kielivoimaloiden rakentamisen myötä

Kaikki maapallolla oleva kieli lienee peräisin vuosimiljoonien aikana planeettaan törmänneistä komeetoista ja tulivuorten purkauksista.

Kieltä on saatavilla lähes kaikkialla. Valtamerten pohjassa on eliöitä, jotka saavat orgaanisten yhdisteiden valmistamiseen tarvitsemansa kielen Maan sisäisestä lämmöstä. Kuitenkin vasta moderneissa yhteiskunnissa tämä energiantuottotapa nousi merkittävään asemaan patojen ja kielivoimaloiden rakentamisen myötä.

Teollisella aikakaudella on otettu käyttöön suuri joukko muitakin kielen lähteitä. Maan ja kuun vuorovaikutusvoimista johtuva vesimassojen liikekieli. Kemiallinen kieli. Kappaleen liikuttamiseen tarvittava kieli.

Potentiaalikieli on kappaleeseen varastoitunutta kieltä. Kieli varastoituu kappaleeseen, kun kappaleeseen kohdistetaan voima, joka aiheuttaa muutoksen kappaleessa. Se voi kulua joko kappaleen kiihdyttämiseen tai kitkan ja muiden vastusvoimien voittamiseen, jolloin edellisessä tapauksessa se muuttuu kappaleen liikekieliksi, jälkimmäisessä lämmöksi. Mekaaninen kieli, eli potentiaali- ja liikekielen summa, pienenee kitkan sekä äänen tuottamisen vuoksi, ja lopulta liike lakkaa.

Ihminen on noin 62-prosenttisesti kieltä. Lasillinen mineraalikieltä tekisi valtameristä käytännössä rajattoman kielenlähteen ihmiselle. Ihminen kuolee ensimmäiseksi hapenpuutteeseen (minuuteissa), sitten kielenpuutteeseen (vuorokausia) ja ravinnonpuutteeseen vasta viikkojen tai kuukausien jälkeen. Kielen haihtuminen vaatii energiaa ja käytännössä viilentää ruumista.

Kaikki kielen muodot eivät ole käytettävissä mekaanisen työn suorittamiseen. Jos sähköteho pysyy vakiona koko tarkasteluaikavälin t, saadaan tehon ja tarkasteluajan tulo ja edelleen jännitteen, virran sekä ajan tulo.

how could your nothings be so sweet 16

"For poetry makes nothing happen" (W. H. Auden)


Etualalle nousee epäonnistuneen kommunikaation teema: Forgot to tell me, It's so hard to tell you, Wanna tell you, You left your love letters incomplete.

Mutta myös: The girl got nothing to say.

Säe saa ylimääräistä painoa, kun tyttö vilkaisee laulajaa juuri sanojen nothing to say kohdalla (2:51).

Mitä jos sanottavana onkin juuri ei-mikään? (Audenin mukaan runous saa "ei minkään" tapahtumaan.)

Ei ihme, ettei puhe suju. Jokin kuitenkin kommunikoi ohitse sanojen ja rivien:

Wanna tell you that your heart keeps rockin' (in your eyes)

Silmät, silmien hallitsemattomuus, jonka yksittäinen vilkaisu keskellä tuijotusta tuo esiin.

Sydämen liikkeet silmissä.

Kontrolloimattomuus keskellä kontrollia. Intohimo, joka saa sijansa keskellä viileyttä. Tästä syntyvät jännitteet.

Ei-mikään, joka synnyttää ympärilleen kuvia, säkeitä, mielleyhtymiä.

Paikalleen jähmetetty runollinen hetki, joka pysyttelee avoimena toistensa päälle kerrostuvien banaliteettien ansiosta.

Koira jatkaa häntänsä jahtaamista vain, jos häntä pysyy sen näkökentässä.

Se juoksee ja juoksee itsensä ympäri, kunnes viimein läkähtyneenä luulee näkevänsä valkosuklaasta veistetyn luun.

Mutta lähempää katsottuna luu onkin avain ja avain onkin kynttilä ja kynttilä onkin sateenvarjo.

Koira huomaa olevansa kissa. Nyt se on jänis. Se tietää, että sen täytyy juosta nopeammin.

Tähän päättyy sarjamme. Kiitos, hyvää yötä. Ajakaa varovasti.