”[B]anaali on nyt saanut ensi kertaa astua näyttämölle itsenään, kuvattuna. Esiin murtautuminen ei ole totaalista, sillä banaalin täytyy käydä sotaa ironiaa vastaan, joka haluaa maailmallistaa, eli toisin sanoen kertoa ja siten taltuttaa banaalin asettamalla sen suhteeseen toisten maailmallisten asioiden kanssa. Näin banaali voimistaisi maailman omaa jännitettä. Kuvattuna banaali ei kuitenkaan asetu maailmalliseen järjestykseen vaan toimii kuin avaimenreikänä heideggerilaiseen maahan ja sen kätkeytyneisyyteen, joka on samalla ihmisen oman eksistenssin syvintä kätkeytyneisyyttä itseltään. Banaalissa ilmenee tällöin maan syvyyden kosketus, joka puolestaan paljastaa ironian loputtomat reflektiot ja muotoleikit tyhjiksi ja pinnallisiksi. Tämä tyhjyys koetaan ja se ilmenee makuarvostelmana, joka ei ole tietoinen päätös, vaan asia jonka ihminen havaitsee itsestään samoin kuin hän saattaa tajuta pitävänsä sinihomejuustosta.”
(Jani Vanhala, "Nykyrunouden banaali eksistentiaalisena mahdollisuutena", Tuli&Savu nro 64, 2011)
”Kirjoitus on tässä runossa vastakohta sille että / Esa ja Saija menevät naimisiin ja saavat lapsia, // että grillissä käristyy pari makkaraa ja pekonia.”
(Harry Salmenniemi, ”Menkää, kirjoittakaa!”)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti