Kaksi hahmoa istuu antiikkisohvalla.
Jos meillä olisi kiire, tämä ehkä riittäisi kuvaukseksi koko videosta. Mutta meillä ei ole kiire.
Kaksi hahmoa istuu antiikkisohvalla, meistä katsoen vasemmalla Green Gartside, oikealla kaunis tummaihoinen nainen. Molemmat viileässä kontrapostossa, parhaaseen kasarityyliin. Kummatkin tukevat itseään kyynärpäällä käsinojaan, jalka lepää toisen päällä, asennot ovat maalauksellisen symmetriset.
Gartsidella on yllään hohtavanvalkoinen paita ja hopeanvärinen avonainen liivi. Housut ovat mustat. Lahkeiden alta paljastuvat ylelliset valkoiset silkkisukat. Kengät ovat kevyet, mustat, edestä avoimet. Pitkät vaalennetut hiukset on föönattu sivulle.
Naisen paita on väriltään jossain vaalean persikan ja kerman välimaastossa (VHS:ltä siirretyt nettivideot eivät tee tarkalle vivahteelle oikeutta). Hihat ovat aikakauden tyyliin jonkin verran pussimaiset. Avonainen liivi (totta kai hänelläkin on sellainen!) on valkoinen. Pikimusta kihara tukka, korvissa pienet kullanväriset korut. Valkoiset puuvillahousut ja tummat avokkaat. Molempien käsien sormissa sormuksia.
Mies ja nainen tuijottavat yhtä aikaa levollisesti ja intensiivisesti kameraan, joissakin kuvissa ohi. Tuijottavat ja laulavat. Kummallakin on kevyt meikki.
Sohva on ryhdikäs, Biedermeier-tyylinen, toppauksessa siniharmaat pystyraidat ruskeanharmaalla taustalla.
Takana on kaksi soittajaa, toinen koskettimissa, toinen rummuissa. Rumpalia on ehdottomasti kielletty lyömästä pelteihin. Kosketinsoittaja on käärinyt valkoisen kauluspaitansa hihat, rannekello on näyttävästi esillä vasemmassa kädessä. Rumpalilla on musta verryttelytakki, jonka vetoketju on vedetty kiinni ylös asti.
Rumpusetin varjo heijastuu välillä takaseinän vaalean (helmenharmaan?) puupaneloinnin pintaan. Kosketinsoittajan takana on pieni pöytä ja huonekasvi. Rummut ovat mustat samoin kuin syntetisaattori.
Joissakin kuvissa "näyttämön" oikeassa reunassa näkyy valkoinen pylväs, jonka päällä on kynttelikkö. Parketilla lojuu (tavalla josta on vaikea sanoa, onko se epäjärjestystä vai järjestystä) levyjä, astioita, pullo... Esineistöön on palattava tarkemmin tuonnempana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Otan muuten kiitollisena vastaan tarkennuksia vaatteiden (ja minkä tahansa muun) kuvauksiin.
Tällaisena esitys on vielä toivottoman ylimalkainen. Joku nimeäisi esim. Gartsiden kengät lonkalta Guccin loafereiksi tms. mutta meikäläisellä loppuu paitsi tieto myös rohkeus....
Tunnen halua sanoa jotakin naisen alaruumiin pukimista, sillä valkoiset puuvillahousut on melkeinpä objektiivisestikin ottaen jotenkin liian vähän sanottu, mutta tehtävä tuntuu ylivoimaiselta. Tämän päivän muotilehti saattaisi käyttää termiä "ukkohousut", mutta ensinnäkin se olisi tässä yhteydessä anakronistista ja toiseksikaan videosta ei saa kunnolla selvää, onko ilmaus oikeutettu. Hra G:n liivin kangasta luonnehtisin ehkä hopeanhohtoiseksi brokadiksi, jos uskaltaisin.
L
L, brokadi ym., hyvä! Ihailevia nyökkäyksiä täältä suunnasta. Näissä vaatehommissa jotenkin törmää nopeasti(kyökki)fenomenologiseen ongelmaan: jos ei tunne terminologiaa, ei pääse kuvauksessa alkuunkaan; jos taas tietäisi "liikaa", olisi riskinä langeta jotenkin valmiina annettuun kuvaukseen. Joka tapauksessa alkuperäisessä todella sanottiin jopa "objektiivisestikin ottaen (...) liian vähän". Siis eteenpäin Herra Palomarin viitoittamalla tiellä...
... Niin ja tietysti artisti, jonka tuotannosta löytyy sellaisia riimipareja kuin "Gaultier pants" / "Immanuel Kant's" ("Boom! There She Was"; 1988) ansaitsisi tarkimman mahdollisen housuanalyysin.
Lähetä kommentti