aihki
ajettunut
auhto
epatto
hanttapuli
hehtaaripyssy
heittomotti
helakka
hiutua
holauttaa
huhmia
huiputtaa
huseerata
huutolainen
hyväkäs
hyöteä
iljanne
ilmanranta
irnu
jaala
jarottaa
jotos
juotikas
jylkkä
jynkkä
jämerä
kaapelinmitta
kahnustaa
kaikertaa
kamartua
kankare
karehtia
karkaista
kehkeä
keppikerjäläinen
kerno
kerppu
kiiliä
kiinanjuuri
kiisu
kiitolaukka
kinnustella
kiveliö
kiverä
kivoittaa
koirankuri
kolakka
korjuumies
kuunalinen
käpälälauta
kölninvesi
köngäs
lakkapää
lautua
leimikko
leksotella
likilaskuinen
livettävä
lompolo
lorua
louhuinen
lumppuri
luskuttaa
maankärki
meripimeä
mierolainen
moteva
muuritiikeri
nahistella
nalikka
nirsoilla
nokkaviisas
nurea
nypistää
nyykistyä
oljennella
ometta
onea
orjailla
orko
pahta
paljakka
parahultainen
pehertää
peijakas
pelkko
peuhata
plootu
pohahdella
pudas
puunto
raapottaa
raisakka
raito
ravakka
riemahtaa
rihainen
romeikko
routia
ruhtinoida
rutimo
rutivanhoillinen
ryhevä
ryhtymys
rytö
ryytimaa
saivaristo
sankea
sapekas
satoisa
sinkilä
soilua
solea
soluva
suka
suoheinä
suolivyö
sysi
syyhy
säällinen
säänsyömä
taivahinen
tampuuri
tanhua
tavunlaskija
teerevä
tenätä
terhen
tiukkua
toope
torajyvä
tuittupää
tykkänään
umpiperä
upeilla
uuspeili
vaalikki
valanne
valvatti
varjokas
vihma
virmapäinen
virna
volista
vongertaa
vuodentulo
vuolle
vöyräs
ytelä
[Yllä sanoja, joihin olen viime vuosina kirjallisuudessa törmännyt ja joille olen huonolla menestyksellä yrittänyt keksiä sopivaa käyttöyhteyttä. Eräs kirjailija, jolta on löytynyt erityisen paljon kauniita & harvinaisempia sanoja, on Pentti Haanpää. Ja Kivi on tietysti ehtymätön. Runsaasti erikoista sanastoa on tullut vastaan myös vanhemmassa suomalaisessa matkakirjallisuudessa ja maisemaproosassa -- jonka suoranainen aarreaitta on Yrjö A. Jäntin 1960-luvulla toimittama Suomen Sana -kirjasarja. Sen tuhannet tekstit avaavat muutenkin suurenmoisia näkymiä marginaalisempaan proosatraditioomme. Tuon merkillisen, 24-osaisen kirjasarjan lehteily on omiaan kumoamaan väitteet ahdistavan yksipuolisesta suom. kaanonista & puuduttavasta realismista. Muuten olen sitä mieltä, että usein parjatun "realismin" sisään mahtuu kokonainen linnéläinen järjestelmä erilaisia kirjallisuuksia.]
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mielessäni ehti jo kaikertaa harmi kun tänne ei päässyt kommentoimaan; onneksi meille nokkaviisaille avautui nyt tilaa peuhata.
Kolmeen asiaan on pakko puuttua. Haanpää on hirveä. Pitkään kuvittelimme muuta, mutta ilmeni että hänen jälkimaineensa olikin vain Meren, Paasilinnan ja osin Haavikon projekti oman olentonsa oikeuttamiseksi. Mutta merkillisiä sanoja hänen köyhissä jutuissaan todella piilee. Nyt useiden vuosien määrätietoisen ponnistelun tuloksena olemme onnistuneet saneeraamaan elämästämme kaikki muut Haanpäät paitsi Kiinan matkapäiväkirjan ja "Muistiinmerkintöjän", luojan kiitos.
Sanalistasi on ilmeikäs. On siinä vieraitakin. Silti on vaikea kuvitella asiayhteyttä, johon ei saisi sopimaan sanoja sellaisia kuin helakka, livettävä, ravakka, vöyräs. Sikäli kuin adjektiiveja sallii.
No, nämä on sivuhuomioja. Mutta Suomen Sana!, siinä totta vie on merkillinen kustannustuote. (Ostettiin alle 200 markan hinnalla kymmenen vuotta sitten, ja oisi helppo kuvitella että lähivuosina niitä vapautuu perikunnista huomattavan rivakasti jälkimarkkinoille, että jokaisen sanamielisen kotitalouden tulisi tai kannattaisi...) Nyt se on tosin ollut epäkäytännöllisessä motissa kaapin päällä pari vuotta. Haluisin kiinnittää erikoista huomiota asiahakemistoon viimeisen osan lopussa, jonka kautta aarteisiin pääsee kuin googlettamaan. En siis voi nyt tarkastaa muistoa, mutta se lienee äärimäisen perinpohjainen. Siis itsessäänkin valmis konkreettinen runoelma kaikesta, kaikesta maan ja haudan välillä.
torajyvä
tuittupää
tykkänään nämähän on tavallisisa
Lähetä kommentti