hallitusneuvottelut

Hallusinaation kokeminen sinänsä ei ole vaarallista eikä sairasta. Vieroitusoireisiin saattaa liittyä myös kruunupäinen leijona, joka pitää haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee jaloillaan sapelia. Käytännössä yhtenäisyys testataan tukipaketissa, johon uuden eduskunnan olisi otettava kantaa toukokuun loppupuolella.

Jopa 95% kimeerin verestä voi olla peräisin kaksoselta. Verisuonten väliin muodostuu yhdysaukko ja verenkierrot ovat yhteydessä toisiinsa. Vielä jos joku kehtaa väittää prosenttia ja prosenttiyksikköä samaksi, niin omapa on häpeänsä. Neuvotteluista tulee vaikeat, hiiden myllyssä niitä sääteli elostelija kuhertelevine yölintuinensa.

Solut olivat peräisin kolmesta eri tsygootista, leijonan pää yhdistettynä vuohen ruumiiseen sekä lohikäärmeen pyrstöön. Miksei eilen enää näytetty noita prosentteja? Esille oli astunut työmiesten joukko, joka ratkaisi lukemattomien kohtaloita yhdellä ainoalla taikasanalla.

Liikakäyttäjillä runsaan käytön jälkeinen juoppohulluus saattaa aiheuttaa voimakkaitakin harhoja. Hallitus jatkaa toimitusministeristönä, kunnes uusi hallitus on nimitetty. Kolmea solukantaa säätelee koko maailman yhteen kietoutunut taloudellisen elämän verkko.

Jos eläimet olisi samalla tavalla suunniteltu, niin ei kai silmän perusrakenne olisi sidottu tukirangan rakenteeseen? Kysymys kuuluukin, että miten toi on mahdollista? Temppelissä keinottelija, palatsissa valtiomies. Ohjelmakysymyksissä riittää soviteltavaa: näkökentän huojumista, vääristymiä tai välkkymistä. Kimeerin muna on määrätty A-luokan kauppakieltoon.

poliittisesta teatterista

Poliittinen teatteri on Suomessa elinvoimaisempaa kuin vuosiin. Näkyvimpiä esimerkkejä ovat olleet Susanna Kuparisen teokset, jotka ovat ansiokkaasti murentaneet todellisuuden ja esityksen välistä rajaa. Ylioppilasteatterin "Valtuusto"-trilogiassa tarkasteltiin absurdia keskustelukulttuuria kaupunginvaltuustossa ja Ryhmäteatterin "Eduskunta" nosti valtakunnallisen politiikan lauseita uusiin, hämmentäviin yhteyksiin. Ryhmisläiset luonnehtivat näytelmää ”rankaksi mutta kipeäksi poliittiseksi komediaksi, joka on totta”.

Edeltäjiäkin enemmän huomiota on saanut Kuparisen tuore teos ”Perussuomalaisten eduskuntaryhmä”, joka vie taiteen ja todellisuuden sekoituksen uusiin äärimmäisyyksiin. Näytelmä on nostanut tunteet pintaan ja herättänyt laajaa keskustelua pääuutislähetyksiä myöten. Ensimmäistä kertaa sitten Smedsin "Tuntemattoman" teatteriesitys on noussut lööppeihin.

Isossa tuotannossa on mukana 39 näyttelijää, useat heistä ensimmäistä kertaa suurella lavalla. Kuparisen aiemmissa töissä istuntosalien lauseet siirrettiin näytelmän käsikirjoitukseksi. ”Perussuomalaisten eduskuntaryhmä” marssittaa nyt taiteilijat suoraan Arkadianmäelle, keskelle politiikan arkipäivää.

"Perussuomalaisten eduskuntaryhmä" on kokonaisteos, jonka sommittelussa ei kaihdeta groteskejakaan painotuksia. Katsojia tullaan ohjaajan mukaan hemmottelemaan oudoilla käänteillä, joiden tehoa lisää se, ettei Kuparisen ”kansanedustajia” voi erottaa juuri mitenkään Arkadianmäen muusta väestä. Brechtiläisenä keinona on käytetty maskeerauksessa ja puvustuksessa kohosteisia yksityiskohtia, kuten outoja hiustyylejä, huonosti istuvia yhdistelmäpukuja ym., mutta muuten työryhmä sulautuu lähes täysin istuntosalin kuhinaan. Kuparinen päätyi harjoitusten loppuvaiheessa jättämään vieraannuttavat detaljit hahmojen ulkoasuun, koska esitys vaatii hänen mukaansa katsojalta myös ”pysähtymistä pohtimaan esityksen esitysluonnetta".

Eduskuntatalossa Kuparisen ryhmä tekee ”päätöksiä” ja säätää ”lakeja”, pitkälti samaan tapaan kuin aidot kansanedustajat. Ryhmä on edustavinaan ”koko Suomen asiaa”, mitä ennakkomainonnassa on tuotu esiin kärjekkäillä iskulauseilla ja mainosjulisteiden räväkällä grafiikalla.

”Perussuomalaisten eduskuntaryhmä” saa istuntosalissa runsaasti puheaikaa, ja ryhmästä nimitetään myös ”ministereitä” tulevaan hallitukseen, mikä mahdollistaa ennennäkemättömän suoran intervention päätöksenteon ytimiin. Radikaali taide tunkeutuu kabinetteihin, joihin sillä ei perinteisesti ole ollut asiaa.

Kyseessä ei ole pelkästään pääkaupunkiseudun elitistinen ilmiö, vaan ryhmään on valittu edustajia eri "vaalipiireistä". Yleisölle on annettu mahdollisuus äänestää etukäteen ryhmän kokoonpanosta. Kun mukana ei ole pelkästään laitosteattereiden tuttuja naamoja, on entistä paremmat mahdollisuudet tarkastella ”kansan tahdon” kaltaisia poliittisia fraaseja niiden jokapäiväisessä käytössä. Syntyy kerroksellinen kokonaisuus, jonka sisällä on lähes mahdotonta erottaa ulkoa opeteltuja repliikkejä mielekkäistä väitteistä. Käsikirjoituksen aukot haastavat katsojan mukaan muodostamaan esityksen merkitystä.

Näytelmän poikkeuksellisen kesto on etukäteen herättänyt keskustelua hankkeen rahoittajien keskuudessa. Ryhmäteatterin "Eduskunta" oli muokattu reilun kolmen tunnin pituuteen, tuoreen teoksen kestoksi on ilmoitettu neljä vuotta. Taiteen kentällä vertailukohtaa on haettava John Cagen urkusävellyksistä ja vastaavista radikaaleista muotokokeiluista. Kuparinen toteaa, että tarvittaessa kestoa voidaan rajoittaa, mutta kokonaisen "vaalikauden" mittaa tukee halu tuoda tuoda teatterikentälle ns. iso jytky, joka pakottaa yleisön miettimään Suomen tilaa. Missä olemme, mihin olemme menossa? Näytelmä on analyysi, mutta myös hätähuuto. Tämä voisi olla "todellisuutta".

et in arcadia ego

"Elävien helvetti ei ole jotain sellaista mikä on tulossa; jos helvetti on olemassa, se on jo täällä, helvetti jota elämme päivästä päivään ja jonka muodostamme eläessämme yhdessä. On kaksi tapaa olla kärsimättä siitä. Ensimmäinen on monille helppo: hyväksyä helvetti ja tulla osaksi siitä eikä enää nähdä sitä. Toinen on vaikea ja vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja oppimista: on etsittävä ja tunnistettava kuka ja mikä helvetissä ei ole helvettiä, on sallittava sen säilyä ja annettava sille tilaa."

(Italo Calvino, Näkymättömät kaupungit)

entinen kotini

"Asuintalo vajosi Vehkatiellä.” (HS 12.4.)

Harvinaista kerrostalon purkua puitiin viisi vuotta Vantaan Tikkurilassa. Lähistöllä on useita muitakin vajoavia alueita.

40 ihmisen kohtalo on vajonnut saveen niin pahasti, että se on päätetty purkaa ja rakentaa tilalle uusi.

Asukkaita huolestuttavat moniselitteiset halkeamat lapsuuden julkisivussa ja kellareissa.

”Täysremonttiin joutuvia taloja on kymmenkunta. Perusongelmana alueella on maa-aines, joka tekee minän perustasta epävakaan”, kertoo taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Jaakko Sylvin.

Muisti notkuu puupaaluilla, koska pohjavesi on laskenut eikä paalujen ympärillä ole suojana tarpeeksi savea.

”Kokonaista korttelia on tutkittu, mutta yhteisiä päätöksiä on vaikea saada aikaan. Lähitaloissa puupaaluja korvataan betonisin suihkupaaluin. Sielläkin tajunnan rakenteet ovat vähitellen lahonneet”, kertoo aluearkkitehti Elli Maalismaa.

Kaupunki seuraa uteliaana elämänmuodon vajoamista paalutetuissa kiinteistöissään, kuten useissa kouluissa Viertolassa, Itä-Hakkilassa ja Jokiniemessä.

Tikkurilan asema Vantaan hallinnollisena keskuksena näkyy koko alueen ilmeessä.

Torille johtaa vilkas kauppakatu, Tikkuraitti. Raitin varrella vähittäiskaupoista ja tavarataloista tikkurilalaiset sanovat löytävänsä kaiken tarpeellisen. Noussut ilmanpaine keskeyttää veden virtauksen reaktoriin ja polttoainesauvat paljastuvat toistamiseen. Kevyen alppihakun iskut kimpoilevat jäästä. Tulevaisuuden kunta on lähivuosina isojen ratkaisujen edessä.