Re: avant

> Moi!
>
> Muutama ajatus pohjustukseksi:

> Useimmat avantgardekeskustelut, joita olen seurannut, ovat jumittuneet jonkinlaiseen nostalgis-ironiseen kehään, jossa sekä lähtökohtana että johtopäätöksenä on ollut, että mikään x ei ”enää” ole mahdollista koska y.

> Taustalle on piirtynyt avantgarden myrskyisä historia, jonka lopussa me istumme nahkasohvillamme ja katsomme televisiosta ikävystyneinä välittömästi tunnistettavia kapinaeleitä.

> Haikailemme radikaalin taiteen perään, mutta aina yrityksen kohdatessamme ravistamme vanhoina kehäkettuina päätämme: nämä jutut on nähty.

> Ehdotan, että skippamme tämän tason kokonaan.

> Markun NV-teksti on eräs tervetullut johdatus ulos em. kehästä, koska siinä avautuu käytännöllinen, konkreettinen, ”käsityöläinen” taso, jonka kautta päästään puhumaan taiteen tekemisen tekniikoista ja siitä mitä kokeelliselta taiteelta yleensä haluamme. Ja jos ollaan haluttomia niin miksi. (Jos ajattelemme, ettei meillä ole enää minkään ison teleologisen kelan tarjoamaa tekosyytä -- rakasta ennalta asetettua ”mahdottomuutta” -- tämä kysymys on sitäkin kiusallisempi, ehkä myös kiinnostavampi.)

> Voisi väittää, että ”retroavantgardella” on ollut tarpeettoman huono maine. Juhlallisten avantgardemuisteloiden valossa se on näyttäytynyt kompromissina, koomisena toistopakkona. Kaikkihan tehtiin jo 20-luvulla ja viimeistään 60-luvulla, joten miksi vaivautua 2000-luvulla. Haen tässä lähinnä tietynlaista kyynistä journalistista positiota, jonka kautta kaikki kokeilut ovat sympaattista mutta tuhoon tuomittua puuhastelua. Kuiskaaja kirjoittamassa Christian Bökistä. Tämä positio on ohitettavissa.

> Mikäli olen oikein ymmärtänyt, esim. Markun kanta jo 80-luvulta asti on ollut lähes päinvastainen, tekniikoista, empiriasta lähtevä: kun kerran tiedossa on sadoittain kiinnostavia tekniikoita ja käytäntöjä, jotka voitaisiin helposti tuoda suomalaisen kirjallisuuden kentälle, mistä johtuu vastahakoisuus uudistua? [...]

> Sen sijaan, että jäätäisiin halvaannuttavaan ajatukseen, että oletettu totaalinen avantgarde, joka pistäisi Elinkeinoelämän Keskusliiton polvilleen, on mahdotonta spektaakkeliyhteiskunnan kaikenkattavan kuristavuuden tähden, olisi hyvä lähteä ajattelemaan koko teemaa ruohonjuuritasolta, käsityön tasolta.

> Minua kiinnostaa kovasti kuulla Joukon ja Henriikan, käsityöläisten, ajatuksia tästä. Miten miellätte kokeellisuuden? Mitä kaikkea olette kirjoittamalla oppineet? Millaista uutta kirjallisuutta tänne haluaisitte?

> Keskustelujen yhteisteemana on "Tulevaisuus ennen ja nyt". Eiköhän tähänkin saada joitakin lankoja kiinnitettyä. [...]

> avantgardejuontajana,
> kokeellisen kirjallisuuden Jorma Pulkkisena,
> teidän
>
> Antti