how could your nothings be so sweet 1

Yritän esittää mahdollisimman tarkan fenomenologisen kuvauksen Scritti Polittin "Hypnotize"-kappaleen musiikkivideosta.

Tarvitaan vähän taustaa. "Hypnotize" julkaistiin singlenä vuonna 1984, ja se oli seuraavana vuonna ilmestyneen Cupid & Psyche 85 -albumin yhdeksäs kappale. Videon ohjasi Peter Care.

Biisi on nopeasti luonnehdittuna 80-luvun puolivälin Scritti Polittia puhtaimmillaan: tiukasti synkopoivaa, futuristista, häikäilemättömästi valkaistua funkpoppia, jonka kruunaa laulaja Green Gartsiden pysäyttävä, sukupuoleton, viileällä tavalla lempeä ääni. Sitä kai voisi luonnehtia jonkinlaiseksi täsmällisen eteeriseksi huokailuksi.

Ensimmäinen fenomenologinen kiteytys kappaleesta ja videosta on yksinkertaisesti: NIIN KASARII! Mutta on myöhemmin palattava siihen, mitä tällä itse asiassa tarkoitetaan.

Scritti Politti tuli 80-luvun alkuvuosista lähtien tunnetuksi merkillisestä älykköpopistaan, jossa yhdisteltiin näennäisen kaukaa haettuja filosofisia teemoja koukuttaviin popmelodioihin sekä teknisesti kunnianhimoisiin tuotantoihin. Yhtyeen keulahmo, oikeastaan koko yhtyeen synonyymi, Green Gartside oli 80-luvulla – ja erityisesti juuri Cupid Psyche 85 -levyllä – paitsi edelläkävijä samplerien ja sekvensserien luovassa käytössä myös poikkeuksellisen taitava sulauttamaan tanssipoppiin jazz-, proge- ym. vaikutteita.

Mitä tulee sanoituksiin, monien Scritti-klassikoiden kohdalla ilmaus High Concept tuntuu turhan miedolta. Suurinta kulttimainetta akateemisissa piireissä saavutti kappale "Jacques Derrida", josta ranskalaisfilosofi itsekin innostui siinä määrin, että soi Gartsidelle audienssin.

Valtaosa muistakin kappaleista on ahdettu täyteen filosofis-kirjallisuustieteellisiä viittauksia. Hyvänä esimerkkinä Cupid & Psyche -levyn raita "Absolute", joka flirttailee sumeilematta saksalaisen romantiikan ja idealismin käsitteistöllä – unohtamatta myöskään ruotsalaisvalmisteista väkijuomaa: "Where the words are vodka clear / Forgetfulness has brought us near / Absolut(e), a principle / To make your heart invincible."

80-luvun Scritti Polittin lyyris-musiikillinen asteikko virittyy suunnilleen näin: tanssittavimmillaankin, siis silloinkin kun ilmeisenä tarkoituksena on tehdä yksinkertaisesti tarttuvaa valtavirran poppia, mukana on tietty määrä enemmän tai vähemmän itsetarkoituksellisia sofistikoituneita eleitä – kirjallisia alluusioita tai soinnutuksen progressiivisa oikkuja.

Ja kääntäen: filosofisimmillaankin biiseissä on aina mukana tietty popin momentti – tarttuvuus, helppous, hölmöys.

Ensiksimainittua ääripäätä edustaa vuoden 1985 single "Perfect Way". Se on päällisin puolin silkkaa Wham!ia, videota myöten. Sanoitus on kuitenkin täynnä akateemisia Troijan hevosia: "deduktiota"; "virhemarginaalia" ja "propositioita". (Kaikki elementtejä, joihin 2000-luvun uusasiallisen poptuottajan punakynä viipymättä iskisi, ellei manageri ehtisi ensin.)

Skaalan toisesta päästä taas löytyy "Jacques Derridan" tapaisia avoimen esoteerisiä kappaleita. Ja nyt symmetrisesti toiseen suuntaan: dekonstruktiota mainostavasta lyriikasta huolimatta mainittu v. 1982 Songs to Remember -LP:ltä löytyvä raita on sympaattisen pinnallista, helposti sulavaa poppia – jos ei vielä aivan samalla voimalla iskevää kuin kypsän kauden Cupid & Psychen helmet.

"Hypnotize" ja "Absolute" puolestaan ovat erikoislaatuisia synteesejä yllä kuvatuista ääripäistä. Sellaisina ne edustavat Scritti Polittin parasta ja omaperäisintä tuotantoa. "Absolute" saattaa yltää askeleen verran pidemmälle kristallisoituneen filosofisen poplyriikan saralla – kukaan ei kai ole onnistunut referoimaan tiiviimmin Jenan romantiikan perusideaa kuin Gartside rivillään "Absolute on Power Drive" – mutta "Hypnotize" on yksiselitteisesti parempi popkappale; Scritti Polittin paras, ja koko 80-luvun hienoimpia.