ei millään pahalla, mutta mun puolesta ne kaverit saa odottaa. siellä tuntuu muutenkin kaikilla olevan niin ....... kavereita, että eihän kellään ole oikeesti aikaa sellaiselle määrälle ihmisiä.

sama ilmiö kuin jossakin lukupiireissä. niin, sellainen vaan sopii joillekin.

ehkä face on jollekin hyväksi, sosiaalisena ilmiönä (ehkä jopa ontologisena) se voi olla iso juttu, mulle se on vaan ehkä, sillä minulla ei ole muuta suhdetta facebookiin kuin jonkinlainen kiusallinen häveliäisyys vastata kutsuihin, ääh, nyt jo siis myönnän, että se edustaa mullekin jonkinlaista sosiaalista imperatiivia.

ja nyt tällainen tunnustus.

uskomatonta, miten iso f generoi heti kaikkein syvällisimmät diskurssit osaksi tätä iltaa.

mieluummin kuitenkin sanon ihmisille päivää ja avaan oven.

tuuhan taas kirjoittamaan lauseita!

Anonyymi kirjoitti...

mieluummin kuitenkin sanon ihmisille päivää ja avaan oven.

Mielummin sanon ihmisille häipykää ja suljen oven.

(BTW, WV: avoift)

Tere kirjoitti...

Tykkää tästä.

Jarkko Tontti kirjoitti...

Näin. Ongelma lienee löytää jokin uskottava vaihtoehto. Siis vaipumatta romanttisnostalgiseen paatokseen, haaveksintaan jostain todemmasta ja aidommasta elämästä jossain tuolla minne emme koskaan pääse.

Vesa Haapala kirjoitti...

Ei suinkaan tarkoitukseni ollut arvottaa fb:n olemista tai kiistää sen arvoa monensuuntaisessa (ja tärkeässäkin, voimia kokoavassa) sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ehkä saan vaan olla niin paljon töitten puolesta tekemisissä ihmisten kanssa, että resurssit ei riitä aina edes niitten lähimpien kohtaamiseen. no joo, tällaista.

Arnkil kirjoitti...

Itse rakastuin facebookissa alun perin nimenomaan vieraantuneisuuteen ja ironisuuteen, tällaiseen viistoon kommunikaatioon, joka siellä kaikesta huolimatta on mahdollista - tai siis se juuri kai on pointtina. Ja onhan se YHTEISÖ, ei sille mitään mahda. Mutta jotenkin sitten se kokemus, että ihmiset VALMISTAUTUVAT päivittämään, että jengi kerää aineistoa elämästään ja asettuu sitten statuspäivityksissä erilaisiin hauskoihin ja kiinnostaviin asentoihin -- minä mukana yhtenä pahimmista... Siinä kohtaa alkoi pelottaa. No, kuten tulin väittäneeksi, ulkopuolta ei ole, mitä tässä uikuttamaan. Vaikka erosin facebookista, siellä on edelleen yksi Antti Arnkil. Jos se poistuisi, tilalle tulisi jälleen uusi jne. Sitä paitsi jäsennän elämäni edelleen hassuina statuspäivityksinä.

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Hieno teksti, tämä pitää laittaa johonkin lehteen! Debordista on paljon haittaa jokapäiväisessä elämässä.

Tietääkö kukaan, onko facialbook jo olemassa? Se on vinon kommunikaation ja ironian seuraava vaihe joka tapauksessa. Aion alkaa käyttää sitä vanhainkodissa, sitten kun sekin on viaton retroilmiö.

√.S. ¿uoma-aho kirjoitti...

oho, olin missannut. täähän oli mahtava. ja just näinhän se on. tulee tietysti mieleen zizekin matrix-kela:

"But the choice between the blue and the red pill is not really a choice between illusion and reality. Of course Matrix is a machine for fictions, but these are fictions which already structure our reality: if you take away from our reality the symbolic fictions that regulate it, you lose reality itself. I want a third pill.

So what is the third pill? Definitely not some kind of transcendental pill which enables a fake fast-food religious experience, but a pill that would enable me to perceive not the reality behind the illusion but the reality in illusion itself.

If something gets too traumatic, too violent, gets too, even too filled in with enjoyment, it shatters the coordinates of our reality: we have to fictionalise it."

√.S. ¿uoma-aho kirjoitti...

tulisit takaisin febuun. älä taivu tuulessa. muutu herpespilveksi.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, ennen tämä kaikki tämä,mistä kirjoitit, ironia, oman elämän ja kokemusten käyttäminen polttoaineena kertomuksille jne jne oli kirjailijoiden ja toimittajien yksinoikeus. Mikä maansuru kun tätä kokemusta onkin nyt jakamassa kaikki kansa luokkaan, ammattiin jne katsomatta siellä naaamakirjassa, kehtaavatkin - nyt eivät Hesarin toimittajien ironiaa uhkuvat, oman arjen kokemuksiin perustuvat kolumnit tai nettiviidakon samasta lähtökohdasta ponnistavat älykköblokit ole enää mitään aivan yhtä erityistä kuin aikaisemmin. Kuinka nyt nousta rahvaan yläpuolelle, erottautua ja tuntea itsensä erityiseksi - kun kaikki on vaan siellä naamakirjassa ja siellä hei joutuu kilpailemaan huomiosta ihan tavallisen rahvaan kanssa joka siis ei, herra varjele, enää tyydy olemaan pelkkä lukija vaan kertoo ihan itse, keltään lupaa kysymättä, omaa elämäänsä (käsi sydämellä: mitäpä muuta?) polttoaineena käyttäen, ja, hui kamalaa, ironiaankin turvautuen tarinoita itsestään muille. On se ikävää. frau R

Sedis kirjoitti...

Peukku pystyy Frau R:lle.