se on koivu eikä mikään taidehistorian oppitunti

"Kissa neuvoi heitä:
– Muistakaa, ottakaa vain koivuja. Koivuhalot ovat kaikkein parhaita.
Fedja-setä ei ollut tyytyväinen:
– Minun käy sääliksi koivuja. Ne ovat niin kauniita."

(Eduard Uspenski, Fedja-setä, kissa ja koira)

"– Kassan likka kuuntelee miten rantakoivut suhisee. Toi peräpöydän insinööri ajattelee loppukesän ylikypsiä sävyjä ja keltaisia lehtiä mökin portailla. Toi tuolla kadulla ajattelee koivuhalkoja joita se pinosi Säkylässä keväällä kahdeksankymmentäkolme. Ja toi tuolla koivuhalon tuoksua helmikuussa Hyrynsalmen raitilla. Niin hieno asia on koivu. Se on koivu eikä mikään taidehistorian oppitunti että ensin opetellaan impressionismi ja sitten mennään välitunnille ja sitten tulee ekspressionismi."

(Petri Tamminen, Mitä onni on)

”Ne uskalsivat täyttää kokonaisia kujia haloilla ja rakentaa tasaisia kenttiäkin. Jotta työstä olisi ollut jotain iloa, lähetimme nopeimman juoksijan upseerialueen metsään huutelemaan, että rikoimme niiden halkomaailmaa täyttä päätä.”

(Veijo Meri, Kersantin poika)

”Olohuoneessa kakluunissa paukahtaa palava puu, kuusihalko.
Isä sanoo aina, ettei kuusihaloilla kannata lämmittää, liikaa pihkaa. Minä pidän paukahduksista, ne ovat kuin lähtölaukauksia jollekin uudelle, jakavat ajan menneeseen ja uuteen, vielä muodottomaan.”

(Riikka Pulkkinen, Totta)