Juteinista

”Hän on wälttänyt pahaa, ei silmiä palwellen, waan totuudella pahan ilkeyden tähden; hän on seurannut hywää, ei kunnian eikä muun oman woiton pyynnössä, ei kerskatansa, waan kiitollisuudessa Jumalan tykö, ja hyvän suomuudessa lähimmäistänsä kohtaan. Jonga tähden hänen sielunsa on myös wahwasti haarniskoittuna urhoollisuudella kuoleman teräwäin nuolden edessä seisomaan.”

(Jaakko Juteini, ”Tutkindo Kuolewaisuudesta”, 1817) [*]

---

[*] Mainitsin Twitterissä syyskuussa 2017, että käsillä oli mahdollisesti suomenkielisen esseen 200-vuotisjuhla.

Taustalla oli bongaus Markku Eskelisen Raukoilla rajoilla -kirjasta (2016), jossa hän toteaa ohimennen, että ensimmäiset suomenkieliset esseet olisi julkaissut Jaakko Juteini (1781–1855):

”Juteinin tuotanto koostuu valtaosaltaan runoudesta, mutta sen ohessa hän kirjoitti ja julkaisi myös ensimmäiset suomenkieliset novellit, näytelmät ja esseet, eli häneltä jäi tekemättä vain romaani.” (s. 30)

Tulkinnanvaraisen tästä tekee esseen osalta se, että Juteinin julkaisemia juttuja ei kai kukaan ole nimittänyt esseiksi. Lähetin Eskeliselle sähköpostia ja kysyin, mitä tekstejä hän täsmällisemmin tarkoitti. Eskelinen vastasi:

”Noin vuoden 1820 paikkeilla Juteini julkaisi muutaman suomenkielisen mielipidekirjasen, jota voi hyvällä tahdolla pitää genren ensiaskeleena. Huomattavasti lähempänä esseetä sellaisena kuin me sen tunnemme ovat jotkut Gottlundin kirjoitukset [...] noin vuonna 1830.”

Kaivoin esiin Juteinin Kootut teokset (2009), ja sieltä löytyykin Juteinin "tutkindoja" joistakin aiheista, esim. kuolevaisuudesta ja kasvatuksesta. Vuodelta 1817 löysin ainakin kolme alun perin suomeksi julkaistua tekstiä, joita voisi pitää esseinä sillä perusteella, että pohdinnat ovat melko vapaamuotoisia eikä tekstejä ole tehty mihinkään määrättyyn, esimerkiksi kirkolliseen tarkoitukseen.

Yllä siteerattu teksti, ”Tutkindo Kuolewaisuudesta”, on sävyltään uskonnollinen, mutta muodoltaan melko vapaasti pohdiskeleva. Essee, kaiketi siis.

En tiedä, miten Juteini itse nämä kirjoituksensa näki. Tunsiko hän Montaignea tai Baconia? Kun Montaignen esseitä ensimmäistä kertaa julkaistiin suomeksi 1920-luvulla, kirjoitukset nimettiin "tutkielmiksi". Samalla tuli, Tuomas Anhavan eräässä kirjoituksessaan esittämän ajatuksen mukaan, virheellisesti nimetyksi kokonainen genre.

Esseitä on täällä nimitetty joskus myös "koelmiksi", mikä tavoittaa jotakin sanan etymologisista juurista.